Ydinosaamisalueet

eettinen osaaminen

ktkp050-pohdintoja...
- vuorovaikutuksen eettinen näkökulma ja tunteet
- eettisyyden näkökulma ryhmän dynamiikassa
- merkitys palautteenantamisessa

7. Esteettinen osaaminen

Esteettistä osaamistasi ja sen kehittymistä voit tarkastella mm. seuraavien kysymysten avulla:
  • Millainen on esteettinen kokemus? Miten se liittyy merkityksellisyyteen? 
  • Mitä tunteita oppiminen herättää ja missä nämä tunteet tuntuvat? Mitä minulle tapahtuu esimerkiksi Flow-kokemuksessa?
  • Mikä on minulle luontevin tapa ilmaista kokemustani tai oppimistani?
  • Mitkä ovat minulle luontevimpia välineitä itseilmaisussa?
  • Millaiset ympäristöt ja toimintatavat herättävät mielikuvitukseni ja luovuuteni?
  • Mihin kiinnität huomiota ympäristössäsi? Minkälaisessa aistiympäristössä viihdyt ja tunnistatko toisille mieluisia aistiympäristöjä?

  • Miten ymmärrät esimerkiksi arjen estetiikan ja miten se näkyy siinä, mitä arvostat?

  • Miten estetiikka ja kulttuuri voivat tukea hyvinvointia?

  • Onko estetiikassa oikeaa tai väärää / kaunista tai rumaa tai muita ulottuvuuksia?

Tykkään paljon estetiikasta ja esteettisistä näkymistä. Koen usein nämä tilanteet hyvin merkityksellisiksi. Mielenrauha ja seesteisyys ovat avainsanoja minulla tässä. En ole älyttömän taiteellinen ihminen, joten esimerkiksi piirtämällä tai kirjoittamalla en saa itseäni tuotua kovin hyvin esiin, joten puhun mielummin. Se ei ole esteettistä, mutta niin kerron omista esteettisistä kokemuksistani eteenpäin. Mielenkiintoani vapaa-ajalla herättävät vesi ja aurinko elementteinä, etenkin auringonlasku rannalla. Opiskellessani taas koen, että virityn hyvin nykyaikaisessa oppimisympäristössä, kuten kirjastolla. Muiden opiskelevien seura on myös yksi motivoiva tekijä. Arjen estetiikka näkyy pieninä tekoina; aurinko, siisteys, käsityöt, ruoan laitto. Nämä tuottavat minulle hyvää mieltä.



OH1 ja KTKP3019 pohdintoja:

  • Millainen fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen oppimisympäristö oppilaille rakentuu? Millaisia mahdollisuuksia se tarjoaa moniaistiseen ympäristön kokemiseen?

Norssilla oppilaille on rakentunut hyvinkin mieleinen ja positiivinen ympäristö. Fyysisenä ympäristönä se on turvallinen ja moniaistillinen sekä nykyaikainen. Tilat ovat hyvin monipuolisia ja oppimista tukevia. On sohvia, nurkkauksia, pehmeitä materiaaleja, mutta kuitenkin kaikilla myös omat pulpettinsa, joka luo turvallisuuden tunnetta. Myös sekin, että koulu on kaupungissa tuo oman vivahteensa tähän. Museoon ja uimahalliin pääsee kävellen, joka on hienoa, mutta itselleni hieman outoa, sillä omana aikanani näin ei ollut. 
Psyykkisenä ympäristönä norssia ja etenkin minun 2A luokkani kuvailua voi jatkaa sanalla turvallinen. Opettajat ovat taitavia ja ohjaavat luokkaa oikeaan suuntaan. Tähän liittyy myös sosiaalinen ympäristö, jossa on turvallinen olla ja mokata. Koulu ei ole liian jättimäinen ainakaan minun silmiini ja on helppo toimia eri luokka-asteiden välillä.
  • Millainen esteettinen suhde oppilailla näyttäisi olevan ympäristöönsä? Millaiset seikat oppimisympäristössä näyttäisivät olevan heille merkityksellisiä?

Paikka itsessään on tuttu ja turvallinen heille. Se, että luokkaa koristaa luokan omat taideteokset, luo kotoisuutta ja itsensä hyväksymisen tunnetta. Myös alkutalvesta itsevalitsemat pöytäryhmät loivat oppilaille tunteen, että he ovat merkitysellisiä ja heitä kuunnellaan pitkänkin pohdinnan jälkeen. Joillekkin oppilaille on tärkeitä pysyvyys ja rutiinit, joten tämä on tärkeää huomioida esim. juuri paikkajakoja tehdessä.
  • Millaista luovuutta ja itseilmaisua oppilaat ilmentävät? Miten luovuuteen ja itseilmaisuun rohkaistaan ja miten siinä ohjataan?

Luokassa tuli esille hyvin kuviksen tunnilla se, kuinka opettajalta ei haeta hyväksyntää esimerkiksi kuvistöissä. Opettaja kysyy "mitä olet itse mieltä?" "miten mielestäni itse onnistuit/oletko tyytyväinen?", jotka saavat oppilaan reflektoimaan itse itseään. Opettaja voi antaa kommentteja tietenkin työstä, mutta parempi kompaten oppilasta. 
  • Millaista elämyksellisyyttä ja kokemuksellisuutta oppimisympäristö tarjoaa oppilaille?

