Suomi on ollut kosketuksissa kristinuskon kanssa jo ennen varsinaisia ristiretkiä 1100-ja 1200-luvuilla. Näiltä ajoilta on löydetty kristinuskoon viittaavia esinelöytöjä, mm. haudoista kaularistejä ja ikoneita.

Kristinusko rantautui Suomeen kahdesta suunnasta: lännestä ja idästä. Ruotsin viikinkien kauppareitti kulki Turun saariston halki Nevajoelle. Kauppaa käytiin idästä ja lännestä, joten rannikkoseutujen asutus oli osana eurooppalaista kehitystä ja sinne rantautui ensimmäisenä tietoa uudesta uskonnosta. Rannikolta uskonto levisi mahtisukujen kauppareittien kautta mantereelle.

Varsinaisissa ristiretkissä on epäselvyyksiä, mutta nykytutkimusten mukaan Ruotsin kuningas Erik ja piispa Henrik ovat tehneet 1100-luvulla ristiretken Suomeen. Toiseksi ristiretkeksi kutsutaan tilannetta jossa piispa Tuomaksen liian innokas uskonnon levittäminen aiheutti hämäläisten kapinan, joka kukistettiin ruotsalaisten joukkojen voimin. Alkamisajankohdaksi on määritelty joko vuosi 1238, 1239 tai 1249.

Kristinusko levisi hiljalleen ja eli pitkään rinnakkain muinaisuskontojen kanssa Suomessa.

Keski- ja uudenajan taitteessa Hollolan 1300-luvulla syntyneen seurakunnan alaisuuteen kuuluivat Orimattilan asuttajat. Hollolan kirkkoon oli pitkä matka ja siksi kristinuskolla ei ollut niin vahvaa asemaa. Tilanne helpottui, kun Hollola järjesti 1500-luvulla kappelin Orimattilaan. Vakinaista pappia ei ollut vaan emäseurakunta lähetti papin määräaikoina pitämään jumalanpalveluksia ja toimittamaan muita kirkollisia menoja mm. kasteen. Tätä aikaa kutsutaan autiokappelivaiheeksi.

Oman kappelin ja siellä pidettävien toimitusten johdosta Orimattilan vähäinen väki kokoontui ja kasvatti "me"-henkeä. Nämä harvakseltaan olleet kokoontumiset aiheuttivat erkanemisen tarpeen Hollolasta ja antoi lähtökohdan Orimattilan kylän kehittymiselle omaksi yksikökseen.

Kirkon tarvetta alettiin pohtia väestön lisääntyessä 1500-luvun lopulla ja se rakennettiin viimeistään 1580- ja 1590- luvuilla. Tämän seurauksena kirkkoon haluttiin myös oma pysyvä pappi. Emäseurakunta ei kuitenkaan rahallisista syistä tähän kyennyt. Autiokappelivaihe päättyi vasta vuonna 1631, kun Orimattilan kirkko sai omat hengelliset ohjaajansa ja vuonna 1636 se itsenäistyin omaksi seurakunnaksi.

Elena Autio