Ajatuksia (mm. tarinan kirjoittamisesta)
Loppureflektio
- aloittaa kirjoittamaan loppureflektiota: palaa 25.1. annettuun ennakkotehtävään eli alkureflektioon. Kirjoita sivuillesi auki, mitä ajattelet asioista nyt. Mikä on muuttunut? Mikä on vahvistunut? Mikä herättää edelleen ihmetystä? Mitä nyt ajattelet äidinkielestä oppiaineena ja itsestäsi äidinkielen opettajana? Millaiset tavoitteet asetit? Miten olet ne saavuttanut? Mitä voit vielä itse tehdä, jotta saavuttaisit ne? Missä asioissa koet, että on vielä kehitettävää?
Kurssin alussa mieleen nousi mm. lukemaan opettaminen, mielikuvituksen käytön ohjaaminen sekä arviointi. Nyt on selkeämmät ajatukset ainakin kahdesta ensimmäisestä. Lukemaan opettamisesta olen tässä samaan aikaan saanut lisätietoa luennon ja demojen lisäksi Instagramista ope-käyttäjiltä, jotka jakavat harjoitteitaan ja oivalluksiaan tileillään.
Tuolloin ajattelin, että äidinkielen opettaminen tuo esiin monenlaisia sekaviakin tunteita ja olen asiasta edelleen samaa mieltä. Demoilta on saanut todella paljon ajateltavaa ja hoksannut monia eri asioita, mutta pelottaa tulevaisuudessa se, että osaako ja pystyykö niitä hyödyntää omassa opetuksessa (mm. resurssien takia). Sitä kohti on kuitenkin tärkeää tavoitella. On kuitenkin huomattavasti varmempi olo äidinkielen opettamisesta kuin ennen kurssia. Luulen kuitenkin, että tämä ei hirveästi loista harjoitteluissa, mutta sitten joskus koulussa työskennellessäni on helpompaa, kun saa itse suunnitella lukuvuotta ja tapoja paremmin.
Tuolloin ajattelin äidinkielestä oppiaineena aika suppeasti, mutta nyt demojen jälkeen kuvani on laajentunut. Se on paljon muutakin kuin lukemista ja kirjoittamista. Äidinkielessä pidän yhtenä tärkeimpänä asiana lukemista ja opettajan esimerkki siinäkin suhteessa on tärkeää.
Vielä jäin pohtimaan arviointia kokonaisuudessaan. Vaikka me arvioimme niitä oppilaiden tekstejä ja osin myös itse laatimiemme tehtävien vastauksia, kokonaisvaltainen arviointi jäi itsellä hieman hämäräksi.
Tämän kurssin innoittamana olen hakenut kirjastosta kirjan ja lukenut sitä iltaisin. Sitä ei ole tapahtunut moneen moneen vuoteen vapaaehtoisesti.
Tavoitteina minulla oli seuraavat:
-Haluaisin konkreettisia keinoja, kuinka opettaa jotain tiettyä aihealuetta.
-Materiaaleja ja esimerkkejä opettamiseen ja toiminnallisuuteen.
-Nähdä äidinkieli oppiaineena laajasti (ei vain kirjoittamisena ja lukemisena).
-Mahdollisesti syventyä omaan äidinkielen suhteeseen.
Voisin sanoa, että jokainen tavoitteistani on saavutettu ja olen saanut monipuolisen ja kattavan kuvan äidinkielen opetuksesta.
Kehitettävää itsellä olisi siinä, että osaisi puhua asioista niiden oikeilla termeillä. Vaikka se ei ole pääasia, mielestäni opettajan on kuitenkin hyvä se osata.
4.4.
- kuudesluokkalaiset eivät kiinnitä huomiota lähteeseen esim. kirjoittajan asiantuntijuuteen.
