Punk EI TULE

Punk

Osittain vastapainoksi progressiiviselle rockille alkoi 1970-luvulla punkrockin aikakausi. Punkrockin tyyliä saattoi havaita jo Rolling Stones –yhtyeen esiintymisissä. Punk on harrastelijapohjalta soitettua suoraa rockia, jonka sanoitukset laadittiin yliampivan aggressiivisiksi ja suoraan poliittisesti kantaaottaviksi. Punk oli protesti hienostuneelle ja monimutkaiselle rockmusiikille. Soitettiin siis taas autotalleissa kolmella soinnulla ilman hienosteluja. Punkin taustalla oli mm. brittiläisen yhteiskunnan lama ja raju nuorisotyöttömyys 1970-luvulla. Punkin ideana oli ”tuoda esille ne, joilla oli asiaa” eli kaupallisuus ei ollut tavoitteena. Kuitenkin myös kaupallisesti menestyneitä bändejä syntyi: The Sex Pistols, The Ramones ja The Clash. Punk-kauden loppuvaiheessa puhuttuun uuden aallon bändeistä, joiden musiikki oli vähemmän aggressiivista, mutta punkin perusajatus oli silti tallella (esimerkkinä Police ja Suomessa Eppu Normaali).

- kantaaottava sanat
- muutama sointu vain
- yksinkertaiset soundit, rämisevää musiikkia
- nopea peruskomppi
- "räkäinen" haitsu

Musiikissa punkin tyylisuuntia ovat 1970-luvun jälkeen edustaneet mm. 1990-luvulla yhtyeet The Offspring, Green Day sekä Nirvana ja sen laulaja/lauluntekijä Kurt Cobain (grungerock).

Suomalaisista punk-bändeistä näytteissä on Eppu Normaalin alkuvaiheista "Poliisi pamputtaa taas"