Lukion blogi
Suomi 100 -puhe torilla
Suomalaisuuden muuttuva merkitys
Juhlavuoden teemana on Suomi 100. Suomen itsenäistymisestä tulee joulukuussa kuluneeksi sata
vuotta. Aloin ajatella hieman Suomea näin juhlavuoden kunniaksi. Historiaa, sukupolvia ja
asennetta Suomeen ja suomalaisuuteen. Mielestäni on hyvin tärkeää puhua tästäkin aiheesta, vaikka
se ehkä tuntuisikin hieman mitättömältä verrattuna suurempiin ongelmiin niin politiikassa kuin
tässä ilmastossa, jossa se kesä ei vaan ota tullakseen. Hyvä, fossiilisten polttoaineiden ylikäyttö!
Olen huomannut sellaisen ilmiön, että jos jotain monia vuosia taaksepäin tuli mahdollisuus sanoa,
että: ”Hei, olen Suomesta!” Se oli ylpeyden aihe, tuli maalta tai kaupungista. Suurenmoinen juttu.
Se, mitä olen huomannut nykyisin, on se ilmiö, että yhä useampi nuori alkaa paeta pienimmistä
kaupungeista suurempiin tai jopa pois maasta. En ole ehkä joviaalein aiheesta paasaamaan, sillä
suunnittelen itsekin muuttoa länsinaapurin suuntaan opiskelujen perässä, mutta yhä useammin
kuulee siitä niin kutsutusta amerikkalaisesta unelmasta ja siitä, ettei Suomi enää tarjoa sitä kaikkea,
mitä (etenkin nuori) tarvitsee. Ilmasto ei tunnu hyvältä tai Suomesta puuttuu se suuren maailman
loiste.
Eikä globalisaatio varsinaisesti ole ongelma, ei todellakaan. Maailma globalisoituu ja sehän on
loistavaa. Jos ja kun ihminen saa kokemuksia muualta maailmasta, nykyisen työtilanteen vallitessa
voi olla hyvinkin mahdollista, että opiskelu tai työnteko tapahtuu sitten valtion rajojen ulkopuolella.
Mutta se, mikä erottaa edelliset sukupolvet meidän Z-sukupolvestamme, on se, että jostakin syystä
suomalaisuuden merkitys ei enää korostu. Sillä ihmisiähän me kaikki olemme. Tämä määrä saattaa
olla vain marginaalinen ja pohjautuu internetistä luettuihin juttuihin ja kuulopuheisiin, mutta silti
osa pitää suunsa kiinni sukujuuristaan ulkomailla. Ai olet Suomesta? No joo… vähän niin, vähän
semmoista, juu… Voi olla, että se on myös osa suomalaista luonnetta, mutta on myös ihmisiä, jotka
ajattelevat, ettei Suomessa ole kaikki hyvin…
Ei tietenkään ole. Mikään ei ole täydellistä, vieläkään, valitettavasti. Mutta maailman mittapuulla
Suomi kuitenkin on aika täydellinen. Itsekin olin joku aika sitten sitä mieltä, että ei täällä ole mitään
hyvää tai kiinnostavaa. Olisinko onnellisempi jossain muualla? En oikein tiedä. Tutkimustulosten ja
kokemuksen valossa täällä on aika hyvä elää, ja saahan niitä kokemuksia hakea muualtakin.
On hienoa huomata, että kun ulkomailla kertoo olevansa Suomesta, aika moni muistaa Pisatutkimukset
ja hienon sotamenestyksen, oli kyse sitten oikeista sodista tai MM-jääkiekon
loppuotteluista, unohtamatta taiteita ja tieteitä, jotka tekevät Suomesta maailmalla tunnetun. Mitä
nyt Ylegate vähän romutti journalismin mainetta maailmanlaajuisesti, mutta kyllä se siitä.
On tultu pitkä tie siihen, missä me nyt olemme. Meillä on oma valtio. Voisimme nyt olla jotain
muuta kuin suomalaisia, jos historiamme olisi erilainen. Meillä on oman valtion lisäksi oma kieli ja
kulttuuri sekä tietysti suomalainen sisu geeneissä.
Olemme suomalaisia. Kiitos tästä kuuluu sukupolville ennen meitä, jotka taistelivat Suomen meille.
Meidän uusien sukupolvien tavoite ja tärkein tehtävä on jatkaa samalla linjalla eli pitää huolta siitä,
että elämme myös jatkossa turvallisessa maassa ja juhlimme itsenäisyyspäivää vielä vuosisatojenkin
päästä.
Lia Laukkanen 2017
Kuukauden henkilö - lukiolaiset haastattelevat henkilökuntaa
Jaana Timosella on harvoin "normaali" työpäivä
Jaana Timonen on Outokummun ammattiopistolla työskentelevä äidinkielen opettaja, joka toimii myös opinto-ohjaajana kaksoistutkintoa tekeville oppilaille.
Kuinka päädyit ammattiisi?
- Kansakoulussa haaveilin opettajan ammatista, mutta opettajani kuitenkin tyrmäsi idean. Lukion loppupuolella päätin lopullisesti kouluttautua opettajaksi, jota myöten valmistuin yliopistosta filosofian maisteriksi vuonna 1983. Tuolloin opettajan ammatti mietitytti hieman esiintymisjännityksen takia, mutta siitä ei koitunut ongelmaa. Yliopiston jälkeen kävin opettajankoulutuksen. Opoksi päädyin, kun ammattiopiston opinto-ohjaaja Einellä oli liikaa töitä yhden ihmisen hoidettavaksi. Otin silloin kaksoistutkintolaisten asiat kontolleni.
Jaanalla on monipuoliset työtehtävät, joten ’’normaalia’’ työpäivää harvoin on.
- Yleensä minulla on pari tuntia äidinkielen opettamista. Olen myös y-koordinaattori, joka vastaa yhteisien aineiden järjestämisestä. Sen lisäksi kuulun hallintoryhmään, joka vastaa koko koulun toiminnasta. Uutena uuden opetussuunnitelman myötä on tullut se, että yhteisten aineiden opettajat käyvät ammatillisen opetuksen tunneilla ja pyrkivät muokkaamaan yhteisiä aineita siten, että ne liittyvät oppilaan alaan.
Jaanan mukaan haastavinta työssä on saada oppilaat kiinnostumaan oman alan lisäksi myös yhteisistä aineista.