Luokka on muunneltavissa tarpeiden mukaan ja etenkin luokan etuosassa oleva satupiiri on hyvin varioitava osa. Myös se, että koulussa on erilaisia tiloja, joilla on eri tarkoitus, on helppo hyödyntää opetuksessa tuoden elämyksellisyyttä ja kokemuksellisuutta. 
  • Millä tavalla luokassa ilmenee erilaisia esteettisiä tulkintoja ja arvostuksia? Miten niihin suhtaudutaan? Miten niitä käsitellään?

Huomioidaan jokaisen oma mielipide ja tehdään selvä ero siihen, että itsellä ja kaverilla saa olla erilaiset tulkinnat. Koen, että Irmeli on onnistunut siinä, että erilainen suhtautuminen tulkintoihin ja arvostuksiin on ymmärrettävää. Tämä hoituu niin, että "okei hienoa, että ajattelet noin, mutta otappa huomioon se, että kaverisi on tästä sitä mieltä, että...". On tärkeää, että kummatkin pääsevät kuulluksi, ja että tärkeää asiaa käsitellään.

6. Hyvinvointia vahvistava osaaminen

  • Oma hyvinvointini kasvattajana ja sen tukeminen:
    • Mikä tukee jaksamistani ja innostustani työtehtävissäni ja kouluyhteisössä?
    • Miten priorisoin tehtäviäni?
    • Miten käsittelen työssä kokemiani vaikeita tunteita?
    • Opettaja on myös kasvatusalan asiantuntija - millaiseksi hahmotan tehtäväni kasvattajana?
    • Miten olla kannustava ja hyvinvointia tukeva kasvattaja?
  • Kouluyhteisön hyvinvointi ja sen tukeminen:
    • Miten voin antaa tukea opettajakollegoiden jaksamiseen ja työhön sitoutumiseen?
    • Miten voin edistää työyhteisön motivaatiota kehittää toimintakulttuuriaan?
  • Oppilaiden hyvinvointi ja sen tukeminen:
    • Miten opettajana voin edistää oppijoiden innostusta ja motivaatiota?
    • Mikä merkitys on luokan ilmapiirillä oppimisessa ja hyvinvoinnissa?
    • Miten opettajana voin ottaa huomioon lapsen ja nuoren kokemusmaailman?
  • Miten hyödynnän moniammatillista yhteistyötä oman, kouluyhteisön ja oppilaiden hyvinvoinnin tukena?
  • Miten voin kehittää taitoja tunnistaa hyvinvoinnin heikentymistä itsessäni ja muissa (väsyminen, kyynistyminen, aggressio, masennus jne.)?


Oman hyvinvointini tukeminen kasvattajana.
Jaksamistani ja innostumista työtehtävissäni ja kouluyhteisössä tukee kollegat ja onnistumisen tunteet. Luulen, että tulevaisuudessa yksi tärkein voimavara on hyvät kollegat ja ihmiset ylipäätään, keille voi puhua. Asiat helpottuvat, kun niistä saa jauhaa ja jankuttaa edestaas tutuille tai samoja asioita kokeville. Näinä hetkinä huomaa, ettei ole yksin samojen asoiden kanssa, joiden kanssa itse kamppailee. Myös onnistumiset esim. opetuskokonaisuuksien tai jopa yksittäisillä tunneilla olevien opetushetkien onnistumiset ovat tärkeitä, ainakin tässä vaiheessa opintoja. Nyt kun on saanut olla observoimassa tunteja, niin välillä apuopettajana toimiminen on tuonut näitä pieniä onnistumisen hetkiä.
Tehtäviäni prioirisoin lähinnä lähestyvien deadlinejen merkeissä. En ota tehtävistä liikaa ressiä, jos niiden palautukseen on vielä monia viikkoja. Joskus kuitenkin, jos on aikaa ja mielenkiintoa, teen tehtäviä hyvinkin etuajassa. Tätä tapahtuu satunnaisesti, koska motivaatio ei ole korkein.
Vaikeita tunteita tällä hetkellä käsittelen avautumalla poikaystävälle, äitille ja kavereille. Vaikka heiltä ei tulisikaan mitään maata mullistavia ajatuksia tai mielipiteitä, on se minulle kuitenkin tärkeää tulla kuulluksi. 
Tehtäväni kasvattajana ei ole ainoastaan opetus, vaan myös ohjaus ja kasvatus, jotka kaikki kolme tukee toinen toisiaan. Kasvattajana kasvatan lapsia käsittelemään tunteitaan, vuorovaikuttamaan, yhteiskunnan jäseneksi, arjen taidoissa... Lista on loputon, sillä opena täytyy olla moniosaaja - etenkin kasvatusalan asiantuntijan näkökulmasta.
Kannustavaksi ja hyvinvointia tukevaksi opettajaksi kasvan opintojen aikana. Etenkin vahvuuksien tunnistaminen, yksilön huomioiminen, tarpeiden täyttäminen sekä "malli" hyvinvointia näyttämällä. 


