3. Uskontojen luokittelu ja erityispiirteet
Tiivistelmä
- Uskonnoilla on yhteisiä tunnuspiirteitä.
- Uskonnot voidaan jakaa kirjoitettuihin ja kirjoittamattomiin sekä etnisiin tai universaaleihin uskontoihin.
- Maailmanuskonnoiksi luokitellaan yleensä uskonnot, joilla on vähintään 10 miljoonaa kannattajaa.
- Suuriksi maailmanuskonnoiksi on luokiteltu kristinusko, islam, hindulaisuus ja buddhalaisuus ja usein myös juutalaisuus
Uskonnoilla yhteisiä piirteitä
Häät ovat eräs kauneimmista ja ikimuistoisimmista elämämme juhlista. Oletko sinä koskaan ollut vieraana kirkkohäissä? Mistä kaikesta tiesit, että kyseessä on uskonnollinen seremonia?
Tieteessä uskonnolle on yritetty löytää erilaisia määritelmiä, mutta siinä ei ole onnistuttu, koska eri uskonnot ovat hyvin erilaisia keskenään. Maailmassa on tuhansia uskontoja mutta myös uskonnon tapaisia aatteita. Uskonnon selkeän määritelmän puuttuessa on joskus vaikea sanoa, mikä luetellaan uskonnoksi ja mikä ei. Nykyään puhutaan esimerkiksi Apple-uskonnollisuudesta, kun vankimmat fanit palvovat tuotteita ja perustaja Steve Jobsin ajatuksia.
Eroavaisuuksista huolimatta uskonnoista voidaan löytää lähes kaikille uskonnoille yhteisiä piirteitä ja näin tunnistaa ilmiö uskonnoksi.
Yksi yleinen, lähes kaikkiin uskontoihin lukeutuva piirre, on usko johonkin yliluonnolliseen. Usko voi kohdistua esimerkiksi jumalaan, henkiin tai näkymättömiin voimiin, jotka ohjaavat ihmisten elämää. Nämä viittaavat toisinaan tuonpuoleiseen maailmaan. Tuonpuoleisuutta pidetään yleensä uskon asiana, joka kiteytyy usein henkilökohtaisiin kokemuksiin. Kokemukset voivat olla pienimuotoisia tai joillakin voimakkaita ja tunneperäisiä, kuten näyt enkeleistä.
Henkilökohtaisten kokemusten lisäksi uskonto ilmenee yhteisöllisyytenä, jolloin uskontoa harjoitetaan yhdessä muiden kanssa. Esimerkkeinä yhteisöllisyydestä ovat jumalanpalvelukset ja erilaiset rituaalit, joissa toimitaan samalla tavoin samoissa tilanteissa. Rituaalit tapahtuu uskonnossa usein palvontana tai kunnioituksena Jumalaa tai henkiä kohtaan. Kristitty polvistuu alttarin edessä tai tekee ristinmerkin, hindulaisuudessa temppelivieraat kumartavat ja panevat kätensä yhteen saapuessaan jumalhahmon eteen. Uskonto ilmaistaan juuri rituaalein. Rukous on esimerkki rituaalista, joka ilmenee sekä yksilöllisenä että yhteisöllisenä piirteenä.
Pyhän kunnioitus tärkeää
Uskontoihin kuuluvat erilaiset paikat, esineet ja ajanjaksot. Niitä pidetään pyhinä eli arvokkaina ja loukkaamattomina. Esimerkiksi juutalaiset kunnioittavat pyhäpäivää niin, että työnteon välttämiseksi on laadittu tarkat säädökset. Uskontoihin kuuluukin usein pyhä kirja tai kirjoituksia, joissa on ohjeita siitä, miten ihmisen tulee elää toisten kanssa. Tätä oikean ja väärän erottelua kutsutaan moraaliksi. Lähes kaikki uskonnot kieltävät valehtelun, tappamisen ja varastamisen.