- Ne kiinnostavat harvaa, sillä ihmiset tulevat tänne opiskelemaan vain tiettyä alaa, jolloin yhteiset aineet voivat tuntua taakalta.
Jaana kuitenkin pitää siitä, että opetussuunnitelma on hyvin vapaamuotoisesti muokattavissa verrattaessa esimerkiksi lukioon. Hän nauttii myös hyvästä työyhteisöstä ja mukavista oppilaista.
Teksti ja kuva: Pinja Ratilainen, 1B/YT
Kaisa-Leena Haapasalo kokee työn lukiossa omaksi
Valitsin alani, koska se on mielenkiintoinen.
Mikä ammattisi tarkalleen ottaen on?
Olen lyhyen matematiikan, fysiikan ja kemian opettaja.
Entä koulutuksesi?
Koulutukseltani olen filosofian kandidaatti, lyhennettynä FK. Valitsin alani, koska se on mielenkiintoinen. Osasin tämän alan asiat hyvin, joten miksi valita ala, jolla ei pärjää?
Kuinka kauan olet ollut töissä Outokummun lukiossa?
Aloitin vuonna 2001, eli olen ollut töissä Outokummun lukiossa 15 vuotta, ja 16. vuosi on menossa.
Jos et opettaisi tällä hetkellä, mitä tekisit työksesi?
En osaa ajatella itseäni muihin hommiin.
Mitkä ovat hyvät puolesi?
Tätä kysymystä pitäisi kysyä opiskelijoilta, mutta kärsivällisyys.
Mikä on parasta työssäsi?
Parasta työssäni ovat opiskelijat, opetettavat aineet ja työkaverit.
Teksti ja kuva: Jasmin Burman, 1B
____________________________________________________________
Päivi Pykäläinen on opettanut ruotsia jo 20 vuotta
Minkä koulutuksen olet käynyt?
Lukion jälkeen olen opiskellut Joensuun yliopistossa, humanistisessa tiedekunnassa, koulutusohjelmana vieraat kielet ruotsi ja englanti sekä kasvatustieteet.
Mitä teet töissä?
Opetan ruotsin kieltä koko koululle, ja kielistudio on minun vastuullani sekä opinto-ohjauksen alku uusille ykkösille.
Kuinka pitkään olet ollut opettajana?
Valmistuin vuonna 1994 filosofian maisteriksi, siitä lähtien olen ollut virassa ja olen pitänyt välillä kaksi vuotta äitiyslomaa. Eli siinähän on jo kaksikymmentä vuotta!
Mitä ovat hyvät puolet työssäsi?
Nuorekas ja kiva ilmapiiri, lukio on ihana työskentelypaikka ja oppilaat ovat energisiä. Tässä pysyy hyvin ajan hermolla, opetusmateriaali on mukavaa kielten opetuksessa.
Entä työsi huonot puolet?
Nopeasti muuttuva opetusmateriaali ja yo-tutkinto, niihin tulee paljon uutta lisää ja joutuu opettelemaan uutta koko ajan, että pysyy ajan hermolla.
Kuinka hyvin alallasi työllistyy?
Nykyään huonosti, ei ole paljon avoimia työpaikkoja. Työllistyminen erityisesti ruotsinopettajilla huono, koska pakollista ruotsia ei ole enää niin paljon.
Kuinka paljon vapaa-aikaa sinulle jää työn ohella?
Se riippuu paljon jaksosta. Ensimmäisellä ja kolmannella jaksolla minulle ei jää paljon vapaa-aikaa, mutta muilla jaksoilla sitä jää enemmän.
Mitä teet vapaa-ajallasi?
Lenkkeilen paljon koiran kanssa, kuntoilen muutenkin. Luen niin paljon kuin jaksan ja ehdin sekä teen kotitöitä ja pihatöitä.
Onko alallasi ollut mieleenpainuvia hetkiä? Jos on, mitä?
Mieleeni ovat jääneet erityisesti kaikki retket ja matkat, viimeisin Tukholman-matka neljä vuotta sitten oli tosi ihana. Mieleen ovat jääneet myös niin sanotut täydelliset yo-aineet, joita on ollut tähän mennessä kolme.
Teksti ja kuva: Inka Jussila, 1A, ja Tanja Taipale, 1B
_______________________________________________________________
Terveydenhoitaja Pirita Koistisen työssä parasta ovat lapset ja nuoret
1. Millainen on tyypillinen työpäiväsi?
Tulen töihin puoli kahdeksan aikaan, luen Wilma- ja sähköpostiviestit ja vastaan puheluihin. Usein aamuisin on myös kokouksia. Olen yleensä aamulle suunnitellut terveystarkastuksia. Päivällä on vapaata vastaanottoaikaa, jonka jälkeen teen lisää terveystarkastuksia. Työpäivän pituus on 8,5 tuntia, josta ruokatunti kestää puoli tuntia.
2.Mikä koulutus?
Ammattikorkeakoulutus, olen saanut terveydenhoitajan sekä sairaanhoitajan koulutuksen. Voisin toimia sairaanhoitajankin tehtävissä esimerkiksi terveyskeskuksessa.
3.Miten valitsit oman alasi?
En haaveillut tästä pienestä asti. Kävin lukion ja sitten pidin välivuoden. Takana on myös muun muassa merkonomikoulutus.
4.Onko töitä tarjolla riittävästi?
Silloin kun opiskelin, töitä olisi ollut vaikka kuinka paljon. Itse olen saanut tehdä töitä koko ajan ja töitä on tarjolla mielestäni riittävästi.
5.Mitä työhösi kuuluu ja millainen on tavallinen työpäiväsi?
Työhöni kuuluvat ensisijaisesti terveystarkastukset, pääasiassa terveyden edistäminen. Teen myös sairaanhoitoa, rokotuksia ja annan seksuaaliterveysneuvontaa. Teen myös kutsuntatarkastukset 18 vuotta täyttäneille lukiolaisille ja olen lääkärin mukana kutsunnoissa joka syksy.
6.Mikä on työssäsi parasta? Mikä huonointa?
Parasta ovat asiakkaat: lapset ja nuoret. Päivät ovat erilaisia, mikä voi olla myös raskasta. Myös haastavia tilanteita on, jos esimerkiksi nuorella on vaikeaa tai kun ei voi aina auttaa.