Kouluyhteisön hyvinvoinnin tukeminen
Kollegoille voin antaa tukea keskustelemalla ja kuuntelemalla, tämä on mielestäni tärkein tehtävä opekollegalla. Tähän voi samaistua jo näin opiskelijana, ja toivonkin, että tämä jatkuu myös sitten työelämässä. Toivon myös, että saan neuvoja vanhemmilta kollegoilta, en kuitenkaan syyllistävästi vaan reilusti ja ystävällisesti. Haluan myös tulevaisuudessa antaa tuleville ja uusille vastavalmistujille tällaisia neuvoja. En koe, että työyhteisön toimintakulttuurin edistäminen ja motivointi on helppoa, enkä koe, että sitä pystyy tehdä, jos yksilöillä siihen ei ole kiinnostusta. Tätä voi heijastaa mihin tahansa suhteeseen, asioilla on aina kaksi osatekijää, joten yksin on turha lähteä työstämään. Siinä saa vain uuvutettua itsensä, ja luulen, että tulosta ei synny - ainakaan kovin pitkälle kantavaa tulosta. 

Oppilaiden hyvinvoinnin tukeminen
Oppijoiden innostukseen ja motivaatioon opettajalla on iso merkitys. Kun opettaja vaikuttaa kiinnostuneelta, on lapsienkin helppo olla kiinnostunut.


KTKP050-kurssin pohdintoja
  • vuorovaikutuksella merkitys hyvinvoinnissa
  • suhteiden merkitys ja mielekkyyden merkitys hyvinvoinnille
  • kasvotyö (kasvojen menetys jne.)
  • yksinäisyys (vrt. yksin oleminen), läheisyyden ja itsensä ilmaisemisen tarve ei täyty, yksinäisyyttä voi kokea myös väkijoukon keskellä
  • koulukiusaamisen merkitys hyvinvoinnissa (opettajan rooli? sivusta seuraajat? uhri?)


OH1 ja KTKP3019 pohdintoja:

Oppilaiden ja kouluyhteisön hyvinvointi ja sen tukeminen

  • Miten oppilaiden fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia ylläpidetään ja edistetään luokassa?

Huomioiminen yksilöinä pätee näihin jokaiseen kohtaan. Oppilaiden hyvä tunteminen on tärkeää. Kuulluksi tuleminen ja ongelmakohtiin puuttuminen ovat kaksi tärkeää seikkaa.
  • Millä eri tavoin lapsen kokemusmaailma otetaan huomioon?

Annetaan puhevuoro, kuunnellaan ja tehdään olo merkitykselliseksi. Otetaan huomioon ideat niitä tyrmäämättä ja tehdään oppilaan olo onnistuneeksi. Jos on jotain arkoja tai vaikeita asioita, niistä puhutaan kunnioittavasti ja hellätunteisesti. 
  • Millaista moniammatillista ja huoltajayhteistyötä havaitset oppilaiden hyvinvoinnin tukemisessa?

Erityisopettaja, kuraattori, terveydenhoitaja, psykologi.. Tärkeintä on, että yhteistyö huoltajien kanssa toimii, jotta lapsen etu on etusijalla. 
  • Mitkä tekijät kouluyhteisössä tukevat oppilaiden ja opettajien hyvinvointia? Mitkä taas mahdollisesti heikentävät sitä?

Oikeanlaiset ihmiset ympärillä, vaikuttaa niin oppilailla kuin opettajillakin - positiivisesti ja negatiivisesti. Onnistuminen, avun saaminen sekä kuunteleminen. Nämä tukevat niin oppilaiden kuin henkilökunnankin hyvinvointia. 
  • Miten luokan opettaja huolehtii jaksamisestaan ja hyvinvoinnistaan?

Pitämällä selkeän eron vapaa-ajan ja koulutyön välillä. Mielestäni tämä on tärkein ja myös se, että vaikka epäonnistuu, se ei ole maailmanloppu.

Oma hyvinvointisi kasvattajana ja sen tukeminen

  • Millaiset seikat tukevat hyvinvointiasi harjoittelussa? Mitkä heikentävät sitä? Miten voit vaalia hyvinvointiasi tukevia asioita? Miten koet tunnistavasi hyvinvoinnin heikentymistä itsessäsi ja muissa (väsyminen, kyynistyminen, aggressio, masennus jne.)?

Hyvä vastuuopettaja ja hyvät ryhmäläiset, joilta saa tukea. Hyvinvointiani harjoittelussa heikentää epävarmuus tästä alasta, sillä mielessä on myös paljon muita uravaihtoehtoja. Tiedän kuitenkin hyvinvointini tärkeyden ja osaan pitää sen kasassa. Hyvinvoinnin heikentymisen itsestäni huomaan kärttyisyydellä ja siitä, että en saa tehtyä asioita eteenpäin.

4. Yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen osaaminen

Millaiseen koulutusta tai kasvatusta koskevaan keskusteluun olet viime aikoina kiinnittänyt mediassa huomiota? Millaisen kuvan keskustelut luovat koulusta ja/tai kasvatuksesta? 

Viime aikoina mediassa on ollut paljon keskustelua kouluista ja kasvatuksesta, ei niinkään hyvässä valossa. Media on uutisoinut negatiivisesti koulusta instituutiona, joka ei hoida mitään osa-aluettaan hyvin. Otsikoissa on pyörinyt muun muassa oppimistilat, kouluruoka tai jaksaminen –niin oppilaiden kuin opettajienkin näkökulmasta. Uutisista saa huonon kuvan alasta ja siitä, että koulussa mikään ei toimi. Etenkin nyt korona-aikana koulusta on tuotu hyvin ikäviäkin asioita esille, etenkin oppimattomuus ja mielenterveysongelmat. 

