Diabeteksen ehkäisyyn ja hoitoon suositeltava ruoka on käytännössä samaa, jota suositellaan koko väestölle (RAVITSEMUSSUOSITUKSET 2014) ja useiden kansantautien kuten tyypin 2 diabeteksen ja sydän- ja verisuonitautien ehkäisyyn. Diabeetikolle suositeltava ruokavalio sopii siis koko perheelle ja vaikuttaa edullisesti kaikkien terveyteen.

Diabeetikon haasteena ruokavaliossa on sovittaa yhteen ruokavalio, lääkitys, muu hoito, liikunta ja usein myös muu erityisruokavalio. Pysyvien muutosten tekemisessä tarvitaan asiantuntijan neuvoja ja tukea. Ruokavalio-ohjauksen tarvetta lisäävät muun muassa diabeetikoilla muita yleisemmin esiintyvät keliakia ja munuaisten toiminnan heikentyminen. Ohjauksessa on tärkeätä, että asiakas ymmärtää ohjauksen sanoman. Muuten saattaa käydä esimerkiksi niin, että tyypin 1 diabeteksessa usein välttämätön hiilihydraattien määrän laskeminen johtaa hiilihydraattien määrän vähentämiseen ja ruokavalion rasvan määrän tarpeettomaan lisääntymiseen.

Ravitsemushoito on oleellinen osa diabeteksen ehkäisyä ja hoitoa. Sen tavoitteena on mm. edistää diabeetikon joustavaa omahoitoa ja ohjata tasapainoisiin ruokatottumuksiin sekä nauttimaan ruuasta. Ravitsemushoito on keskeinen tekijä hyvän hoitotasapainon ja elämänlaadun saavuttamisessa ja ylläpitämisessä.

Terveellinen ruokavalio edistää sopivan painon ja hyvän glukoosi- ja lipiditasapainon saavuttamista ja on osa verenpaineen hoitoa.
(lähde: Diabeetikon ruokavaliosuositus 2008)

DIABEETIKON RASVAN SAANTI

Jokainen tarvitsee ruokavalioonsa sopivasti rasvaa – rasvan lähteisiin tulee kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota. Pehmeää eli tyydyttymätöntä rasvaa tarvitaan kehon normaaliin toimintaan. Riittävä saanti mm. hoitaa sydän- ja verisuoniterveyttä, ravitsee aivoja ja hermostoa sekä auttaa ennaltaehkäisemään muistisairauksia. Suurin osa, vähintään 2/3 päivän rasvan saannista tulisi olla pehmeää rasvaa. Näitä ovat esimerkiksi huoneenlämmössä juoksevat kasviöljyt, kasvirasvalevitteet, juoksevat margariinit, pähkinät, siemenet ja mantelit. Myös avokadon ja kalan rasva on pehmeää rasvaa.

Näin saat sopivasti pehmeää rasvaa päivittäin:

• Leiville 60 % rasvaa sisältävä kasvirasvalevite

• Salaatinkastikkeena tai lämpimien kasviksien joukkoon 1–1,5 rkl öljyä tai öljypohjaista salaatinkastiketta

• 2 rkl siemeniä, pähkinöitä tai manteleita 

• Ruoanvalmistusrasvana esimerkiksi rypsiöljy, rasialevite tai pullomargariini

Nyrkkisääntö minkä tahansa arkikäytössä olevan elintarvikkeen valintaan: korkeintaan 1/3 rasvasta kovaa eli tyydyttynyttä rasvaa. Tämä on helppo tarkastaa pakkausselosteesta. 

Runsas kovan eli tyydyttyneen rasvan saanti on riskitekijä monelle sairaudelle. Se heikentää insuliiniherkkyyttä, joten kovan rasvan korvaaminen pehmeällä rasvalla on lääke myös diabeteksen hoidossa. Ruokavalion rasvakoostumus on erityisen tärkeä sydän- ja verisuoniterveydelle.

Kovaa rasvaa saadaan usein ns. piilorasvana. Liha- ja lihavalmisteet, rasvaiset maitovalmisteet ja leivonnaiset ovat esimerkkejä tällaisista. Muita kovan rasvan lähteitä ovat voi ja voita sisältävät rasvalevitteet. Kasviperäisistä rasvoista kookos-, palmu- ja palmunydinöljy ovat myös runsaasti kovaa rasvaa sisältäviä. Vaihtaminen esimerkiksi vähärasvaisempiin lihavalmisteisiin, maitotuotteisiin ja juustoon on terveysteko. Rasvan saannin pieneneminen vähentää myös päivittäistä energian saantia eli edistää painonhallintaa. (Diabetesliitto)

DIABEETIKON SYDÄNTERVEYS

Sydänterveyden ylläpitäminen on diabeetikolle erityisen tärkeää, sillä diabetes altistaa valtimotaudille. Verenpaineen hoito kulkee siksi diabeteksen hoidon rinnalla. Maltillinen, mahdollisimman vähäinen suolan käyttö on kannustettavaa. Liiallisella suolan käytöllä on myös muita haittavaikutuksia, se mm. lisää osteoporoosin ja mahasyövän riskiä. 