7.Mikä on haastavin tilanteesi työpaikalla, mitä voi olla?
Ei ole ollut erityisen haastavia tilanteita.
8.Mitkä on tärkeimmät asiat, joita olet oppinut työssäsi?
Mitä pidempään tekee, sitä enemmän oppii, mitä voisi tehdä ja oppii hahmottamaan tilanteita.
9.Oletko saanut kritiikkiä joskus, ja onko siihen ollut helppo suhtautua?
Palautetta joskus tulee, kun tulee epäonnistumisia ja virheitä. Ei ole oikeastaan tullut paljon kritiikkiä. Jos tulee, niin harvoin, mutta siihen voi olla taustalla yleensä jokin muu syy tai huoli.
10.Mitkä ovat lempihommiasi tässä työssäsi?
Lasten ja nuorten kanssa oleminen ja tapaamiset myös vanhempien kanssa.
11.Minkälainen henkilö menestyy tässä työssä parhaiten?
Terveydenhoitajan työ on yleensä yksin tehtävää työtä. Täytyy osata suunnitella työtään.
Tarvitaan paljon pitkäjänteisyyttä
Teksti ja kuva: Iida Riikonen ja Vilma Pennanen, 1B
Improvisaatioteatteri vierailulla - ÄI3-kurssilaiset kertovat
Teatteri-improvisaatiota Outokummussa
Joensuun kaupunginteatterin näyttelijät Petteri Rantatalo, Markku Maasilta, Suvi-Maaria Virta ja Anna Ojanne pitivät Outokummun lukion oppilaille improvisaatioesityksen teatteri Kiisussa keskiviikkoiltapäivänä 14.12. Tilaisuus oli Outokummun lukion ja Joensuun kaupunginteatterin yhdessä järjestämä.
Improvisaationäytelmä syntyy esityshetkellä yleisön heittämistä aiheista, eikä sitä siten voi harjoitella etukäteen. Heti aluksi näyttelijät ohjeistivat yleisöä. He korostivat, että heidän epäonnistumisilleen saa nauraa, koska niin sanottu mokaaminen kuuluu improvisaatioteatterin luonteeseen.
Yleisö sai heitellä aiheita ja pääsi siten vaikuttamaan esitykseen. Oppilaat osallistuivat näytökseen antamalla esitysten lähtökohdaksi esimerkiksi sanoja, joitten piti tulla mukaan kohtaukseen. Sanat sauna, baari ja Trump olivat suosittuja.
Joissakin esityksissä näyttelijät saivat puhua vain tietyillä tavoilla, kuten kysymyslauseilla. Eräässä sketsissä yksi näyttelijä sai puhua vain k:lla alkavilla ja toinen s:llä alkavilla sanoilla. Toisessa taas kaksi näyttelijää piti ”uutislähetyksen”, jossa teleprompterina toimi kaksi muuta näyttelijää, jotka esittivät uutiset pantomiimina.
Esiintyjät vaihtoivat välillä vuoroa, jos esitys ei sujunut sulavasti ja äänenvoimakkuuden avulla yleisö sai vaihdoksen aikaan.
(Koostettu ÄI3-kurssilaisten - Niilo, Pinja, Jussi-Pekka, Ilja, Konsta, Janne, Hannes - teksteistä)
Huvia improvisaatiosta Outokummussa
Joensuun kaupunginteatteri tuli Outokumpuun 14.12.2016. Vanhan kaivoksen Kiisu-teatterissa lukiossa opiskelevat nuoret näkivät useita improvisaatioteatteriesityksiä. Noin tunnin kestävä improvisaatioesitys sai monen opiskelijan ja opettajan nauramaan. Esitys oli pullollaan huumoria.
Neljän hengen näyttelijäryhmän heittäytymiskyky, yleisön haltuunottokyky ja osaaminen näkyi isona plussana esityksessä. Esityksen jälkeen improvisaatioteatterista yleisölle jäi varmasti positiivinen kuva.
Improvisaatio on hetken mielijohteesta syntynyt lyhyt näytelmä, jota ei käsikirjoiteta tai suunnitella etukäteen. Tämä näkyi hyvin esityksessä. Näyttelijät kysyivät yleisöltä ainekset esitykseen. Lähtökohtaa, paikkaa, aikaa tai edes henkilöitä ei ollut mietitty etukäteen, vaan se kaikki oli yleisön päätettävissä.
Mielestäni esitykset olivat hauskoja, täynnä yllätyksiä ja kokonaisuus erittäin onnistunut. Kiitos, Joensuun kaupunginteatteri!
Vera Mäntykivi
Improvisaatioteatteri oli tällä kertaa hulvatonta komediaa ja saippuaoopperaa
Neljä taidokasta Joensuu kaupunginteatterin esiintyjää tarjosi yleisölleen loistavan esityksen, jossa yleisöltä kysyttyjä apusanoja käyttäen tuotettiin 75 minuuttia sekä hulvatonta komediaa että saippuaoopperaa ja kaikkea muuta siltä väliltä. Aika käytettiin tehokkaasti, ja näyttelijät ottivat yleisön taitavasti mukaan esitykseen.
Kokonaisuus ei ollut vakavamielinen ja esiintyjät olivat humoristisia, minkä ansiosta pääosin nuorista koostunut yleisökin jaksoi seurata esitystä loppuun saakka. Yleisöstä heitettiin välillä haastaviakin aiheita, mutta esiintyjistä huokui kokemus ja ammattimaisuus.
Lukiolaiset oppivat uutta improvisaatioteatterista, harva oli aikaisemmin käynyt sellaista katsomassa. Moni olisi jaksanut varmasti katsoa esitystä pidempäänkin. Lukiolaiset saivat nähdä vähän jotain sellaista, jota ei normaalisti välttämättä näe.
Esitykset olivat lyhyitä, mutta se ei lukiolaisia eikä opettajia haitannut. Naurua riitti tällä kertaa, mutta improvisaatioesitykset eivät kuitenkaan ole välttämättä aina hauskoja tai viihdyttäviä.
Tilaisuus päättyi raikuviin aplodeihin.
(Koostettu ÄI3-kurssilaisten - Nuutti, Joonas, Iida, Jasmin, Inka, Vilma - kirjoittamista teksteistä)
Mitä improvisaatioteatteri on?