Mielestäni on hassua, että uutisiin harvemmin nostetaan uusia opetusmetodikokeiluja tai työssään hyvin onnistuvia opettajia. Toisaalta epäkohtia on hyvä nostaa esiin, niihin puuttumisen toivossa. Tietoisuutta on lisätty, mutta konkretia taitaa vieläkin puuttua. Kyseessä on kuitenkin niin laajoja kysymyksiä, joihin ei ihan muutamassa vuodessa saa välttämättä vastauksia.  
Esimerkiksi Instagramissa yhä useampi opettaja pitää omaa opetiliään, joissa he tuovat epäkohtia esille opettajan näkökulmasta. Täällä nousee pinnalle jaksaminen, aikataulutus ja uutisoinnin epätoivo. Siellä he keskustelevat kollegoiden kanssa toimivista oppimismenetelmistä ja jakavat opetusmateriaalia keskenään. Tämä on minusta ihanaa ja idearikasta, sillä kollegat tietävät parhaiten, mikä toimii ja mikä ei. Näillä opettajien kanavilla tuodaan minusta paremmin esille opettajien näkökulmaa jaksamisesta ja ajankäytöstä työn ja vapaa-ajan välillä. 

Jos uutisissakin tuotaisiin esille myös näitä positiivisia asioita, voisi esimerkiksi vanhempien ja huoltajien suhde kouluun ja opettajiin muuttua. Jotkut vanhemmat ovat hyvin asennevammaisia koulua suhteen ja ajattelevat sitä pakkopullana, esimerkiksi “pakkoruotsi” on kuin punainen vaate härälle. Tosi asia on kuitenkin se, että aina ajatellaan oppijoiden parasta. Myös toista astettaan päättävät opiskelijat tai alanvaihtajat voisivat olla enemmän kiinnostuneita alasta, jos uutiset olisivat toisenlaisia. Mielestäni kuitenkin kaikki, jotka ovat tälle alalle hakeutuneet, tietävät tämän alan epäkohdat. Media jauhaa näistä samoista asioista, välillä vain hieman uudesta näkökulmasta.  

3. vuorovaikutusosaaminen ja moninaisuuteen liittyvä osaaminen

  • Millainen olen vuorovaikuttajana? Analysoi asiaa eri vuorovaikutustilanteiden kannalta. Mieti esimerkkejä onnistuneista/sujuvista sekä haasteellisista tilanteista. Mikä minulle on vaikeaa/helppoa vuorovaikutustilanteessa? Voit hyödynyää vuorovaikutusosaamisen itsearviointityökalua (käytössä mm. OKLV211-, OKLA1209-, OPEA215-opintojaksoilla)

    • Kuvaa erilaisia tapojasi olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa (esim. nonverbaali viestintä, vrt. esim. Joharin ikkuna).
    • Kuinka tunnistan ja säätelen erilaisia tunteitani vuorovaikutustilanteissa?
    • Millainen olen kuuntelijana ja tulenko itse kuulluksi?
    • Millainen olen tiimityöskentelijänä?
    • Miten kohtaan oppijani/työkaverini/vanhemmat?
    • Miten tunnistan erilaisia ryhmäprosesseja ja ryhmädynamiikkaan vaikuttavia tekijöitä ja kuinka ne vaikuttavat vuorovaikutukseeni ryhmässä?

Vuorovaikuttajana olen rauhallinen mutta toisaalta tuon asiani esille. Olen nykyään rohkeampi ja osallistun keskusteluihin helpommin ja sosiaaliset tilanteet eivät tuota nykyään enää niin isoa pelkoa. Osaan kuunnella muita, mutta jos itsellä on huippuidea, niin saatan välillä vähän innostua. Se riippuu todella paljon ryhmästä ja porukasta, että millainen olen. Mitä tutumpia ihmisiä, sitä enemmän puhun ja hassuttelen. Aiemmin olen ollut ujo, mutta olen rohkaistunut ja en välitä enää niin paljon siitä, vaikka epäonnistun. Uusien ihmisten kanssa tällainen kuori kuitenkin säilyy, ainakin osittain. Koen itseni kuitenkin puheen vetäjäksi ja "tyhmien juttujen heittäjäksi" uusissa tilanteissa, jos sille on tarvis. 

Haluaisin kehittyä etenkin siinä, että toisin omia mielipiteitä enemmän esille, perustelisin kunnolla ja puhuisin johdonmukaisesti ja selkeästi. Nykyään puhun vähän mitä sylki suuhun tuo, joten välillä punainen lanka ja johdonmukaisuus häviää. Haluaisin osata kertoa jokaiseen tarvittavaan asiaan mielipiteeni ja sen, mitä mieltä olen. Välillä järkevien lauseiden muodostaminen on vaikeaa, kun saatan sanoa yhden sanan tietyssä muodossa ja siitä se sitten lähtee epäjohdonmukaiseksi.

