Progressiivinen rock LUE

Progressiivinen rock

Progressiivinen rock eli kokeellinen rock tai taiderock kehittyi 1960-luvun loppupuolella. Se jatkoi psykedeelisen rockin viitoittamaa tietä ja keskittyi luomaan jotakin vielä taiteellisempaa. Progressiivinen rock oli alunperin vastareaktio rockin kaupallistumiselle, mutta siitä tulikin puolivahingossa myyntimenestys. Sävellykset olivat kunnianhimoisia ja niihin lisättiin klassisen musiikin elementtejä ja instrumentteja, kansanmusiikkia ja jazzia. Esimerkiksi Lake & Palmer sovittivat Modest Musorgskin Näyttelykuvia rockbändille, Procol Harum lainasi Johann Sebastian Bachin ideoita kappaleessa A White Shade of Pale, Led Zeppelin otti irlantilaisesta kansanmusiikista vaikutteita kappaleeseensa Stairway to Heaven ja Carlos Santana yhdisti salsaa ja sambaa omassa musiikissaan.

Beatlesin Sergeant Pepper –levyä voidaan pitää myös progen lähtölaukauksena. Tunnetuimpia progeyhtyeitä ovat mm. Pink Floyd, Jethro Tull, Kind Crimson ja Genesis.

Oleellista progressiivisen rockin kehittymiselle oli, että 1960-luvulla kehittyneet äänentoisto- ja muokkauslaitteet kehittyivät ja moniraitatekniikan yleistyminen studioissa mahdollisti laajemman soitinvalikoiman käyttämisen levytyksissä.

Progressiivisen rockin tunnuspiirteitä:

  • kappaleiden kestot tulivat pidemmpiksi

  • kappaleisiin tuli enemmän osia

  • yhtyeiden soitinkokoonpano laajeni

  • soitinsoolot olivat pitkiä

  • soinnut olivat laajempia (esikuvana jazz)

  • tahtilajit saattoivat olla monimutkaisia ja vaihdella (haasteellinen rytmiikka)
    yhdistetään usein jotain muuta musiikkityyliä: klassista, kansanmusikkia, jne.

Progressiivisen rockin näytteet