Improvisaatioteatterissa ei ole valmiiksi kirjoitettua käsikirjoitusta. Joskus improvisaatioteatterissa tapahtuu niin sanottuja mokia ja se tekeekin siitä niin hienon ja hauskan.
Kaikki tapahtuu ensimmäistä kertaa yleisön edessä. Improvisaatioesitystä ei siis voi suunnitella eikä harjoitella etukäteen vaan tilanteet, hahmot ja repliikit luodaan vasta itse esityksessä.
Yleisö voi esimerkiksi keksiä kahden näyttelijän välille ihmissuhteen ja näyttelijät luovat kohtauksen siltä pohjalta. Esiintyjät siis keksivät vuorosanat, eleet ja liikkeet spontaanisti. Ei voi koskaan ennalta tietää, mitä on tulossa.
(Koostettu ÄI3-kurssilaisten - Ilja, Pirta, Jussi-Pekka, Vilma - teksteistä)
"Meidän paikka"
Kakkosluokkalaisten ryhmä osallistuu Meidän paikka -kilpailuun. Päivänavauksessa 12.10. nähtiin maistiaisia kuvamateriaalista - ohessa PowerPoint-tiedostona
http://www.kulttuuriperintokasvatus.fi/kulttuuriympariston-tekijat-kilpailu-2016-meidan-paikka/
http://www.europeanheritagedays.com/
Ylioppilaaksi ja lähihoitajaksi sekä 75 lukiokurssia – Leo Juvoselle kolmoistutkinto
Leo Juvonen muistelee opiskeluaikaansa:
Sain kolmoistutkintoon tarvittavan kurssimäärän kokoon neljän vuoden aikana. Pelkkä lukio ei houkutellut, koska tykkään tehdä asioita käytännössä, mutta toisaalta taas pelkkä ammattikoulu tuntui liian helpolta. Ja täytyy myöntää, että pidän kyllä myös teoreettisesta opiskelemisesta.
Outokumpu on hyvä opiskelupaikkakunta, koska täällä on sekä lukio että ammattiopisto. Eipä yhdistelmätutkinto olisikaan muutoin mahdollinen.
Kolmoistutkinnon tekeminen on ollut aika mahtava kokemus. Olen saanut kokea monta erilaista ryhmää, ympäristöä, oppimistapaa ja ylipäätänsä opiskelupaikkaa. Se on antanut hyviä eväitä ja oppimistapoja, joita olen tehokkaasti kyllä oppinutkin hyödyntämään. Esimerkiksi työharjoittelut ovat olleet todella mielenkiintoisia ja antoisia, mutta teoreettisemmat lukiojaksot ovat taas tuoneet vastapainoa opiskeluihin.
Moni kysyy, miten ehdin tehdä mitään ja onko se kolmoistutkinto miten rankka. Täytyy tunnustaa, että välillä tehtävien määrä on ottanut voimille, mutta iso kiitos kaikille opettajille, he ovat jaksaneet kannustaa eteenpäin. Ammattikoulu ja lukio tukevat toisiaan yllättävän hyvin. Molemmista on saanut kursseja, jotka luetaan hyväksi kummassakin koulussa. Esimerkiksi ammattikoulun at-opinnot olen saanut kokonaan lukiosta.
Aikaa on jäänyt kaikesta huolimatta muuhunkin. Harrastan pyöräilyä ja pelaan lento- ja sulkapalloa sekä käyn salilla säännöllisesti. Lisäksi olen käynyt tekemässä lähihoitajan hommia joskus ja päivystän melko ahkerasti sopimuspalomiehenä pelastuslaitoksella. Viikot ovat aika työntäyteisiä, mutta kyllä vapaa-aikaakin on ollut.
Kolmoistutkinto ei tarkoita sitä, että pitäisi olla koko ajan kirja kourassa. Itselle pitää jättää aikaa, muuten tahtia ei kukaan jaksa.
Suosittelen kolmoistutkintoa, jos vähänkin kiinnostaa ja jos on valmis tekemään töitä. Tehtävä ei suinkaan ole mahdoton.
Leo Juvonen 4A
Ilmapallorunoja vapuksi
Perjantaina 30.4. urakoitiin runoja ulkoilmassa. ÄI3-kurssilaiset puhalsivat opiskelijakunnan lahjoittamia ilmapalloja ja keksivät niihin keväisiä ja muita sanoja. Joukkueet loihtivat sitten ihanaisia ilmapallorunoja kevään kunniaksi.
Onnittelut voittajajoukkueelle, jonka runo lumosi ÄI3-arvosteluraadin:
Jos aurinko mätänee
sitten sataa.
Ilmapallo -
sade on särmäsi.
Kakkoseksi ylsi tämä:
Ynnä, kuinka tie on?
Okei, iloinen Batman
sarastaa vaihdelaatikosta.
Ja kolmanneksi parhaaksi raati arvioi seuraavan hengentuotteen:
Kevätilo
Maa kuolee, koska
Seppo ja auto nauraa
#ilmastonmuutos
Ylioppilaaksi ja lähihoitajaksi sekä 75 lukiokurssia – Leo Juvoselle kolmoistutkinto
Sain kolmoistutkintoon tarvittavan kurssimäärän kokoon neljän vuoden aikana. Pelkkä lukio ei houkutellut, koska tykkään tehdä asioita käytännössä, mutta toisaalta taas pelkkä ammattikoulu tuntui liian helpolta. Ja täytyy myöntää, että pidän kyllä myös teoreettisesta opiskelemisesta.
Outokumpu on hyvä opiskelupaikkakunta, koska täällä on sekä lukio että ammattiopisto. Eipä yhdistelmätutkinto olisikaan muutoin mahdollinen.
Kolmoistutkinnon tekeminen on ollut aika mahtava kokemus. Olen saanut kokea monta erilaista ryhmää, ympäristöä, oppimistapaa ja ylipäätänsä opiskelupaikkaa. Se on antanut hyviä eväitä ja oppimistapoja, joita olen tehokkaasti kyllä oppinutkin hyödyntämään. Esimerkiksi työharjoittelut ovat olleet todella mielenkiintoisia ja antoisia, mutta teoreettisemmat lukiojaksot ovat taas tuoneet vastapainoa opiskeluihin.
