Romanifoorumilla oli tällä viikolla tilaisuus, jonka nimi on ”Elämänkoulu”. Sen aloitus sopikin hyvin näin vuoden alkuun, kun vuosi on vaihtunut ja monella voi olla mielessä päätös jostain muutoksesta. Useimmiten muutos vaatii paljon enemmän, kuin muuttumattomuus. Itsekin osallistun tällä hetkellä muutoshaasteeseen, jossa jätetään sokeri ruokavaliossa mahdollisimman vähiin ja kyllä välillä tuntuu, että karkit ja pullat kävelevät kaupassa vastaan ihan itsestään. Tulevat päivät näyttävät, kuinka hyvin suoriudun tästä elämänkoulun oppiaineesta…

Romanifoorumin Elämänkoulussa tällä viikolla pohdimme muun muassa sitä, miten omat arvomme ja ajatuksemme ohjaavat elämäämme. Joskus arvot voivat jäädä korulauseiksi. Esimerkiksi jos sanon, että minulle tärkeitä arvoja ovat perhearvot, mutta teen aina ylipitkiä työpäiviä tai en luovu omista tavoitteistani koskaan perheen vuoksi, olen ottanut perhearvot elämääni vain korulauseeksi, en todelliseksi ARVOKSI. Arvojen tulisi ohjata päätöksiämme, siksi on hyvä tiedostaa itselle tärkeät arvot ja oikeasti TOIMIA niiden mukaisesti. Muuten arvoillamme ei ole mitään arvoa.

Me kaikki ”joudumme” tai ”saamme” käydä elämänkoulua, kuka enemmän ja kuka vähemmän. Vuosikurssejakin löytyy yli sata, joten joillakin meistä on aikaa käydä tätä koulua hyvinkin pitkään, osalla taas ei. Haastavinta on varmasti se, että emme voi tietää mitä seuraava vuosi tuo tullessaan tai mikä vuosikurssimme jää viimeiseksi. Joudumme pyytämään viisautta laskea päivämme oikein.

Joku on joskus sanonut, että maisterit käyköön yliopistonsa, paras koulu on kuitenkin elämänkoulu. Kyllä, totta tämäkin, mutta mikä onkaan lopulta hienompaa kuin opiskella elämänkoulun rinnalla muitakin asioita; ammattitutkintoa, uusia harrastuksia, ammatillisia taitoja, kieliä tai jotain muuta itselle tärkeää.

Saakoon alkanut vuosi tuoda meille kaikille mahdollisuuden ja halun tehdä muutoksia parempaan, suoriutua elämänkoulustamme ja muistakin opiskeluista kunnialla ja tehdä parhaamme. Me Suomen Romanifoorumissa haluamme kannustaa muutokseen ja elinikäiseen oppimiseen!

Mutta nyt, koska itse sanon pitäväni perhearvoja tärkeänä, nousen tietokoneeni ääreltä ja menen lasten kanssa ulos touhuamaan! Tavataan elämässä ja Elämänkoulussa!

Terveisin

Sanna