Blues – rockin ja jazzin juuret

Rockin ja jazzin selvimpänä lähtökohtana pidetään bluesia. Blues on alunperin USA:n etelävaltioihin tuotujen orjien musiikkia, jossa yhdistyi afrikkalaiset ja amerikkalaiset vaikutteet. Voimakastunnelmaiset bluesit miellyttivät myös valkoista väestöä, joka alkoi matkia niitä. Se auttoi bluesia säilymään ja kehittymään. Rockin syntyaikoina 1950-luvulla useimmat rocksävelmät noudattivat blueskaavaa, vauhti ja rytmin käsittelytapa vain oli toinen.

BLUESILLE TYYPILLISTÄ:

• Säkeistömuoto (yhdessä säkeistössä kolme säettä) 

• Melodiassa blue-notes eli alennetut tai alavireiset nuotit (one potatoe, two potatoe, three potatoe, four)
• Kolmimuunteisuus: dii-ba daa-ba (shuffle-komppi)
• Muuntelu, koristelu, toisto, improvisointi
• Henkilökohtaiset alakuloiset sanoitukset

BLUES-KAAVA:

Bluesin ensimmäisessä säkeessä todetaan jokin asia. Toisessa säkeessä vahvistetaan aikaisemmin laulettua tai se toistetaan aivan samanlaisena. Kun melodiakin on aivan sama, jää laulajalle aikaa miettiä sanat kolmanteen säkeeseen, jossa esitetään ratkaisu tai yhteenveto aiemmasta. Esim.

Come on, baby don’t you wanna go,
Come on, oh baby don’t you wanna go,
back to the same old place sweet home Chigaco.

TAI

Myös säestykseen on vakiintunut tiettyjä kaavoja, jonka mukaan soinnut vaihtuvat. Tyypillisin kaava on kahdentoista tahdin blueskaava:

A7 A7 A7 A7

D7 D7 A7 A7

E7 D7 A7 E7