Moni kysyy, miten ehdin tehdä mitään ja onko se kolmoistutkinto miten rankka. Täytyy tunnustaa, että välillä tehtävien määrä on ottanut voimille, mutta iso kiitos kaikille opettajille, he ovat jaksaneet kannustaa eteenpäin.
Ammattikoulu ja lukio tukevat toisiaan yllättävän hyvin. Molemmista on saanut kursseja, jotka luetaan hyväksi kummassakin koulussa. Esimerkiksi ammattikoulun at-opinnot olen saanut kokonaan lukiosta.
Aikaa on jäänyt kaikesta huolimatta muuhunkin. Harrastan pyöräilyä ja pelaan lento- ja sulkapalloa sekä käyn salilla säännöllisesti. Lisäksi olen käynyt tekemässä lähihoitajan hommia joskus ja päivystän melko ahkerasti sopimuspalomiehenä pelastuslaitoksella. Viikot ovat aika työntäyteisiä, mutta kyllä vapaa-aikaakin on ollut.
Kolmoistutkinto ei tarkoita sitä, että pitäisi olla koko ajan kirja kourassa. Itselle pitää jättää aikaa, muuten tahtia ei kukaan jaksa.
Suosittelen kolmoistutkintoa, jos vähänkin kiinnostaa ja jos on valmis tekemään töitä. Tehtävä ei suinkaan ole mahdoton.
Leo Juvonen 4A
CERN tiedeleirikoulu, 24.11. – 29.11.2015
CERN-tiedeleirikoulu, 24.11. – 29.11.2015
Kirjoittaja: Juhana Jämsén, 3A
Matkamme fyysinen osuus alkoi tiistaina. Tätä ennen oli ollut mahdollista osallistua aiheeseen liittyvälle virtuaaliluennolle. Molemmat lennoista, Joensuu-Helsinki ja Helsinki-Geneve, sujuivat ongelmitta. Lentäminen oli ensikertalaiselle mielenkiintoinen kokemus. Saapumisiltana ei ollut mitään ohjelmaa, asetuimme majoitustiloihimme ja tutustuimme hiukan kaupunkiin.
Geneve on inhimillisen kokoinen kaupungiksi. Myös pitkän iän kaupungille antama "luonne" huokuu ympäristöstä. Katsoimme Geneven nähtävyyksiä perjantaina kaupunkisuunnistuksen muodossa.
Leirikoulun varsinainen sisältö eli CERN-tutkimuslaitokseen tutustuminen oli antoisaa puuhaa. Luennot ja laitteisiin ja tiloihin tutustuminen vuorottelivat jäntevästi ja koko ajan oppi jotain uutta. Luennot pidettiin yhtä lukuun ottamatta suomeksi. Luennot olivat välillä hieman korkealentoisia mutta vaikeatkin aiheet saatiin yhdistettyä lukion kurssiin sisältyviin käsitteisiin.
Vaikka luennotkin olivat äärimmäisen mielenkiintoisia, itselleni mielenkiintoisinta oli nähdä mittaus- ja tutkimuslaitteistoa. CERNissä saa aika hyvän kuvan siitä mitä huippututkimus voi olla. Valtavan kokoiset laitteet mittaamassa minimaalisia hiukkasia joita välttämättä pystytä edes suoraan havaitsemaan. Näimme sellaista teknologiaa jota kuluttajat saavat käyttöönsä todennäköisesti vasta vuosikymmenten päästä.
Torstaina saimme suoritta itse pienen ”kokeen”. rakensimme ryhmissä sumukammioita ja pohdimme saatuja tuloksia. Ero tuollaisen käytöstä jo poistuneen havaitsimen ja nykyaikaisten välineiden välillä on hurja. Siinä näkee konkreettisesti tieteen huiman kehityksen.
CERNiin tutustuminen oli ehdottomasti antoisa ja opettavainen kokemus. Se, millaisiin saavutuksiin kansainvälinen yhteistyö voi johtaa, kulminoituu CERNin kaltaisissa tutkimuslaitoksissa. Matka sai minut ainakin pohtimaan tutkijan uraa.
Lauantaina käytiin katsomassa vuorimaisemia. Oli ihan jännä katsella vuoria jollaisia ei meillä Suomessa edes ole.
Opiskelua lukkarin koulussa
ÄI6-kurssilla Riitta ja Leo valitsivat luovemman tavan käsitellä Seitsemän veljestä -romaania. Tulkinta veljesten lukemaan opettelemisesta on nähtävissä Youtubessa https://www.youtube.com/watch?v=7PgU4xWuUGM.
Saksan opintomatka 2015
Syys-lokakuun vaihteessa kymmenen oppilasta ja kaksi opettajaa Outokummun, Polvijärven ja Juuan lukioista matkusti Saksassa sijaitsevaan ystävyyskaupunkiimme Schöningeniin. Asuimme matkan aikana isäntäperheissä, joiden nuoret saapuvat vastavierailulle luoksemme ensi keväänä, jonka vuoksi opintomatkaohjelmaa kutsutaankin oivasti "kouluvaihdoksi" (saks. der Schüleraustausch).
Keskiviikko 30.9.
Kokoonnuimme aamulla Joensuun lentokentälle ja lensimme ensin Joensuusta Helsinkiin sekä muutaman tunnin odottelun jälkeen Helsingistä Berliiniin, Tegelin lentokentälle. Kuljimme linja-autolla päärautatieasemalle ja kävelimme siitä sen lähellä olevalle majapaikallemme, joka oli luterilaisen kirkon nuorisomaja. Majoittumisen jälkeen kävimme syömässä ja suuntasimme kävellen Valtiopäivätalolle ja Brandenburgin portille.
Valtiopäivätalo (Reichstagsgebäude)
Suomalaiset Brandenburgin portin edustalla (Brandenburger Tor)
Torstai 1.10.
Söimme nuorisomajalla aamupalaa, pakkasimme laukkumme ja lähdimme kiertelemään Berliiniä. Päivän aikana kävimme muun muassa Keisari Vilhelmin muistokirkolla, holokaustimuistomerkillä ja Berliinin muurista kertovalla näyttelyllä. Illalla matkustimme junalla Helmstedtiin, jossa isäntäperheemme olivat meitä vastassa.