Vuorovaikutuksessa olen eniten verbaalisesti, mutta myös nonverbaalia viestintää tulee osittain vahingossa myös tuotua ilmoille. Non-verbaalit eleet ja ilmeet tulevan hyvin esille, vaikka en niitä aina tarkoita - kuten perusilmeeni (vihainen, tympääntynyt) ja saatan ajatuksissani esimerkiksi näyttää siltä, etten kuuntelisi. Verbaalisesti olen välillä hyvinkin lahjakas, jos vain sille päälle satun. Yleensä puheeni on kuitenkin hyvin yksiselkoista, tasaista ja sekavaa, etenkin uusien ihmisten seurassa. Joharin ikkunan mukaan toimin varmasti, etenkin palautteen käsittelemisessä. Joharin ikkunassa on kuitenkin niin syvällisiä aatoksia, että ne eivät ole itsellekkään täysin selkeitä.

Vuorovaikutustilanteissa minulla nousee hyvin useasti ajatuksia pintaan, mutta harvemmin niitä tuon ilmi. Jos kuitenkin päädyn tuomaan niitä ilmi, tuon ne hyvin rakentavasti. Joskus se saattaa tuntua siltä, että minulla olisi hyvin vahvat mielipiteet, kun tuon ne välillä töksähtävästi esiin. Koen kuitenkin niin, että on parempi pitää suurin osa tunteista (ja tunnekuohuista) sisällä, sillä voin niillä pahoittaa jonkun toisen mielen. Varsinkin nyt, kun ei vielä täysin tunne toisia oppilaita ja heidän ajatuksiaan. Tunnistan etenkin eriävät mielipiteet hyvin sekä toisaalta myös mielenkiinnon ja johonkin asiaan "hurahtamisen" todella helposti, joka on mielestäni ihana tunne. En kuitenkaan lähde toisten mielipiteitä kumoamaan tai kyseenalaistamaan vaan teen ne minun pääni sisällä. 

Olen mielelläni kuuntelija, mutta olen osittain huono vastaamaan kuuntelemaani. Tottakai osaan vastata kuulemaani, jos kyseesässä on jotain arkipäivästä puhetta ja asiaa, mutta esimerkiksi kavereiden kanssa syvällisemmistä asioista puhumisessa on välillä vaikeuksia antaa empatiaa asioista, joita ei ole itse kokenut. Näissä tilanteissa koen kuitenkin, että kun minua vastavuoroisuudessa kuunnellaan, tulen hyvin kuulluksi. Esimerkiksi kavereillani on hyvää ja osittain myös ihailtavaa empatiaa. Koen, että olen empaattinen, mutta en kiellä, ettenkö voisi olla vielä lisää. Joskus kuitenkin vähättelen itseni kuulemista, jos asia ei minua kiinosta. Jos minulla ei ole sen kummempaa mielipidettä asiaan, on mielestäni turha itseäni haastatella. 

Tiimityöskentelijänä haluan, että kaikilla on tietty rooli, joka edistää tiimityötä. Pyrin tuomaan tiimiin oman panokseni, vaikka se työn aihe ei minua itsessään kiinnosta. Uskallan väittää, että motivaationi puutetta harvoin tiimikaverini näkevät, jossen sitä itse tuo ilmi. Uskallan sen kuitenkin, etenkin läheisemmille tiimikavereille sanoa, koska koen, että heidän on se hyvä tietää. Usein myös heillä on samoja tuntemuksia, kuin minulla, joten tulee taas lohduttava olo - en ole yksin. Esimerkiksi töissä tiimityön haluan olevan tehokasta, jotta asioita saadaan aikaiseksi. Haluan myös, että jokaisen ääni pääsee kuuluviin, ja jokaisen tyhmääkin ideaa prosessoidaan, jos sille on tarve.

Oppijani haluan kohdata yksilöllisesti, mutta myös tasavertaisesti. Haluan, että minulla on tulevaisuudessa aikaa jokaiselle oppilaalleni, kuunnella heidän huolia, murheita ja iloa. Haluan, että ainakin suurelle osalle kohtaamistani oppijoista tulee sellainen olo, että minun puoleen voi kääntyä uudelleen. Haluan myös, että he oppivat minulta niin oppisisältöjä kuin arjessa tarvittavia perustaitojakin. Haluan olla se, kenen avulla heistä kasvaa kunnollisia ja hyväkäytöksisiä yhteiskunnan jäseniä.
Työkaverini haluan kohdata ilolla ja avunannolla. Haluan ja myös toivon, että sitten valmistuttuani saan uutena alalla vinkkejä vanhemmilta konkareilta ja toivon esimerkiksi myös sitä, että tiimiopettajuus/ressuopettajuus toimisi hyvin. Toivon, että en joudu ikinä sellaiseen työympäristöön, jossa toisia ei arvosteta. Totta kai sanaharkkaa voi tulla, mutta toivon että esimerkiksi opehuoneessa olisi positiivinen ja tsemppaava ilmapiiri.
Vanhemmat haluan kohdata armollisena ja osittain myös nöyränä, pitäen kuitenkin erittäin selvänä sen, että olen tämän alan ammattilainen. Haluan, että yhteydenpito vanhempien kanssa toimisi hyvin, sillä se on yksi oppijoiden oppimista edistävä asia. 
Konfliktit ryhmässä – Kielijelppi – Språkhjälpen


