”Uuden oppiminen ei ole koskaan helppoa”. Näin kuulee aina välillä sanottavan. Onko sitten niin, että jos opiskelu tuntuu helpolta, en opi mitään todella uutta? Pyörittelenkö mielessäni vain vanhoja ajatusmalleja, joissa yksien käsitteiden ja sisältöjen tilalle on vaihdettu toiset sanat ja asiat, mutta mitään syvempää muutosta ei tapahdu ja samalla jään osattomaksi todellisesta uuden oppimisen ilosta. Tällaisia ajatuksia heräsi, kun viime lukuvuonna opiskelin uuden oppiaineen pätevyyttä avoimessa yliopistossa ollen osan lukuvuodesta opintovapaalla.

Vaikka opinkin uusia asioita, opiskeluni tärkein oppi ei ehkä tullutkaan opintosuorituksista sinänsä, vaan opiskelijan rooliin siirtymisestä ja ”opetettavana” olosta. Minulla oli opettajia ja opiskelukavereita. Kirjoitin oppimistehtäviä, joiden määräaika lähestyi lähestymistään ja tein (etä)ryhmätöitä. Olin arvioitavana, sain arvosanoja ja vertaispalautetta. Roolin muutos suorastaan pakotti miettimään myös omaa opetustyötä, ja oppimaan asioita, joita ei ehkä muuten olisi edes halunnut oppia. Oppiminen ei enää ollutkaan niin helppoa. Ehkä opin jotakin, ainakin vielä näin muutaman kuukauden jälkeenkin tuntuu siltä ja edelleen aina välillä oppimisen ilo häivähtää mieleen ja aiheuttaa mielihyvää.

Opettajan työssä omasta opiskelusta pääsee nauttimaan entisestään, kun saa jakaa oppimaansa oppilaille ja opiskelijoille. Odotan innolla Aineenhallinta ajan tasalle – koulutuskokonaisuutta, josta löytyy jo tietoa. Käsitykseni opiskelun merkityksellisyydestä on entisestään vahvistunut viimeisen vuoden aikana. Kiehtovaa on opiskelun yllätyksellisyys, ennalta ei tiedä, mitä lopulta oppii. Uskonkin vahvasti, että opiskelu kannattaa aina, ja erityisesti opettajan itsensä opiskelu.

Oppimisen iloa!

Kalle Kytölä, BMOL varapuheenjohtaja
Lahti