- eivät hahmota kaupallisia tarkoitusperiä, varsinkin jos teksti muistuttaa tyyliltään asiatekstiä. jotkut tunnistavat mainonnan ja vieläpä sen taustalla olevat taloudelliset motiivitkin
- kriittiset lukijat
opettaja:
- luetun ymmärtämisen taidot tukevat tekstien luotettavuuden arviointia
- opetuksen sisällön jäsentäminen
1. kirjoittajan asiantuntijuus
2. julkaisupaikan maine ja julkaisukäytänteet
3. kirjoittajan tai tekstin tarkoitusperät
4. evidenssin laatu
- monipuoliset tehtävät
- oikea-aikainen tuki
ennakkotehtävä itsestäni lukijana (21.3. demolle)
Muistaakseni ensimmäinen sana, jonka opin lukemaan oli "Kyy" ja opin lukemaan sen muistaakseni eskarissa. Luulen kuitenkin, että opin todella lukemaan ykkösellä, koska tuo "Kyy" on tuttu myös siitä, koska silloin asuin Kyyjärvellä. Muistan kuitenkin oppineeni lukemaan aika kivuttomasti ja olinkin alkuluokilla kehittyneempien lukijoiden ryhmässä.
● Miten suhtauduit kirjojen lukemiseen kouluiässä? Entä nykyään?
Alakoulussa tykkäsin lukea ja luinkin vapaaehtoisesti aina silloin tällöin, kun pääsin käymään kirjastossa. Yläasteella huomasin, että lukemisesta ja sen ymmärtämisestä tuli haastavaa, joten luin vain pakolliset, esim. äikässä jonkun kirjan. Lukiossa sama homma, että en lukenut mitään muuta kuin pakollisen äikän kurssia varten. Olen kuitenkin aina halunnut lukea ja olenkin hakenut kirjoja kirjastosta silloin tällöin, mutta aina huomaan, että keskittymiseni ei riitä niihin ja eräpäivät vaan paukkuu. Nyt kuitenkin (osittain varmaan myös tämän kurssin innoittamana) kävin kirjastossa ja sain lainattua ilmeisesti niin hyvän kirjan, että olen lukenut sitä eteenpäin välillä montakymmentä sivuakin. Olen yllättynyt siitä, että löysin vahingossa sellaisen kirjan johon jaksaa keskittyä ja sen myötä sitten myös muistan mitä siinä kirjassa tapahtuu.
● Millaiset kirjat vetoavat sinuun nykyään (genret, aihepiirit, tyylit, kotimainen/ulkomainen tms.) ? Millaiset
kirjat jätät kirjaston hyllyyn? Perustele valintasi.
Ehdottomasti kotimaiset ja suomen kielellä. Kotimaisuus sen takia, koska nimien muistaminen on itselle hankalaa kirjoissa jos on jotkut "Tailor", "Eden", "Liam" nimet, niin en saa niihin sellaista otetta mitä suomalaisista nimistä. Olen tykännyt elämäkerroista ja sellaisista hömpparomaaneista. Itselläni jää hyllyyn etenkin dekkarit.
● Muistele lukemistasi kouluikäisenä. Mistä / Millaisista kirjoista pidit? Mitkä ovat jääneet mieleesi huonoina
lukukokemuksina? Entä hyvinä?
En oikeen muista yksittäisiä kirjoja mistä pidin, mutta silloinkin suomalaiset kirjat vetosivat minuun, kuten Ella ja Pate tai Ruutitäti.
Muistan, kun ehkä 4. luokalla luettiin joku sama kirja luokan kanssa yhdessä ja itselleni se oli ihan positiivinen kokemus, mitä nyt vähän oli kilpailua kavereiden kanssa lukunopeudesta.
● Millaisena (kirjallisuuden) lukijana itseäsi pidät?
Lukijuus minussa vaihtelee aika paljon aikakausittain, mutta en ole mikään intohimoinen lukutoukka. Iltaisin nykyään tykkään rauhottua sängyssä lukemalla kirjaa ennenkuin alan nukkumaan.
● Koska lukevan aikuisen malli on tärkeä lukemaan innostamisessa, miten voisit hyödyntää omaa
historiaasi lukemisen ja kirjallisuuden opettajana? Mitä voisit kertoa oppilaillesi omasta lukemisestasi?
Kertoisin ja painottaisin sitä, että pitää löytää oikeasti sellainen kirja joka kiinostaa. Sitä ei voi kuitenkaan tietää pelkän takakannen perusteella, vaan kannattaa lukea esim. 10 sivua sitä ja sitten päättää, että vaihtaako kirjan.
Minä kirjoittajana (22.2.2024)
Miltä ajatus tarinan kirjoittamisesta tuntuu?
- Nyt ei ehkä kovin luova olo, koska nykyään ei tule kirjoitettua kovin usein mitään luovaa tai häävii edes ajateltua mitään kovin luovaa. Toisaalta innoissaan, koska kiva nähdä mitä tästä tulee. Aivot on työskennellyt jo pitkän päivän, joten luulen että ei ole paras tilanne tälle kuitenkaan.