  • Millaista moninaisuuteen liittyvää osaamista minulla on:
    • Millaisia ennakkoluuloja, asenteita, oletuksia ja uskomuksia tunnistan itsestäni, jotka vaikuttavat tapaani kohdata toisia ja olla vuorovaikutuksessa heidän kanssaan? Miten käsittelen niitä?
    • Millaista moninaisuutta tunnistan itsessäni ja muissa, esimerkiksi erilaisia identiteettejä ja niitä rakentavia tekijöitä, ja miten se näkyy ajattelussani ja toiminnassani? 
    • Kyseenalaistanko sitä, mitä tiedän oppijasta? Miten omat asenteeni vaikuttavat oppijoiden kohtaamiseen? Olenko valmis oppimaan oppijasta lisää?
    • Miten opettaja voi tukea/ ohjata luokan ilmapiiriä niin, että erilaisuutta sallitaan ja ymmärretään arvostaen sekä huolehditaan toisista?


Huomaan, että minulla on "perussuomalaisia" ennakkoluuloja ja uskomuksia, mutta en tuo niitä ilmi ollenkaan, sillä haluan kohdata jokaisen yksilönä. Käsittelen niitä hyvin huolellisesti, etenkin oman pääni sisällä. Silti aina yllätyn hieman, kun ennakkokäsitykseni eivät pidäkään totta. Kai tämä kumpuaa jo lapsuudesta lähtien, jota olen pyrkinyt muuttamaan ja olen siinä myös onnistunut. En tarkoita, että kasvatukseni olisi ollut esimerkiksi rasistinen, mutta kun olen tavannut hyvin paljon erilaisia ihmisiä ja persoonia, niin välillä väkisinkin tulee ennakko-oletuksia.



KTKP050 vuorovaikutus ja yhteistyö-kurssin pohdintoja: Kuinka tämä opintojakso on kehittänyt juuri tätä opettajan osaamisaluetta?
- kurssin pääteemoja olivat vuorovaikutusteoriat ja niiden soveltaminen, vuorovaikutuksen havainnointi ja tutkiminen sekä oman vuorovaikutusosaamisen pohtiminen
- vuorovaikutusta käytiin läpi tunteiden, itsensä esille tuomisen, 
- vuorovaikutuksen ominaispiirteiden kirjo vahvistui, ennakoimattomuus, puutteiden vaikutus, vasstavuoroista.
- koulussa tunnetaitojen opetuksella merkitystä vuorovaikutuksen osaamiseen (tunnetaidot tärkeitä suhteiden luomisessa)
- perheen ulkopuolisten suhteiden vaikutus lapsiin (vuorovaikutuksen sujuvuus riippuu lapsen omasta käytöksestä)
- moninaisuus jäi taka-alalle, mutta summasummaarum: moninaisuus on vahvuus, joka tulee esille myös vuorovaikutuksessa.

2. Tieteellinen tieto

  • Millaisiin kasvatusteoreettisiin valintoihin (esim. oppimis-, tiedon- ja ihmiskäsitys) perustan toimintani?
  • Kuinka yhdistän teoriaa käytäntöön? Miten se näkyy toiminnassani (esim. pystynkö yhdistämään äskeisen tunnin tapahtumia tieteellisiin teorioihin)?
  • Miten omaksumani tieto keskustelee kokemuksieni ja ajatusteni kanssa? Millaisia ristiriitoja havaitsen lukemani, kokemani, havainnoimani kanssa?
  • Millä tavalla tutkiva ote näkyy valinnoissani ja toiminnassani?
  • Missä oppiaineessa/oppisisällöissä olen vahvimmillani? Mikä on auktoriteettini sillä alalla?


Olen hyvin monipuolinen tiedonkäyttäjä, enkä täysin allekirjoita nykyaikaista oppijan itseohjautuvaa ja oppijaan pohjautuvaa oppimista. Itse koen, että saan tietoa enemmän irti ammattilaiselta, mutta tiedon sisäistämiseen tarvitsen harjoituksia ja tehtäviä tehtäväksi yksin, jotta saan toistoja ja asian monipuolista havainnointia. Minulle on kuitenkin osittain haastavaa yhdistämään teoriaa käytäntöön, etenkin tällaisissa "ajatuksellisissa" teorioissa. Huomaan kuitenkin perusasioita teoriasta, mutta se ei ole välttämättä kovin syvällistä. Tilanne on kuitenkin toinen vähän käytännönläheisemmissä teorioissa, jotka eivät ole vain "mielentasolla". Esimerkkinä tulee mieleen rekkojen tai autojen joidenkin osien tai mekanismien toiminta selkenee hyvin äkkiä. Saman huomasin jo lukoiossa, kun minulle oli vaikea ymmärtää solun toimintaa, sillä sitä ei voi nähdä ja kaiken sen joutuu "ajattelemaan" (on toki jotain mallipiirroksia tms.). En osaa nimetä yhtä oppiainetta tai sisältöä jossa olisin vahvimmillani, mutta koen, että ruotsi, äidinkieli ja käsityö ovat olleet yksiä vahvimpia aineitani.
Välillä koen hyvin paljonkin ristiriitoja kuulemani välillä, mutta sitten pohdin jokaista vaihtoehtoa ja mietin, että mikä niistä olisi järkeenkäyvin.