Keisari Vilhelmin muistokirkko (Kaiser-Wilhelm-Gedächtniskirche)
Muistokirkon viereen rakennettu uusi kirkkorakennus sisältä
Pala Berliinin muuria (Berliner Mauer)
Holokaustimuistomerkki (Denkmal für die ermordeten Juden Europas, Holocaust-Mahnmal)
Perjantai 2.10.
Kokoonnuimme Anna-Sophianeumille, söimme yhdessä aamupalaa ja koulun rehtori piti meille tervetuliaispuheen. Osallistuimme omien isäntäoppilaittemme kanssa oppitunneille, jonka jälkeen lähdimme Braunschweigiin. Siellä kävimme opastetulla kaupunkikierroksella, osa saksaksi, osa englanniksi. Kierrosten jälkeen meillä oli vapaa-aikaa ja vietimme loppuillan perheissämme.
Braunschweiger Löwe ja saksankielinen kierros
Englanninkielisen kierroksen osallistujia
Lauantai 3.10.
Ajoimme aamulla Wolfsburgiin ja vierailimme Autostadtissa. Näimme siellä paljon hienoja, uusia ja vanhoja autoja. Autostadtin jälkeen osa porukasta meni uimaan ja osa Phaenoon, joka on verrattavissa Heurekaan, ja Designers Outlet Wolfsburgiin shoppailemaan.
Koko ryhmä Autostadtissa
Katsomassa Volkswagenista kertovaa dokumenttielokuvaa
Sunnuntai 4.10.
Vietimme perhepäivää, eli jokainen suomalainen oppilas vietti päivän oman isäntäperheensä kanssa esimerkiksi Harz-vuoristossa, Hannoverissa tai Segwaylla ajaen.
Maanantai 5.10.
Osallistuimme aamulla oppitunnille, jonka jälkeen vierailimme Schöningenin kaupungintalolla. Pormestari piti meille puheen ja saimme kirjoittaa nimemme vieraskirjaan. Sen jälkeen kävelimme kaupungin avolouhoskaivokselle kuuntelemaan opastettua kierrosta. Siirryimme kaivoksen infotaulujen kautta Hötenslebeniin rajamuistomerkille. Söimme paikallista hernekeittoa ja saimme kuulla Schöningenissä asuvalta brittimieheltä, millaista oli elää toisen maailmansodan jälkeisten aluejakojen aikaan rajan lähettyvillä. Illalla kokoonnuimme vielä yhdessä koululle viettämään iltaa. Suomalaiset oppilaat pitivät esitelmiä, lauloivat Ievan polkkaa ja tanssivat Antti Tuiskun tahtiin. Pääsimme myös laulamaan yhdessä herra Schwarzin valitsemaa "Wie schön du bist" -nimistä laulua ja saimme koululta muistoksi jojot.
Schöningenin avolouhoskaivos
Iso-Britannian ja Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeiden välinen raja Hötenslebenissä
Tiistai 6.10.
Lähdimme aikaisin aamulla junalla Helmstedtistä kohti Berliiniä hyvästien jälkeen. Ensimmäistä kertaa koko matkan aikana satoi vettä, ja meille sanottiin, että taivaskin itkee meidän lähtömme takia. Berliinistä lensimme tutulle Helsinki-Vantaan lentokentälle, josta jatkoimme vielä Joensuuhun. Viimeisen lennon jälkeen otimme vielä muutaman ryhmäkuvan ja lähdimme kotiin.
Oona Holopainen 3A
Hyvää itsenäisyyspäivää 2015
Outokummun lukiossa välitettiin jälleen veteraanien viestiä eteenpäinItsenäisyyspäivän alla Outokummun lukiossa siirrettiin sotaveteraanien vuonna 2000 antama viestikapula taas uudelle ikäluokalle. Viisitoista vuotta sitten lukioihin tuotiin Suomen veteraaniliittojen valtuuskunnan viestikapula, ja uskollisesti myös Outokummun lukion oppilaskunta on huolehtinut, että viesti siirretään vuosittain nuoremmalle ikäpolvelle.
Sodan aikana veljeä ei jätetty, ja tämän hengen vaalimista veteraanien luovuttamassa viestissä korostetaan. Viestin keskeisin toive on, että nuoria ei unohdeta. ”Nuorisossa on itsenäisen maan, vapaan kansan tulevaisuus”, veteraanien viestissä muistutetaan.
Maija Mietala ja Matias Koistinen
luovuttivat veteraanien viestikapulan
tänä vuonna.
Neulegraffitityöpaja 13.11.
Neulegraffitityöpaja perjantaina 13.11.2015
Kun koulun muu väki oli perjantaina 13.11. Joensuussa tutustumassa yliopisto- ja ammattikorkeakouluopintoihin sekä teatteriin ja Carelicum-museoon, lukion ykköset ahkeroivat neulegraffitityöpajassa.
Materiaalia töihin tekivät myös vanhukset Outokummun palvelutalolla,
hoitokoti Onnissa ja
hoivakoti Hopeakuusessa.
Suuri kiitos kaikille neulojille ja virkkaajille!
Työpajaa ohjasi taidehistorioitsija, kulttuurisuunnittelija Anna Vepsä Kuopiosta, lukiomme entinen opiskelija. Kiitos Annalle asiantuntemuksesta ja ystävällisestä ohjauksesta.
Aikaansaannoksia:
Joona Vainikainen ja Emilia Tuononen ohjasivat sujuvasti muun ohessa sirkustaidetyöpajaa. Jokainen sai puolen tunnin ajan kokeilla taitojaan.Lukiolaisista kuoriutui akrobaatteja.
Ja oheistoimintaa:
Amazing Race II
Amazing race Outokumpu vol.2
Koulussamme järjestettiin torstaina 22.10 toistamiseen Amazing race Outokumpu -aiheinen liikuntailtapäivä. Tarkoituksena oli kolmen hengen joukkueissa kiertää Outokumpua erilaisten rastien perässä vihjeiden avulla.
Kolme parasta joukkuetta:
1. Team billa fat’n husky (Ville, Kerkko ja Kalle)
2. Laura, Sanni ja Ellla
3. Fc Höyry (Erno, Joni ja Sami P.)
Erikoismaininnan sai بوكيمون (Pokemon arabiaksi)- joukkue tehdessään ennätyksen nopeuspelissä kirkon rastilla.