- Ehkä jopa hieman vaikea ja vähän jännittävä tilanne lähteä liikkeelle, koska en tiedä mitä on vastassa.
Millaisena kirjoittajana pidät itseäsi?
- Koen, että olen aika luova, sitten kun pääsen vauhtiin siinä. Alkuun pääseminen voi olla haastavaa tai päätös siitä, mitä kirjoittaa.
- Osaan kirjoittaa hyvin mielestäni kuvailevia tekstejä ja jotenkin sellaisia, että niistä välittyy tunteet hyvin.
- Monipuolinen
- Muistan paljon onnistumisen kokemuksia tarinan kirjoittamisesta, etenkin ekoina kouluvuosina kun vihkot täyttyivät ja ope aina antoi uuden tarinavihkon ilomielin.
- Muistot ainakin kuitenkin rajoittuvat aika hyvin 1-3luokille, jonka jälkeen en muista kovinkaan montaa tarinaa kirjoittanut. Opettajakin vaikuttaa.
AJATUKSIA TARINAN JÄLKEEN
Ensimmäistä kappaletta alottaessa tuli valinnanvaikeus, että mihin suuntaan lähtee tarinaa viemään. Aikapaine tuli kuitenkin vastaan, joten oli vain pakko kirjoittaa sitä kohti, mihin aivot sitä lähtivät työstämään.
Vaikein kappale kirjoittaa oli vuoropuhelu, koska piti osata jotenkin tehdä siihen jonkunlainen kaari siinä 5 minuutissa, että ei tuo liikaa tietoja esiin, mutta kuitenkin niin, että siitä saisi jotain irti. Aikapaine tuli tässäkin vastaan. Minulla ei kuitenkaan ollut ongelmia aikapaineen kanssa, koska huomasin, että en jäänyt liikaa vatvomaan päätöksiäni.
Tarinan kirjoittamisessa auttoi ehdottomasti tämä Jerri-koira, koska on jotkut raamit, minkä ympärille tarinaa voi alkaa luomaan. Seuraava ongelma olikin sitten, se että mihin suuntaan sitä alkaa viemään, koska huomasin ainakin, että mielessä oli monta eri mahdollisuutta Jerri-koiralle.
Tämä tehtävä oli kiva, jollain tapaa kuitenkin haastava aikapaineen takia, mutta tämän tehtävän luonne muuttuisi täysin, jos aikapainetta ei olisi ollenkaan. Aikapaineen kanssa voi olla haastavaa työskennella oppilailla, etenkin jos taidolliset erot ovat suuria, mutta toisaalta se on hyvä, ettei kaikilta vaadita samaa "2 sivun tarina"-meiningillä.
Mielestäni tämmöiset osittain strukturoidut tehtävät sopivat hyvin kouluun, koska on helppo lähteä liikkeelle ja ei tarvitse kaikkea keksiä täysin tyhjästä.
Koiran loppu -tarina
Koiran loppu
Ulkona on oikein kaunis syyspäivä. Näen, kuinka Jerri-koirani makaa surkeannäköisenä ison jo kellastuneen tammen juurella. Kun kopautan ikkunaa, Jerrin toinen kulmakarva nousee huomaamattomasti. Lehtiä tipahtelee maahan harvakseltaan. Jerri on vanha kultainennoutaja, jonka värit sointuvat hyvin syksyn kauneuteen. Turkki on kuitenkin hieman takkuinen, mutta tuuhea. Nostan taskustani Jerrin lempimakupaloja ja huomaan kuinka surullisen ja lähes tunnottoman koirani katseesta tulee virkeämpi. Häntä pyrkii heilahtelemaan vienosti, mutta hän ei kuitenkaan siitä nouse. Koira näyttää juuri siltä, että hän haluaisi namipaloja, sillä ovathan ne päivän yksi kohokohta. Näen Jerrin katseessa toivoa, mutta myös toivottomuutta. Näen katseesta Jerrin pitkän ja ihanan elämän, joka on nyt kuitenkin lähellä loppuaan. En toivo sitä tietenkään, mutta tiedän sen kuitenkin hiipivän sieltä. Rauha ja tyyneys saapuvat näinä viikkoina.
