14. Itsekeskeisestä kulttuurista yhteisöllisyyteen
Tiivistelmä
- Länsimaalainen kulttuuri on muuttunut itsekeskeisemmäksi kuin aiemmin, mikä tuo mukanaan mm. yksinäisyyttä.
- Ennen vanhaan voimassa ollutta Koko kylä -periaatetta on taas painotettu monissa paikoissa, mikä lisää yhtenäisyyttä.
- Vapaaehtoistyö on tapa tehdä hyvää ja tuo monille tarkoitusta elämään.
Koko kylä kasvattaa
Kaksi opiskelijaa keskustelee bussissa vertaillen asumista maalla ja kaupungin keskustan tuntumassa. Toinen kertoo yllättäneensä samassa kerroksessa asuvan naapurin mummon iloisesti kulkemalla kerran samaa matkaa kauppaan hänen kanssaan. Nuori oli tottunut kotiseudullaan Pohjanmaalla siihen, että naapurit tuntevat toisensa ja huolehtivat toisistaan. Ystävyys nuoren ja naapurin mummon välillä oli kestänyt jo pari vuotta. Tämä nuori oli ollut vuosiin ensimmäinen ihminen mummon elämässä omien lasten satunnaisten käyntien lisäksi. Uskaltaisitko itse tehdä samoin?
Kun Suomi oli vielä maatalousyhteiskunta, samassa kotitaloudessa asui perheen lisäksi muitakin lähisukulaisia, kuten isovanhempia. Kun perheenisäntä työskenteli pelloilla ja äiti kotiaskareissa, kasvattivat lapsia sukulaisten lisäksi lähinaapurit ja kaikki, jotka olivat tekemisissä keskenään. Puhuttiin koko kylä kasvattaa -periaatteesta. Tällainen periaate on edelleen yleistä mm. monissa Afrikan ja Aasian maissa.
Länsimaisen kulttuuriin on väitetty muodostuneen itsekeskeiseksi. ”Itsensä toteuttamista” on pidetty tärkeänä, mutta valitettavasti se on monesti tapahtunut muiden kustannuksella. Sosiaalinen elämä on vähentynyt jatkuvien opiskelu-, harrastus- ja työkiireiden vuoksi, ja vanhat ihmiset kärsivät yksinäisyydestä, koska kukaan ei ehdi paikan päälle katsomaan heitä.
Korona-aika on ollut erityisen raskas monille iäkkäälle tai riskiryhmään kuuluvalle. Heidän on pitänyt olla eristäytyneenä pitkiä ajanjaksoja eivätkä monet ole voineet nähdä esimerkiksi lastenlapsiaan moneen kuukauteen.
Koronakeskusteluissa yksinäisyys ja sen tuomat haitat onkin tuotu näkyvästi esille, kun keskusteluissa on pohdittu rajoitustoimia niiden mukanaan tuomiin haittoihin.
Yksinäisyyden on todettu olevan jo ennen korona-aikaa yksi aikamme iso valitettava ilmiö. MLL ja helsinkiläinen Helsinki Missio -järjestö ovat järjestäneet viime vuosina monia yksinäisyyden vastaisia kampanjoita. Myös eri seurakunnat haluavat tarjota paikkoja niille, joilla ei sosiaalisia suhteita juuri ole.
Yhteisöllisyyttä on alettu viime vuosina peräänkuuluttaa monilla alueilla, ja koko kylä kasvattaa -ajattelu on levinnyt moniin kouluihinkin. Kouluihin ja päiväkoteihin on otettu koulumummoja ja -vaareja kasvattamaan lapsia muiden aikuisten ohella ja tarjoamaan rikasta elämänkokemustaan. He pystyvät välittämään arvokasta tietoa ja kulttuuriperinnettä maamme lähihistoriasta.
Vapaaehtoistyöstä voimaa
Yksinäisyyden sanotaan olevan aikamme ilmiö nyky-Suomessa. Yhteisöllisyydestä voisimme ottaa oppia muista kulttuureista. Vapaaehtoistyö on yksi kanava, jolla voi kokea yhteisöllisyyttä ja samalla tarjota apua ja lähimmäisenrakkautta monelle hädässä elävälle maailman ihmiselle.