Natrium on suolan haitallinen ainesosa. Kun ruokavalio on monipuolinen, ei lisättyä suolaa itseasiassa edes tarvita päivittäisen natriumin tarpeen täyttymiseksi. Saantisuositus on siitä huolimatta korkeintaan 5 g suolaa päivässä, joka vastaa yhtä teelusikallista. Tämä on enemmänkin tavoite, johon olisi hyvä pyrkiä, sillä suomalaiset saavat tähän nähden keskimäärin 1,5-2-kertaisen määrän suolaa ruokavaliostaan. 

Suola kannattaa valita jodioituna. Jodin saannin varmistamisen ei kuitenkaan tule olla syy runsaaseen suolan käyttöön; jodia saadaan ruokavaliosta mm. maitovalmisteista, kalasta, kananmunista. Esimerkiksi leipiin käytetään tätä nykyä jodioitua suolaa. Erikoissuolat eivät sisällä jodia, mutta niissä on saman verran haitallista natriumia kuin tavallisessa suolassa. Ne eivät siis ole parempi valinta. Mineraalisuolat puolestaan sisältävät vähäisemmän määrän natriumia ja ne ovat täydennetty jodilla, joten ne soveltuvat sydänystävällisempään ruoanlaittoon. 

Makuaisti tottuu nopeasti vähäisempään suolan määrään – toisaalta se tottuu nopeasti myös suurempaan suolan määrään. Kotona voit helposti vähentää suolan käyttöä ruoanvalmistuksessa valitsemalla mineraalisuolaa tai kokonaan suolattoman ruoanvalmistuksen. Yrtit, pippurit, sitruunamehu, etikat ja suolattomat mausteseokset tuovat makua ruokaan. Valitsemalla kaupan hyllyiltä vähemmän suolaa sisältäviä tuotteita (esim. leivät, leikkeleet) voit myös merkittävästi pienentää suolan saantia. Sydänmerkki ohjaa tällaisiin valintoihin. 

DIABEETIKON KUIDUN SAANTI

Kuitupitoisella ruoalla on monia terveyshyötyjä. Kuitu pidentää syömisestä tulevaa kylläisyyden tunnetta, joten siitä on apua painonhallinnassa. Lisäksi kuitu ikään kuin laimentaa ruoan energiapitoisuutta, koska kuitu ei sisällä energiaa, vaikka se täyttääkin mahaa. 

Kuitu tasoittaa aterian jälkeistä verensokerin nousua. Se hidastaa ruuan hiilihydraattien imeytymistä verenkiertoon muun muassa hidastamalla mahalaukun tyhjenemistä. 

Kuitu saa myös suoliston voimaan hyvin. Se tunnetusti ehkäisee ja hoitaa ummetusta. Runsaskuituinen ruokavalio pienentää paksusuolen syövän riskiä. Myös hyvää tekevät suolistobakteerit nauttivat runsaskuituisesta ruosta.

Kuitupitoisella ruoalla on myös muita hyviä vaikutuksia: se ehkäisee tyypin 2 diabetesta ja auttaa kolesteroliarvojen hallinnassa.

Suomalaiset saavat keskimäärin liian vähän kuitua ruoastaan. Naisille suositellaan vähintään 25 g ja miehille 35 g päivässä. Diabeetikko hyötyy vieläkin suuremmasta määrästä; 40 g/vrk. Riittävä kuidun saanti taataan syömällä monipuolisesti täysjyväviljaa ja puoli kiloa eli 5–6 oman kourallisen kokoista annosta kasvista, marjaa ja hedelmää päivässä. Vilja-annosten suositeltava määrä on naisille 6 annosta ja miehille 9 annosta päivässä. Yksi annos tarkoittaa yhtä leipäviipaletta tai 1 dl annosta riisiä, pastaa tai jyvälisäkettä. Puurolautasellinen vastaa jo kahta viljatuoteannosta.

Pakkausmerkinnät auttavat kuitupitoisten leipien valinnassa. Runsaskuituisessa leivässä on kuitua vähintään 6 g/100 g. Ruisleivissä on aina vähintään 10 g/100 g kuitua. Runsaskuituisten vaihtoehtojen määrä kasvaa koko ajan ja myös runsaskuituisia vaaleita leipä löytyy valikoimasta runsaasti. 

Seuraavat päivän aikana syödyt ruoat sisältävät yhteensä 40 g kuitua. Tavoite 25–35 g tulee täyteen jo vähemmästäkin. Suluissa on ilmoitettu kunkin annoksen kuitumäärä.

