Puhun suomea, ruotsia, englantia ja vähän espanjaa. Suomeni taittuu lähinnä keskisuomen murteella. Olen aina asunut samalla paikkakunnalla ennen Jyväskylään muuttoa, joten murteeni on pysytellyt aika lailla samanlaisena. Ruotsi on minulla melkeinpä vahvempi kieli kuin englanti. Espanjaa olen opiskellut lukiossa, mutta kun sitä ei käytä niin taidot haprastuvat.  

Etenkin alakoulussa minulle oli vaikeita tilanteet, joissa täytyi esiintyä ison luokan edessä. Jännitin ihan hirveästi ja sanat menivät sekaisin. Pelkäsin epäonnistumista esimerkiksi Powerpoint-esitelmissä. Sama jatkui osittain myös yläkoulussa. Lukiossa minulla oli kuitenkin hyvä ryhmä, jossa mokailu oli sallittua eikä ketään kiinnostanut. Silloin siis edelleen jännitin esitelmiä ja sanat saattoivat mennä sekaisin, mutta en enää pelännyt epäonnistua. Nykyään en ehkä osaa ihan samalla lailla jännittää, mutta edelleen jännitän osittain –riippuu paljon paikasta ja tilanteesta.  

Toisaalta sitten, olen koko koulu-urani käynyt pienissä kouluissa, millä on ollut vaikutuksena minuun vuorovaikuttajana. Pienet luokat ja tuttu opettaja ovat luoneet lämpimän ilmapiirin, jossa jokaisella on varmasti tärkeä olo. On ollut helppo ilmaista itseään, jolloin oma vuorovaikutuskin on kehittynyt. 

En ole ollenkaan kirjoittanut runoja tai lauluja, joten siltä osin sellainen vuorovaikutteneisuus ei ole vahvalla pohjalla. Luen mielelläni kolumneja ja tekstejä, jossa tulee ilmi kirjoittajan (jopa ääri-) mielipide esille. En kuitenkaan koe, että saan tuotua itseäni jollain tietyllä tavalla esille parhaiten. 

Kaveriporukka ennen oli hyvin tasapuolinen, mutta huomaan nykyään, että jään helposti taka-alalle, kun on vaikea saada puheenvuoroa. Tutustuessani uusiin ihmisiin olen huomannut, että olen yllättävän sosiaalinen ja osaan jutella niitä näitä. 

Poikaystävän avulla on varmasti saanut lisää itsevarmuutta ja kasvanut ihmisenä, mikä on huomattavaa. On ymmärtänyt oman arvonsa ja sen, että on merkittävä ihminen. Vuorovaikutukseen suhde on tuonut lisää keskustelutaitoja, niin avautumiseen kuin kuunteluunkin. Myös toisen ihmisen tunteiden lukeminen on parantunut. Myös läheisten perhesuhteiden myötä on kasvanut omaksi itsekseen, koska on saanut olla oma itsensä. Perheessä on monen tyylistä sakkia, joten on osannut tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja kinaamisen sijasta osaa nykyään keskustella. Kompromissien tekemiseen on oppinut hyvin, kun kaikki eivät voi saada tahtoaan läpi. 

Toisaalta myös töissä asiakaspalvelijana sai myös kokemusta hyvin erilaisista ihmisistä. Myös konfliktitilanteiden sovittelussa sai olla isossa roolissa ja se “järkevämpi” osapuoli, sillä ongelmatilanteissa täytyi käyttäytyä sopivalla tavalla ja esimerkillisesti. Vaikka välillä olisi tehnyt mieli räjähtää, niissä tilanteissa pystyi käyttäytymään hyvin ja jos johonkin oli puututtava, sen osasi tehdä hienovaraisesti.