Jääkausi (Veiskel-jääkausi), joka peitti Suomen kokonaan 115 000 vuotta sitten, alkoi vetäytyä siirrellen kiviä, maata ja vettä. Sulaessaan tämä vesi kerääntyi suureksi Ancylus-järveksi (nykyään Itämeri). Vuonna 8900 eKr tämä massiivinen järvi antoi myös Suomelle sen tuhannet järvensä ja suonsa. 7 200 ekr Ancylus-järvi oli yhdistynyt Pohjanmereen ja suuri osa vesimassoista oli virrannut nykyisille paikoilleen.

Mesoliittisella kaudella (8700- 5 100ekr) ensimmäiset ihmiset alkoivat kulkea Suomeen ja pohjoismaihin etelästä ja kaakosta. Näille uusille ihmisille suurin houkutus Suomen ankarassa ilmastossa oli tuhannet järvet ja kattavat metsät joissa riistaa ja kalaa oli riittämiin. Tosin jo kauan ennen kuin ihmiset alkoivat asettua asumaan Suomeen pyyntymiehet nykyisen Baltian ja Venäjän alueelta olivat jo käyneet Suomen alueella metsästämässä hylkeitä, mutta he eivät koskaan jääneet pitkiksi aikaa.

Kun ensimmäiset ihmiset jäivät ”asumaan” (jäivät vaeltelemaan samalle alueelle) Suomeen he olivat järvien ja jokien varsilla sillä se oli heille ainoa veden, ruoan ja liikumisen lähde. Ruuhet (alkeelliset veneet) olivat nopein ja tehokkain liikkumistapa tuohon aikaan.

Neoliittisen kauden (5 100-1 700 ekr) aikaan Suomeen saapui maanviljely, mikä oli yllätävää huomioiden matkan maanviljelyn syntysijan(Lähi-Idän) ja Suomen välillä. Läheisemmistä alueista, josta maanviljelyä on löydetty on Kouvolan Jaala, jossa oltiin viljelty tattarikasveja. Neoliittisella kaudella keramiikan käyttö yleistyi ja samalla kampakeraamiset kultuurit syntyivät eri puolille Suomea ja alettiin siirtyä kohti kyläyhteisöjä ja järjestynyttä yhteiskuntaa.

Tomi Lehtinen

Lähteet: Suomen historian pikkujättiläinen, wikipedia,http://www.kansallismuseo.fi/fi/kansallismuseo/opetus/opetuspaketit/esihistoria/kartat/kivikausi