5. pedagoginen osaaminen

Pedagogista osaamistasi ja sen kehittymistä voit tarkastella mm. seuraavien kysymysten avulla:
  • Tunnetuki:
    • Miten havainnoin, tunnistan ja huomioin oppijoideni erilaisia tarpeita?
    • Miten edistän myönteisen ilmapiirin rakentumista?
  • Ryhmän ohjaaminen:
    • Miten ja mitä havainnoin opetusryhmästäni ja kuinka hyödynnän havaintojani pedagogisissa valinnoissani?
    • Millaisia havaintoja olen tehnyt ryhmän merkityksestä oppimiselle?
  • Oppimisen ohjaaminen:
    • Mikä rooli arvioinnilla on oppimisen ohjaamisessa?
    • Millaiset valmiudet minulla on ohjata ja tukea esteetöntä ja yksilöllistettyä oppimista?
    • Miten hyödynnän teoreettista tietoa oppimisprosessien suunnittelussa, ohjaamisessa ja arvioinnissa (vrt. pedagog isen sisältötiedon tuottaminen ja hyödyntäminen)?
    • Mitkä ovat kehittämiskohteeni (esimerkiksi oppimisen ohjaamisessa, oppimisen esteellisyyden poistamisessa, yksilöllistämisessä, arvioinnissa, opetusmenetelmissä ja -työtavoissa jne.)?
  • Oppijan oppimiseen kiinnittyminen, toimijuus ja osallisuus:
    • Kuinka osallistan oppijani pedagogisen prosessin kaikkiin vaiheisiin?
    • Miten tuen oppijan kouluun kiinnittymistä?
    • Kuinka ohjaan oppilaiden ajattelun- ja vuorovaikutustaitojen kehittymistä?
      Miten otan itse vastaan palautetta ja kuinka annan palautetta muille?


  • Oppilaiden erilaiset tarpeet tulee esille ihan arkipäiväisessä koulunkäynnissä. Ne tulee esille kyselynä, toimimattomuutena tai villitsemisenä esimerkiksi tunnilla, riippuen oppilaan luonteesta. Eriyttämällä tehtävien tasoa tai "vaatimusta" voin huomioida oppijoiden erilaisia tarpeita, tai esimerkiksi luomalla sopivampia oppimisympäristöjä resurssien mukaan. Huomioimalla oppijoiden tarpeita, voin vaikuttaa oppijoiden oppimiseen myönteisesti ja edesauttavasti. Kun kaikkien erilaisia tarpeita huomioidaan, on kaikilla hyvä ja helpompi opiskella luokassa. Näin esimerkiksi työrauha on rauhallisempi ja myönteinen ilmapiiri rakentuu. Myönteisen ilmapiirin rakentamisen osalta myös tasa-arvoinen kohtelu ja kaikkien osallistaminen. 
  • Havainnoimalla perusteellisesti ja yksilöllisesti jokaista oppijaa niin oppimisen kuin sosiaalisen vuorovaikutuksen kannalta on helppo tehdä jatkotoimenpiteitä. Esimerkiksi yksilöimällä tai ryhmäyttämällä porukkaa tai tehtäviä, voi saada vaikutusta oppimiseen. Ryhmän merkitys on kuitenkin suuri, sillä vertaisoppimisen myötä oma ajattelu kehittyy valtavasti. Olen huomannut sen itsekin, etenkin täällä yliopistossa, että toisten ajatuksista voi saada paljon enemmän irti kuin siitä, että jauhaisi omia ajatuksia joka näkökulmasta. Oppiminen saa huomattavia uusia näkökulmia, kun ryhmässä työskentelee. Ryhmä antaa varmasti palautetta vertaisilleen, etenkin jos siihen on tarve. 
  • Palautteen rooli onkin iso, etenkin jos oppijalla on halu kehittyä. Palaute voidaan ottaa myös negatiivisesti, jos kohteella ei ole kiinostusta kehittää itseään. Palautteen avulla tietää, mitkä osa-alueet itsessä tai lähinnä omassa työskentelyssä toimivat ja mitkä vaativat tarkempaa keskittymistä. Olen sitä mieltä, että minulla ei ole vielä kovin laadukkaita valmiuksia ohjata ja tukea esteetöntä ja yksilöllistettyä oppimista. Eriyttävät keinot ovat jokseenkin selviä, mutta kongreettiset keinot ovat vielä vähän hataria. Teoreettista tietoa voi hyödyntää oppimisprosessien suunnittelussa, ohjaamisessa ja arvioinnissa. Oppimistavat ja tiedon laatu ovat asioita, joita voin esimerkiksi hyödyntää. Kehityskohteitani tällä saralla on vaikea yksilöidä, sillä olen vielä niin alussa, mutta varmuuden saaminen kaikissa asioissa voisi olla semmoinen kehitettävä asia. Myös kongreettisten asioiden ja tiedon hyödyntämisen kanssa voisi tehdä enemmän töitä.
  • Oppijoiden osallistaminen pedagogisiin prosesseihin on haastavaa mutta tärkeää. Mielenkiinnon ylläpitäminen, vaikuttaminen ja oppiminen ovat mielestäni avainsanoja tässä. Kuunteleminen ja sitä kautta ohjaaminen on tärkeää, mikä auttaa pedagogisessa prosessissa. Oppijaa kannustamalla ja kuuntelemalla voi hänet saada kiinnittymään kouluun. Myös merkityksellisyyden tunne on varmasti sellainen, jonka avulla oppija kokee itsensä osaksi kouluyhteisöä. Oppilaiden vuorovaikutustaitojen kehittymistä voi ohjata huomauttamalla, näyttämällä mallia ja olemalla itse esimerkillinen (esim. käytöstavat). Oppijan ajattelutaidot kehittyvät parhaiten niin, että ei kerro valmiita vastauksia vaan, että edistää ajattelua ja johdattelee eteenpäin pienin apukysymyksin. Itse otan yleensä palautetta vastaan positiivisesti, mutta mielessä välillä yliajattelen ja en välttämättä muista aina sitä, että palautetta minulle annetaan "työstäni" eikä minusta. Mielestäni annan palautetta muille rakentavasti, olen kuitenkin aika heikko antamaan palautetta, vaan pidän (niin hyvät kuin pahatkin) ennemmin oman pään sisällä. 