Sirkus: Sirkuksen rastilla tehtävänä oli suorittaa kolmessa kohdasta kaksi ja tämän jälkeen vielä tehdä pyramidi.
Leppäsen Leipomo: Leppäsen Leipomossa piti syödä munkki nuolematta tai pyyhkimättä huulia. Mahtoi olla vaikeaa!
VÄLKE: VÄLKE:llä tarkoituksena oli piirtää ihminen sokkona. Yksi joukkueen jäsenistä piirsi kasvot, toinen vartalon ja kolmas kädet ja jalat.
Kirkko: Kirkon rasti oli jakautunut kolmeen osaan. Yhden piti tunnistaa sokkona maistelemalla Suffeli-patukka muiden herkkujen joukosta, toisen piti pelata NHL-peliä ja saada siinä maali tai pelata biljardia ja kolmannen tehtävä oli pelata nopeuspeliä ja saada sata pistettä.
Opettajat: Opettajien rastilla vaihtoehtoja oli kaksi: äly tai kunto. Älyssä piti ratkaista kolmion hypotenuusan pituus. Kunnossa piti hyppiä kaivoksen rappuset mukanaan vesiastiat. Näytti aika kuntoa vaativalta hommalta.
SPR: SPR:n rastilla tarkoituksena oli näyttää miten toimia, jos maassa makaa ihminen. Lopulta jopa elvytettiinkin. Hyväksytyn suorituksen jälkeen mukaansa sai oikeaoppiset ohjeet miten elvyttää.
Lasten kaivos: Lasten kaivoksella oli niin sanottu kuoleman rata, sillä yhden joukkueen jäsenistä piti kiivetä rikastamolaitosta muistuttavaan kiipeilytelineeseen ja mennä sen ympäri täysin sokkona vain oman joukkueensa muiden jäsenten äänen avulla.
Nuorisovaltuusto: Nuorisovaltuustonkin rastilla oli useampi vaihtoehto. Sai valita älyn tai taidon välillä. Älyssä piti ratkaista tulitikkutehtävä ja eräs ryhmä sai suoritettua tämän alle minuuttiin. Taidossa piti ensin pelata peppupalloa, joka näytti aika hauskalta. Peppupallon jälkeen piti virkata ketju.
https://peda.net/id/483ad8ca7
Mielipiteitä liikuntailtapäivästä:
”Oli ihan jees kokemus. Munkit hyviä, mutta sattuu”
”Oli tosi kivat rastit, vihjeet hyviä. Hyvin järjestetty juttu”
”Rastit oli erilaisia ja hauskoja. Vihjeet olivat hyviä. Kävelemistä ehkä vähän liikaa, onneksi ei kuitenkaan satanut paljoa”
”Ihmiset olivat innokkaita ja näytti, että oli mukavaa, vaikka olikin huono sää. Ihmiset olivat myös tosissaan mukana. Rastin pitäminen oli mukavaa”
”Tykkäsin, rastien sijoitukset vähän huonot, mutta rastien tehtävät kivoja”
”Hauskaa, pitäjän näkökulmasta oli hauska katsoa onnistumisia.”
”Mukavaa oli ja tehtävät oli hyviä! Väsyttää ja huomenna jalat on varmasti jumissa.”
”Varpulla ja Timpalla oli kauhean kivaa, porukat innokkaita ja suhtautuivat tehtäviin antaumuksella. Oli kiva saada olla mukana ja toivottavasti saadaan olla jatkossakin.”
Jessica Shemeikka 2B
Outokummun lukion blogi
Vieraita Paraisilta
Läs mer på svenska och finska.
Tekstit:
JanErik Kortteinen
Fanny Engström, Ida v. Schantz
Pargas svenska gymnasium
Bilder: Från elever och lärare i Pargas svenska gymnasium
Lukion vieressä maan alla - kaivostunnelin seinää vierailijan silmin.
Pargas svenska gymnasium besökte Outokumpu gymnasium 26. - 28.8.2015
Vi startade utanför skolan med buss på onsdag morgon. Starten försenades på grund av tekniska problem, så chauffören bjöd glass åt alla hungriga passagerare då vi pausade i Tammerfors. Då vi kom fram var vi alla trötta men nöjda med vårt övernattningsställe, på en lägergård, i närheten av Outokumpu. Där fick vi möjlighet att bada bastu och simma i den vackra sjön, och vi åt vinbär direkt från buskarna på
gården. Efter ett kvällsmål gick vi och sova, eftersom väckningen var tidig.
På torsdag morgon startade vi från lägergården med buss mot Outokumpu gymnasium, som finns i den gamla gruvans utrymmen. Skolan är en hög gammal träbyggnad alldeles vid gruvans kant. Vi fick möjligheten att gå in i gruvan under jorden och delta i en guidad tur. Det var många som hade lite kallt, men det var en upplevelse.
Efter maten började det regna, men utan att bry oss om regnet fortsatte vi raskt med att spela frisbeegolf med Outokumpus gymnasieeleever. På eftermiddagen åkte vi ut till en ås och fick där njuta av den vackra naturen. På kvällen åt vi en pizza buffé i en restaurang i centrum av Outokumpu.
På fredagen besökte vi Valamo kloster, där vi hade en guidad tur och en möjlighet att köpa hem souvenirer. Resten av resan gick problemfritt förutom det konstanta regnet. Vi vill tacka Svenska kulturfonden och Hem och Skola, vilka har sponsorerat vår resa.
JanErik
Kortteinen
från Pargas svenska gymnasium
Pargas svenska gymnasium vieraili Outokummun lukiossa 26. - 28.8.2015
Lähdimme matkaan keskiviikkoaamuna noin kello kahdeksalta koulun ulkopuolelta. Matkamme lähtö viivästyi teknisten ongelmien takia, joten hiukan myöhässä pääsimme lähtemään. Myöhästymisen takia linjaauton kuljettajamme osti Tampereella koko bussilliselle nälkäisiä matkustajia jäätelöä. Perille päästyämme olimme väsyneitä mutta tyytyväisiä yöpymispaikkaamme, joka oli Outokummun läheisyydessä. Siellä saimme mahdollisuuden saunoa kauniin järven rannalla, ja söimme viinimarjoja
suoraan pensaasta pihalla. Iltapalan jälkeen menimme yöpuulle, koska aamulla olisi aikainen herätys.
