”Jalo ihminen asettaa vaatimuksia itselleen, itsekäs muille.” (Kungfutse)

Kungfutselaisuus on Kiinan perinteinen valtauskonto, sillä sitä noudatettiin maassa pääoppina yli 2000 vuoden ajan. Sillä on samoja elementtejä kuin muilla uskonnoilla Kiinassa, mutta omaleimaiseksi uskonnon tekee kaksi asiaa: korostettu auktoriteettien ja esivallan kunnioitus sekä se, että uskonnossa ei uskota varsinaisiin jumaliin vaan hyveisiin ja moraaliseen maailmankaikkeuteen.

Kungfutselaisuus syntyi sen perustajan, Kungfutsen, oppien ympärille. Kungfutse eli vuonna 551–479 eKr. Tuolloin Kiinassa olot olivat epävakaat ja vallasta taisteli useita kuningaskuntia. Rappio nosti esiin useita filosofeja, joista Kungfutse nousi kaikkein merkittävimmäksi. Hänen kunniakseen rakennettu Kungfutsen temppeli on nykyään myös Unescon maailmanperintökohde. 

Kungfutsen syntymästä on lukuisia kertomuksia. Yhden mukaan hän syntyi köyhään perheeseen ja joutui töihin jo nuorena. Nuoruusvuosina hän sai myös kutsun toimittamaan rituaaleja kylän temppeliin. Vartuttuaan 19-vuotiaaksi Kungfutse meni naimisiin ja hänelle syntyi poika ja tytär.

22-vuotiaana Kungfutse päätti ryhtyä opettajaksi. Hän opetti musiikkia, runoutta, historiaa ja elämäntapaohjeita. Hän opetti niin hyvin, että hänen maineensa levisi ympäri maakuntaa. Oppilaita alkoi virrata hänen luokseen, ja parhaimmillaan heitä oli jopa 3000. Heistä kaksitoista seurasi mestariaan kaikkialle.

Kungfutse pyrki hallitsijan virkaan, mutta siinä hän ei edennyt muuta kuin kaupungin käskynhaltijaksi. Arvonimen ”mestari” hän saikin vasta paljon omaa aikaansa myöhemmin, jolloin hänen opetuksensa nousivat suureen maineeseen. Suosio oli niin suurta, että Kungfutsea on joskus kutsuttu myös Kiinan kruunaamattomaksi keisariksi.