OH1 ja KTKP3019 pohdintoja pedagogisesta osaamisesta:

Oppilaiden moninaisuus, toimijuus ja oppimisen tavat

  • Miten oppilaiden osallisuutta ja toimijuutta tuetaan luokassa?
Osallisuutta tuetaan huomioiden oppilaat yksilöinä ja erittiyttäen apua tarpeen mukaan. Kysytään kaikilta, ei käytetä vain suullista osallisuutta --> esim. peukulla mielipide, kirjoittaen jne. Tärkeää on antaa selvät ohjeet ja jättää ne näkyviin. Jos oppilas ei tiedä mitä tehdä ja kysyy, kehota katsomaan taululta ja selitä auki "etkös olekin tehnyt jo..." avustaen. 


  • Miten havainnoit ja tunnistat oppijoiden erilaisia sosiaalisia, emotionaalisia ja oppimiseen liittyviä tarpeita? Miten niitä huomioidaan opetuksessa?
Erilaisia tarpeita tunnistaa kaikesta oppilaiden tekemisestä, kuten olemisesta, puhetyylistä, varmuudesta jne. Katse ja kaikki muu viestiminen tuovat esille jotakin tarpeita. Etenkin epävarmuus on helppo tunnistaa, mutta myös alisuorittaminen tai pinnistelemättömyys on helposti nähtävillä. Osaan havaita näitä helposti, mutta en ole vielä täysin varma keinoista, joita näissä voisi sitten hyödyntää, ts. kuinka lähteä työstämään näitä. Eriyttäminen ja jokaisesta huolehtiminen on helppoa norssilla, koska siellä on itseni lisäksi aina vähintään toinen ope (ohjaaja). Kuitenkin tilanne, jossa olisin itse yli 20 oppilaan kanssa ja saisin pidettyä tilanteen hallinnassa, mutta myös eriyttäen ja kaikki huomioon ottaen, on vielä vaikea kuvitella. 
  • Miten hyödynnät niitä omassa opetuksessasi ja ohjauksessasi?

Opin OH1 aikana, että selvät ohjeet ovat tärkeitä. Aluksi minulla ei ollut ollenkaan dioja tms. ohjeita esillä, mutta loppua kohden ne alkoivat olla välttämättömiä. Diat olivat selviä ja oppilaat pystyivät itse seuraamaan omaa etenemistään kohtien avulla. 

Ryhmän ja oppimisen ohjaaminen

  • Miten luokassa edistetään myönteisen ilmapiirin rakentumista? Ketkä kaikki sitä tekevät?

Kaikki ovat osana myönteisen ilmapiirin rakentumisessa, mutta mielestäni oppilaat ovat keskiössä (opettaja ohjaa oikeaan suuntaan). Opettajan ohjauksella on tärkeä rooli, koska oppilailla voi omat taustat olla hyvin erilaiset (kotona=normi). Ohjataan kohteliaaseen, kaikkia kunnioittavaan ja järkevään keskusteluun ja itsensä esille tuomiseen. Ei kielletä (pl. äärimmäiset tapaukset tai uhoavat oppilaat), vaan kehotetaan toimimaan toisella tavalla. Mielestäni on tärkeää, että tätä tuodaan esille jatkuvasti eikä vaan tietyissä hetkissä.
  • Millainen merkitys ryhmällä on oppimiselle? Miten opettajat ottavat sen huomioon opetuksessaan?

Ryhmän merkitys oppimiselle on mielenkiintoinen. Itse näin aika vähän itse ryhmäoppimista, ryhmätöitä tms., mutta silti ryhmän vaikutusta yksilön oppimiseen oli helppo havaita. Opetuksessa ryhmää käytetään apuna ja tukena yksilöille. Myöskin sosiaalisten taitojen kartuttamisessa.
  • Millaisin eri tavoin oppilaiden oppimista ohjataan? Miten siinä hyödynnetään laajaa oppimisympäristöä (sosiaalinen, digitaalinen, fyysinen, välineet jne.)?

Oppimista voidaan ohjata puheella, kehotuksilla, kielloilla, kuvilla ja videoilla... Jotta on helpompi ymmärtää, voidaan käyttää monia eri oppimiseen ohjaamisen välineitä. Jotkut tajuavat helpommin kuvista, jotkut puheesta --> luodaan kaikille mahdollisuus oppia.