Se oli kaunis kevät aamu, kun lähdimme poikani kanssa Jerriä hakemaan. Aurinko oli nousemassa ja aamukaste hälveni minuutti minuutilta. Kahden tunnin ajomatkan jälkeen, kun vihdoin saavuimme perille, sydämessäni läikähti. Tämä koira se on. Jerristä huokui riemu ja into, mutta huomasin kuitenkin ystävällisyytesi ja aitoutesi. Olin tuolloin juuri muuttanut nykyiseen talooni, isoon vaaleaan kotiini ja tiesin, että juuri sinä olet kirsikka tälle kakulle. Muistan ensimmäisen automatkan, kun poikani piti koirasta hyvää huolta koko matkan ajan. Tuolloin jo tuli vahva ajatus siitä, että sinä olet minun elämänkumppani. Muistan kuinka Jerri ulisi alkumatkasta, mutta jo tuolloin annoin juuri niitä samoja lempimakujapaloja.
Kuulin kolauksen puisen tonttia rajaavan aidan takaa. Astun ulos pihavajastani. Mikkohan se tietysti oli, juuri nyt kun sitä vähiten kaipasin. Hän astuu esiin henkseleitä paukutellen ja purkkaa jauhaen.
“Noh, mitäpä Pentti?” kysyy Mikko ylimielisesti ja nojautuu aitaa vasten.
“Mikäpä tässä, venettä tuossa olin korjaamassa. Täytyy laittaa uudet stereot paikalleen, niin jo alkaa kalastus maittamaan taas.” sanon vaatimattomasti pihavajan oven karmia tutkien.
“Vieläkö meinasit tuon Jerrin sinne vesille ottaa mukaan, sehän voi...” Mikko miettii, kunnes keskeytän.
“Mitä. Kyllä minä koirani tunnen, hän on aina ollut vesillä ja tulee aina olemaan.” Hän lisää.
“Kyllä kyllä, kunhan vain ajattelin” Mikko sepittää ja jää mietteliääksi.
Pienen porinan jälkeen Mikko lähtee ja menen takaisin vajaani. “On se Mikko kyllä kummallinen... Aina se jaksaa vain tuosta Jerristä huomautella” ajattelen ja kapuan veneen hyttiin. Jerrin kanssa olemme niin monet seilailut seilailtu, olemmehan me matkanneet yhdessä yli 30 maahan laivalla matkaten. Ensimmäisellä veneilykerralla otin Jerrin heti mukaan paattini kyytiin. “Se taisi olla virhe...” sepitin vahingossa ääneen. En kuitenkaan luovuttanut Jerrin kanssa, koska tiesin, että hän tulee olemaan toinen laivamme kapteeneista – minun lisäkseni. Täytyy kai myöntää itselleni, että onhan ne Jerrin jalat jo hieman huonommassa kunnossa kuin tuolloin Ruotsin saaristoon rantautuessa. Jerri on minulle vain niin rakas, kun hän on ollut kanssani elämän kaikissa käänteissä, iso osa minua. Lopetan stereoiden asentamisen ja minun on pakko vilkaista ikkunasta pihalle.
Huomaan Jerrin makaavan samassa asennossa kuin aiemminkin. Kävelen kohti Jerriä, hän katsoo minua toisella silmällään kuono tassujen päällä leväten.
“Nyt se on kuule Jerri sellainen homma...” Aloitan ja silitän Jerrin turkkia. Jerri havahtuu ja toinenkin silmä avautuu. Huomaan näistä silmistä, että hän kuuntelee. Luulen, että naapurin Mikko on aivan oikeassa Jerrin suhteen ja kerron Jerrille, kuinka hän saa siirtyä eläkepäivilleen eläinten vanhainkotiin. Lupaan hänelle kuitenkin, että tulen joka päivä häntä lenkittämään sinne, onhan tämä vanhainkoti aivan tuossa muutaman korttelin päässä. Vaikka ajatus riipaisee minua sydämestä, että joutuisin yksin lähteä vesille, tiedän tämän olevan oikea vaihtoehto Jerrin kannalta. Jerri saa oikein hyvää hoivaa tuossa uudessa kodissaan ja saa siellä varmasti rauhan ja tyyneyden. Aloin kuitenkin epäröidä itseäni, tulenkohan itsekään enää lähtemään vesille. Yksin se on niin erilaista, on niin yksin. Vain iso meri ja minä.