• syvä lautasellinen (3–4 desilitraa) kaurahiutalepuuroa (4 g)

• 6 palaa täysjyväruisleipää (yhteensä 18 g)

• 2–3 dl lämmintä juures-papulisäkettä pääaterialla (6 g)

• 2 dl tuoretta kasvissalaattia, jossa 2 tomaattia, kurkkua ja salaattia (3 g)

• 2 omenaa, appelsiinia tai päärynää (6 g)

• 2–3 dl marjoja (3 g)

Jos esimerkkipäivän leipä olisikin ollut vähemmän kuitua sisältävä, niin ero kuidun määrässä olisi ollut huima. 
(Lähde: Diabetesliitto)

RAVINTOLISÄT JA DIABETES

Terveyden kannalta suositeltavinta on saada vitamiinit ja kivennäisaineet suoraan ruoasta. Monipuolisesta ruokavaliosta ne saadaankin ilman ylimääräistä vaivannäköä. Ne imeytyvät tällöin luonnollisella tavalla, eikä liikasaannista ole vaaraa. Ravintolisien ei voida taata toimivan yhtä hyvin kuin ruuasta saatavat ravintoaineet ja joissain tapauksissa niistä voi olla jopa haittaa. Esimerkiksi omega 3 -valmisteet, ns. kalaöljyvalmisteet, eivät nykytiedon mukaan ole terveysvaikutuksiltaan verrattavissa kalasta saatavaan rasvaan. Ravintolisillä ei voida ehkäistä tai hoitaa diabetesta. 

D-vitamiini on ainoa ravintolisä, jota suositellaan yleisesti Suomessa asuville, sillä emme saa riittävästi auringonvaloa. Alle 2-vuotiaille sekä odottaville ja imettäville äideille suositellaan 10 µg D-vitamiinilisää ympäri vuoden, 2–18 vuotiaille puolestaan 7,5 µg lisänä on sopiva määrä. 

Aikuisille suositellaan 10 µg lisää loka-maaliskuussa. Ne aikuiset, jotka saavat ruokavaliostaan riittävästi D-vitamiinia eivät kuitenkaan tarvitse erillistä lisää. D-vitamiinin lähteitä ruokavaliossa ovat mm. D-vitaminoidut maitovalmisteet, rasvalevitteet ja kala. 

Yli 60-vuotiaille suositellaan 20 µg D-vitamiinilisää ympäri vuoden. lähde: Diabetesliitto

MATERIAALIA

HIILIHYDRAATTIEN ARVIOINTI

DIABETES ja SV- TIIVISTELMÄ.pdf
DIABEETIKON RUOKAVALIO SUOSITUS
SÄÄNNÖLLINEN ATERIARYTMI.pdf

Taulukkoon on valittu tavallisimmat, merkittävästi hiilihydraattia sisältävät ruoka-aineet, jotka on huomioitava pikainsuliinin annostelussa: DIABETESLIITON HIILARITAULUKKO.pdf

HIILIHYDRAATTIEN MÄÄRÄ TUOTERYHMITTÄIN

HuimaHiilari on ensimmäinen peli Terveyskylä.fi -palvelussa. Sen avulla diabetesta sairastavat lapset ja nuoret oppivat ruokien hiilihydraattien laskentaa. Pelin sisältö on kehitetty HUS:n ravitsemusterapiayksikön ja Terveyskylän Lastentalon asiantuntijoiden voimin. Tekninen toteutus puolestaan tehtiin oppilaitosyhteistyönä Metropolia Game Studion opiskelijoiden kanssa.

Laskentapeli, joka on suunnattu tyyppi 1 diabeteksen sairastuneille lapsille ja nuorille. Kohderyhmänä alakouluikäiset ja yläkouluikäiset. Peli on osana potilaan palvelupolkua ja on osa Lastentalo.fi ja Terveyskylä palvelua.

Hiilihydraattien laskeminen on välttämätön taito jokaiselle tyypin 1 diabeetikolle. Diabeetikon verensokerin säätely vaatii verensokerin mittaamisen lisäksi oikean insuliinimäärän annostelun. Ateriainsuliinin sopiva määrä riippuu aterian hiilihydraattimäärästä. Diabeteksen omahoito vaatii potilaalta kärsivällisyyttä ja voimia: hiilihydraatit on laskettava ja verensokeri säädettävä joka päivä monta kertaa.

Peli parantaa potilaan oppimista sekä tehostaa diabeetikon ravitsemusohjausta. Tällöin ohjaukseen tarvittavaa aikaa. Lapsen tarvitsee oppia, missä ruoissa on hiilihydraatteja, missä ei ole ja mikä on hiilihydraattien määrä kussakin ruoassa ja ruoka-annoksessa. Aterioiden hiilihydraattimäärät lasketaan yleensä noin 5 g tarkkuudella (joskus jopa tarkemminkin, 1-2 g tarkkuudella)

https://www.youtube.com/watch?v=ioq8iTSkk-k

HUIMAHIILARI