Torstaiaamuna lähdimme bussilla Outokummun lukioon, joka sijaitsee vanhan kaivosopiston tiloissa. Sisällä tilat eivät olleet kummoiset mutta ulkokuori oli korkea vanha puurakennus, joka säväytti komeudellaan. Saimme vierailla kaivoksella joka sijaitsee maan alla, joten aika moni oli kylmissään. Kokemus rikkaampana siirryimme syömään jonka jälkeen sade taas epäonneksemme alkoi. Reippaina kuitenkin siirryimme heti frisbeegolffaamaan Okun lukiolaisten kanssa. Samassa seurueessa ajoimme harjulle Outokummun kaunista luontoa ihailemaan. Tämän jälkeen pääsimme keskustaan hotelli Malminkummun pizzabuffettiin syömään.
Perjantaina vierailimme historiallisessa Valamon luostarissa, jossa meille annettiin opastettu kierros ja mahdollisuus ostaa viemisiä kotiin. Loppumatka sujui ongelmitta jatkuvaa sadetta lukuunottamatta. Haluaisimme kiittää reissustamme Svenska kulturfonden säätiötä ja Hem och Skola yhdistystä,
jotka sponsoroivat avokätisesti matkamme.
Fanny Engström, Ida v. Schantz
Pargas svenska gymnasium
Bilder: Från elever och lärare i Pargas svenska gymnasium
Se alkoi taas
Ihana oppilaskunta järjesti ykkösille fuksiaiset viime torstaina.
Tässä kaikki näyttää vielä mahtavalta.
Että meiänkö pitäs hypätä tästä?
Mulla on tää ämpäri ihan muuten vaan mukana.
Pitäkäähän tiukasti kiinni siitä narusta.
Laulakaa kovempaa!
"Ykkösiä oomme me
tuskin mitään tiedämme.
Lukio on paikka uus,
kolme vuotta ikuisuus.
Juhani on pomomme…"
Hälytyskellot soivat.
Mennäänkö me kaivostunneleihin?
Huh. Valoa jälleen.
Ja riippusillalle. Tietysti kaikki yhtä aikaa...
Tässä he ovat! Kaikki tallessa.
Tulkaa vaan rohkeesti lähemmäks ja kääntykää...
...selin.
Ja näin:
Valmis lukiolainen!
(Kuvat: Outokummun lukion oppilaskunta)
Vaelluskurssi
Vaelluskurssi järjestettiin Patvinsuon hienoon kansallispuistoon. Mukana oli 48 innokasta ja luontohenkistä opiskelijaa Outokummusta ja Lieksasta. "...Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisin saanut olla mukana..."
Alkuinfo Patvinsuon luontotalolla
Leirielämää
Mäntypolun kävelyretki (4,8 km)
Kansallispuistossa puu palaa ja kaatuu, toisin kuin talousmetsässä.
On opiskeltava - paikasta riippumatta...
Iltanuotiolla
Aamupalalla
Suomunjärven ympärillä on Euroopan upeimmat hiekkarannat.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Haikeat jäähyväiset.
Teksti + kuvat copyright Miikka Metsola
Yhteiskuntaoppi 5-kurssin opintomatka Kuopioon
Opintomatkamme määränpäänä oli tällä kertaa Kuopio ja sen erilaiset yhteiskunnan ongelmatilanteisiin erikoistuneet yksiköt. Vierailimme 14.4. Kuopion käräjäoikeudessa ja Kuopion vankilassa (aiemmin tunnettiin Kuopion lääninvankilana). Matkamme tavoitteena oli oppia eri Suomessa valtaa käyttäviä elimiä ja tutustua niiden toimintaan läheltä.
Käräjäoikeudessa pääsimme seuraamaan käytännössä, miten Suomen kolmanneksi korkein tuomioistuin käyttää sille annettua tuomiovaltaa. Päädyimme seuraamaan tapausta, jossa syytettynä oli noin 35-vuotias mies ja häntä syytettiin törkeästä kuoleman tuottamuksesta. Tapaus oli yksinkertaisuudessaan ambulanssin kuljettajan virhearviosta lähtenyt tapahtumaketju, joka johti ambulanssin ja henkilöauton nokkakolariin. Tilanne päättyi tuhoisasti 80-vuotiaan naisen kuolemaan. Syytteen oli nostanut kihlakunnan syyttäjä Heikki Ylisirniö. Mukana oikeuskäsittelyssä olivat tuomarin lisäksi kaksi maalikkotuomaria eli lautamiestä. Tapauksen ratkaisu löytyy seuraavasta linkistä: http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/karajaoikeus-ambulanssikuskille-sakot-kuolonohituksesta/2026567.
Oikeuskäsittelyn jälkeen siirryimme lounaalle, josta suuntasimme Kuopion vankilaan. Saimme ystävällisen vastaanoton vankilan apulaisjohtajan toimesta. Pääsimme koko ryhmänä liikkumaan vankilan eri osissa. Tutustuimme ns. matkaselleihin, vankien perhetapaamistiloihin ja vieraidentapaamistiloihin. Tosin emme päässeet näkemään vankeja, sillä emme halunneet häiritä heitä, eikä heille oltu etukäteen ilmoitettu mitään. Kuopion vankila koostuu avovankilasta ja suljetusta vankilasta. Kuopion vankila on tutkintavankila, jossa vangit ovat usein vain kaksi vuotta, jonka heidät siirretään eteenpäin muihin vankiloihin. Vankilassa on kokonaisuudessaan noin sata vankia. Vankilan apulaisjohtaja kertoi monia uusia asioita, joita useat meistä ei ollut tiennyt, kuten että vankilassa voi suorittaa tutkinnon. Esimerkiksi ylioppilaita valmistuu joka vuosi.
Yhteenvetona matka oli onnistunut ja kaikki viihtyivät paikoissa, jonne ei pääsisi tutustumaan joka päivä. Käytimme Kuopioon siirtymiseen omia autojamme.
Teksti: Valtteri Vauhkonen 2B
Penkkareiden muistelua
Torstaina 12.2. vietettiin meidänkin lukiossamme penkinpainajaisia eli penkkareita. Abit olivat perinteisesti sotkeneet koulun ja tehneet pieniä kepposia, joista ”kärsivät” eniten ykköset, sillä siivoaminen jäi heidän kontolleen.
Teksti: Laura Lievonen 2A