Päivän käännöslause:

Ci sono serpenti in ogni paradiso




Soverato ei hulppeasta rannasta huolimatta ole mitään erityistä turistialuetta. Täällä asuu ihan tavallisia etelä-italialaisia. Väestön keski-ikä on korkea, koska nuoret eivät halua jäädä alueelle, vaan hakeutuvat kouluihin ja töihin rikkaampaan pohjois-italiaan. Vain pieni osa jää tänne.

Julkista liikennettä ei käytännössä ole, vaan ainoa bussiyhtiö on sen verran sekavassa tilassa, että isäntämme kehottivat olemaan käyttämättä sitä. Yhtään taksia en myöskään ole nähnyt koko viikon aikana.



Toinen asia, joka on ihmetyttänyt minua, on hintataso kaupoissa. Peruselintarvikkeet, kuten perunat tai tomaatit ovat ihan samoissa hinnoissa kuin meillä Suomessa. Täkäläisellä palkkatasolla moni perheenäiti - täällä siis todella aina äiti - joutuu takuulla tekemään taikatemppuja, jotta perheen pöydässä riittää purtavaa.

Aamulla pakkasin juotavaa reppuun ja kipusin Soveraton vanhaan kaupunkiin, joka sijaitsee parin kilometrin päässä rannasta. Mitään kovin vanhoja rakennuksia täältä on vaikea löytää, koska kaupunki sijaitsee Afrikan ja Euraasian mannerlasttojen saumakohdassa ja 1700-luvun lopulla valtava maanjäristys tuhosi koko kaupungin.

Maa tärähtelee vielä nykyäänkin viikottain, mutta sen verran vähän, ettei sitä huomaa.



Ylämäkeen kävely oli ihan hikistä hommaa. Lisäksi yläkaupungista ei löytynyt yhtään ravintolaa tai baaria, joka olisi ollut auki.

Siestan aikana on jo tähän aikaan vuodesta sen verran kuuma, ettei työnteko maita suuremmin.





Kaupungin vanhasta osasta löytyy ihania kapeita kujia ja pieniä puutarhoja. Oikeastaan kaikki ihmiset tervehtivät ja moni tuli juttelemaan, italiaksi tietysti, koska englantia ei puhuta kovinkaan paljoa. Onneksi peruskohtelias jutustelu italiaksi onnistuu yllättävänkin sujuvasti.

Vaikka olemme hyvin lähellä Afrikkaa, pakolaisia täällä näkyy hyvin vähän. Suurin osa jatkaa matkaa pohjoisemmaksi. Kaikenlaiset muut sosiaaliset ongelmat ovat nähtävissä kuten meillä Suomessakin.



Mutta takaisin paratiisiin. Ilalla vierailimme läheisessä Badolaton keskiaikaisessa kaupungissa.



Kaupunki on rakennettu 1600-luvulle tyypilliseen tapaan jyrkkäreunaisen kukkulan päälle suojaan vihollisten hyökkäyksiltä.

Kaupungin laidalla sijaitsee Santa Maria dell'Isolan luostari. Munkkiyhteisö, jonka nimi on Mondo X, elää nimensä mukaisesti ilman nykyaikaisia mukavuuksia ja työskentelee perinteisesti viljellen ja kasvattaen ruokansa itse.









Hörppäsin varmuuden vuoksi parantavaa vettä Pyhän Neitsyen lähteestä. Mahtaneeko auttaa 🤔





Kävelimme oppaan johdolla muutaman tunnin sokkeloisia katuja ja kuulimme tarinoita kaupungin historiasta.



Kurssi huipentui riehakkaaseen illalliseen Badolatossa. Ruokailimme todella pitkän kaavan mukaan terassilla pimenevässä illassa. Keittiöstä kannettiin eteemme useampi kattaus perinteisiä calabrialaisia ruokia sekä ciroa.

Viikon aikana olemme ehtineet tutustua toisiimme ja juttua riitti pitkälle yöhön.
Kivaa porukkaa!