Suomen sota 1808

Mikä ihmeen sota? Suomen sodaksi kutsutaan Venäjän hyökkäyksellä helmikuussa 1808 alkanutta sotaa. Napoelon ja Venäjän keisari Aleksanteri I sopivat vuoden 1807 Tilsitin välirauhassa, että Ruotsi (jonka vallan alla Suomi tuolloin oli) on saatava mukaan Britannian kauppasaartoon. Ruotsin senhetkinen kuningas Kustaa IV Aadolf kuitenkin kieltäytyi liittymästä kauppasaartoon. Kun vuoden 1808 alussa Ruotsi ei vieläkään ollut suostunut liittymään Britannian vastaiseen liittoon, niin Aleksanteri I ilmoitti Ruotsille ottavansa Suomen haltuun. Samalla hän kuitenkin lupasi, että sotaretki lopetettaisiin, jos Ruotsi suostuisi Britannian mannermaasaartoon.

Ruotsi ei kuitenkaan uhkauksista piitannut ja näin ollen Venäjän armeija alkoi helmikuussa 1808 miehittää Suomea. Kustaa IV Aadolfin määräyksellä Suomesta kyllä saatiin noin 21 000 miestä kokoon taistelemaan Venäjän 25 000 sotilasta vastaan, mutta suomalaiset olivat aivan liian kokemattomia amatöörejä Venäjän joukkoja vastaan. Lisäksi Ruotsin sodanjohdan strategia oli olla ryhtymättä suuriin taisteluihin talvisaikaan. Sodan alusta onkin sanottu, että lumi ja pakkanen tuottivat venäläisille enemmän ongelmia kuin suomalaisten sotatoimet. Venäjän miehitys muuttui hyvin pian valloitukseksi, sillä jo maaliskuussa 1808 Aleksanteri I antoi julistuksen, jossa ilmoitti, että olikin päättänyt liittää Suomen Venäjään ”ikuisixi ajoixi” ja tämä siis merkitsi sodan muuttumista valloitussodaksi.

Orimattilan tapahtumat sodassa

Sodan edetessä kenraali af Klerckerin käskystä I prikaatin komentaja Adlercreutz sai käskyn perääntymisestä Hämeenlinnan seuduille. Tällöin hän veti Hämeen rykmentin ja jääkäripatalijoonan Lahteen, ja antoi Turun rykmentille käskyn vetäytyä Artjärveltä Orimattilaan. Orimattilan kirkolle oli jo tällöin saapunut Porin rykmentti. Adlecrceutz halusi tällä tavalla koota mahdollisimman paljon ruokatarvikkeita ja hevosia perääntyvälle armeijalle.

Adlecrceurz odotti vihollisen tulevan Orimattilan suunnalta, joten hän kiirehti itse paikalle Lahdesta. Orimattilaan saapuessaan hän huomasi Porin rykmentin majoittuneen kirkonkylälle ja Turun rykmentin majoittuneen Käkelään. Rykmentit olivat marssineet kovassa pakkasessa, joten vartiointi oli järjestetty erittäin heikosti, jotta miehet saisivat mahdollisimman paljon lepoa. Adlercreutz lisäsikin vartiointia Myrskylän suunnalle, sillä odotti vihollisen hyökkäävän sieltä.

Komentaja Adlecrceurz ei ollut mikään korkeasti koulutettu komentaja, joten hän tekikin suuren virheen jättäessään Artjärven suunnan pelkästään heikon kenttävartioinnin varaan. Venäläiset joukot saivat tietää tehdystä ”virheestä” ja lähtivät etenemään kenraalimajuri Müllerin johdolla Artjärveltä Orimattilaan. Pimeän tultua Müller sai tietää Ruotsin suojaamattomasta joukosta Käkelässä. Hän uskoi nujertavansa Ruotsin joukot pimeässä ja antoi välittömästi hyökkäyskäskyn.

Artjärven suunnalla vartioinut pienenpieni kenttävartio lyötiin äkkiä ja venäläiset etujoukot hyökkäsivät kylään. Turun rykmentti kuitenkin taisteli urhollisesti, vaikka heidät oli yllätetty täydellisesti. Yllätyksen onnistuneisutta kuvaa hyvin se, että joukot joutuivat aluksi taistelemaan ”puolipukeissaan”, niin että toinen puolisko miehistä joutui taistelemaan samalla kun toinen pukeutui. Tämän taistelun tapahtuessa muut suomalaiset joukot valmistautuivat taisteluun kirkonkylässä. Kuin ihmeen kaupalla -36 asteen pakkasessa onnistuivat täysin yllätetyt turkulaiset kuitenkin kukistamaan venäläiset. Noin puoli kolmen aikaan aamuyöstä venäläiset lähtivät jo vetäytymään takaisinpäin luovuttamisen merkeissä. Kenraali Klercker määräsi joukot takaisin Hämeenlinnan päin ja tämä vauhditti myös Müllerin joukkojen perääntymistä Orimattilan seudulta. Orimattila joutui kuitenkin jo sodan ensimmäisellä viikolla Venäjän valtaan ja tämän jälkeen sota ja sotatoimet eivät enää varsinaisesti vaikuttaneet Orimattilassa.

Sodan seuraukset

Olkijoella Raahen lähistöllä vuonna 1808 marraskuussa solmittu aselepo päätti sodan ja Suomi jäi kokonaan venäläisten käsiin. Sota kuitenkin päättyi virallisesti vasta syyskuussa 1809 solmittuun Haminan rauhaan. Rauhassa Ruotsi menetti Suomen ja Ahvenanmaan. Sodassa suomalaisilta oli viety ja varastettu omaisuutta, kuten ruokaa, viljaa, hevosia, lampaita, porsaita ja vaatteita (siteiksi haavoittuneille). Rahaa venäläiset eivät kuitenkaan varastaneet juuri ollenkaan, sillä he eivät oikein tienneet Ruotsin rahan arvoa ja tämän lisäksi talonpojat osasivat piilottaa rahansa todella hyvin.

Venäläiset vaativat suomalaisilta myös kuljetuksia ympäriinsä (joista eivät maksaneet), koska suomalaisilla oli suuret määrät isoja kärryjä ja hevosia. Venäläiset eivät suomalaisten onneksi kuitenkaan tehneet suurempia tuhotöitä. Venäläisten alkaessa ryöstää suomalaisten omaisuutta, Orimattilan ja Mäntsälän nimismies Palmgren vietiin omasta kodistaan väkisin, allekirjoittamaan joitakin todistuksia, jotka vakuuttivat että venäläiset sotilaat eivät olleet tehneet mitään väärää. Myöhemmin Venäjän keisari Aleksanteri I halusi kuitenkin korvata valtion kassasta suomalaisille kaikki Venäjän armeijan aiheuttamat vahingot, sillä hän halusi ns. ”voittaa” suomalaiset puolelleen ja hillitä vastarintaa sekä kapinallisia ajatuksia.

Elmeri Lehtonen, Riku Kaurama ja Aleksi Kupsala.

Lähdeluettelo:

Heikkonen Esko, Ojakoski Matti, Väisänen Jaakko : Lukion Historia-Muutosten Maailma 5

Pohjolan-Pirhonen Helge : Kansakunnan Historia 3

Syrjö Veli-Matti : Orimattilan Historia II