Kuka haluaa käyttää kouluttautumiseen omaa vapaapäiväänsä? Itse löysin tähän syyspäivien aikana nopeasti neljä hyvää syytä:

1. Innostavat luennoitsijat: Syyspäivien antiin on perinteisesti kuulunut mielenkiintoiset luennot eikä tämäkään vuosi tehnyt poikkeusta. On mukavaa asettua oppijan asemaan ja imeä uutta tietoa. Marketta Kytän esittelemä pehmoGIS -menetelmä ja Helka-Liisa Hentilän puheenvuoro kaupunkisuunnittelun kolmesta näkökulmasta saivat pohtimaan, miten näitä voisi hyödyntää aluesuunnittelun opettamisessa. Janne Heliölän pölyttäjäluento sai ainakin tämän kuulijan aktivoitumaan koulun oman luonnonkukkaniityn perustamisen suhteen.

2. Tarjotut työpajat: Valinnanvaikeus iski jo ilmoittautumisvaiheessa. Olisin halunnut käydä liki jokaisessa työpajassa, mutta pakko oli tyytyä kahteen. Yläkoulun opena ajattelin eniten hyötyväni kaukokartoitustehtävistä ja toivon taitojen rastiradasta. Molemmat työpajat olivat antoisia ja niistä saadut vinkit tulevat taatusti käyttöön.

3. Oppimateriaalinäyttely ja kansalaistori: Korona-aikana kirjaesittelyt ovat jääneet kokonaan pois tai siirtyneet etätapahtumiksi. Onneksi syyspäivillä oli mahdollisuus tutustua eri toimijoiden tarjoamiin oppimateriaaleihin sekä lukuisien järjestötoimijoiden tarjontaan.

4. Merkitykselliset kohtaamiset: Syyspäivät ovat oiva mahdollisuus tavata niin vanhoja opiskelutovereita kuin entisiä kollegoja. Viimeistään illanvieton aikana tuli keskusteltua myös uusien tuttavien kanssa koulusta, oppimisesta, opettajuudesta ja melkein mistä vaan. Jokainen keskustelu ja kohtaaminen oli tärkeä.

Ensi vuoden syyspäivillä nähdään!

Kati Kylmäoja