Uskonnossa yhteisöllisyys on yksi tunnuspiirre, kuten kirjan alussa todettiin. Yhteisöllisyyden aste vaihtelee eri uskonnoissa, mutta myös saman uskonnon sisällä. Kristinuskossa osa arvostaa hiljaisuuden retriittejä tai vetäytyy lomalla mietiskelemään luostariin. Toinen taas hakee voimaa Tuomas-messusta yhdessä muiden kanssa.
Yhteisöllisyys näkyy jumalanpalveluksissa ja erilaisissa tapahtumissa, mutta myös vapaaehtoistyössä. Siitä voi löytää itselleen uuden harrastuksen. Samalla vapaaehtoistyössä pystyy antaa oman panoksensa paremman maailman luomiselle.
Vapaaehtoistyön muotoja on monenlaisia. SPR:ssä saa oppia ensiaputaitoja tai MLL:ssa auttaa lapsia, nuoria ja lapsiperheitä mm. paikallisten vapaaehtoisjärjestöjen voimin. Evankelis-luterilaisen kirkon Suurella sydämellä -teema tarjoaa mahdollisuuksia hyvin monenlaiseen vapaaehtoistyöhön Suomessa tai Plan-järjestön kautta voi auttaa kehitysmaiden ihmisiä.
Myös ympäristö- ja luonnonsuojelujärjestöt kaipaavat vapaaehtoisia avukseen. Kestävä kehitys pyrkii siihen, että tulevillakin sukupolvilla on mahdollisuus hyvään elämään ja terveelliseen ja turvalliseen ympäristöön. Ekologisessa kestävyydessä pyritään kulutukseen, jossa maapallon luonnonvarat riittävät jatkossakin. Lisäksi kestävä kehitys sisältää taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden.
Kiireiselle nykyihmiselle sitoutuminen vapaaehtoistyöhön voi olla usein hankalaa. Sen takia monet järjestöt tarjoavat mahdollisuuksia osallistua johonkin työhön projektin ajaksi. Projekti voi kestää viikkoja tai kuukausia.
Urheiluseurojen talkootyö on kokenut vastaavia vaikeuksia sitoutuneiden työntekijöiden suhteen. On hyvä muistaa, että yhdessä tekeminen on yleensä palkitsevaa jo itsessään.
Olenko minä veljeni vartija?
Sekä Koraanissa että Raamatussa kerrotaan kahdesta Aadamin pojasta, joista toinen surmaa toisen kateuden takia. Raamatussa kerrotaan Kainin sanoneen Jumalalle veljensä murhan jälkeen: ”Olenko minä veljeni vartija?”
Tätä asennetta, jossa yksilö ei ole kiinnostunut lähimmäistensä kohtalosta, on ilmennyt kautta historian. Omasta perheestä, ystävistä ja lähisukulaisista on helppo välittää, mutta miten välittämisen saisi koskemaan koko ihmiskuntaa? Maailmassa elää yli miljardi ihmistä vakavassa köyhyydessä. Lisäksi sodat ja jatkuva terrorismi riehuvat lukuisilla alueilla, ja mukana on satoja tuhansia lapsisotilaita.
Kehitysmaissa taas tytöillä on monesti poikia huonommat lähtökohdat hyvään elämään vain sukupuolensa takia. Jos tyttöjä koulutettaisiin poikien tavoin, he saisivat hankittua itselleen toimeentulon, mikä usein auttaisi heidän perheensä lisäksi koko yhteisöä. Miksi avunanto on rikkaille länsimaalaisille monesti vaikeaa?
Ehkä ”ei yksi ihminen voi pelastaa koko maailmaa”-asenne saa aikaan välinpitämättömyyden maailman hätää kohtaan. Tai sitten on helppo tuudittautua omaan turvalliseen kotimaahan ja huokaista helpotuksesta, että onneksi meillä ei ole hätää. Veljensä vartijoita tarvittaisiin kuitenkin koko ajan lisää. Pienikin teko voi auttaa paljon, erityisesti jos kaikki alkaisivat ajatella ja toimia näin. Pienistä puroista syntyy suuri joki.