Kirjat ja uskonnolliset perinteet sisältävät yleensä kertomuksia. Joskus ne voivat olla yhteisiä eri uskontojen kesken, kuten kristittyjen vanhan testamentin kertomukset juutalaisten heprealaisen raamatun kanssa. Kaikilla kansoilla on esiintynyt myyttejä, jotka sisältävät kansojen käsityksiä maailman synnystä. Kristityt eivät mielellään puhu myyteistä Raamatun yhteydessä, sillä myyttejä pidetään usein keksittyinä. Myytit kuitenkin vastaavat ihmiselämän peruskysymyksiin, ja niihin kuuluvat erilaiset jumalat ja sankarit.
Toisinaan uskontoon liittyy mystisyys eli salaperäisyys, jolloin kaikkea ei voi selittää sanoin. Tämä ilmenee esimerkiksi kristinuskon pyhissä toimituksissa, joiden latinankielinen nimi on mysteerium, salaisuus. Tällöin ihminen uskoo saavan kosketuksen tuonpuoleiseen, kuten kristitty ehtoollisella.
Uskontojen luokittelu
Kaikki maailman suuret uskonnot ovat syntyneet Aasiassa. Koska Lähi-idän, Kiinan ja Intian kulttuurit ovat erilaiset, niin ovat niiden uskonnotkin. Uskontoja voidaan luokitella ja ryhmitellä niiden keskeisten erojen perusteella.
Merkittävä historiallinen jako uskontojen kesken muodostuu siitä, onko kirjoitustaito vaikuttanut niihin. Uskonnot voidaan luokitella kirjoituksettomiin ja kirjauskontoihin sen mukaan, onko niissä käytössä kirjoituksia. Pelkästään suullisen perinteen myötä siirtyneitä kirjoituksettomia uskontoja on usein kutsuttu varhaiskantaisiksi uskonnoiksi. Aikaa ennen kirjoitustaitoa sanotaan esihistorialliseksi ajaksi, johon varhaiskantaisilla uskonnoilla on paljon yhtäläisyyksiä. Näissä uskonnollisia asiantuntijoita edustavat shamaanit, jotka toimivat välittäjinä tämän- ja tuonpuoleisen maailman välillä.
Kirjauskonnoissa oppina on monesti pyhä kirja tai muita tärkeitä kirjoituksia. Kirjauskontoja voidaan myös kutsua historiallisiksi uskonnoiksi. Niissä oppineistoa edustavat papit, jotka tulkitsevat ja välittävät oppeja. Oppi tunnustetaan usein erilaisissa uskontunnustuksissa. Esimerkiksi kristinuskossa ja islaminuskossa julkinen uskontunnustus on yksi uskonnon ja koko uskonnollisen elämäntavan peruspilareista.
Toinen tärkeä uskontojen luokittelu muodostuu niiden syntytavan mukaan. Etniset uskonnot rajoittuvat yhden maan tai kansan keskuuteen, ja niiden jäseniksi synnytään. Sintolaisuus, hindulaisuus ja juutalaisuus ovat etnisiä uskontoja, kuten myös alkuperäiskansojen uskonnot. Universaalit uskonnot leviävät tai niitä levitetään maasta toiseen, eikä niihin synnytä.
Maailmanuskonnoiksi on yleensä luokiteltu uskonnot, joilla on vähintään kymmenen miljoonaa kannattajaa ja jotka ovat levinneet oman maansa rajojen ulkopuolelle. Suuria maailmanuskontoja ovat ne, joilla on pitkä historia ja paljon kannattajia.
Maailmassa on lisäksi tuhansia pieniä uskontoja, joista suurella osalla ei ole kirjoitettua oppia. Länsimaissa pienten uskontojen suosio on kasvussa. Maailmanlaajuisesti kohua on herättänyt mm. skientologia, johon myös kuuluisa näyttelijä Tom Cruise kuuluu. Pienet uskonlahkot ovat toisinaan olleet monen ihmisen mielenterveydelle vaaraksi. Kun jäsenmäärä on pieni, epäkohdat paljastuvat hitaasti ja usein vasta, kun ongelmat alkavat kärjistyä.
Joskus pienet uskonnot ovat valtauskontojen kaltaisia. Esimerkiksi jehovan todistajilla ja mormoneilla on jonkin verran kristinuskoon viittaavia piirteitä, mutta keskeiset opilliset erot ovat niin suuria, että kristityt eivät lue heitä jäsenikseen.
Lisätietoa: Linkki suomalaisten mormonien elämästä (YLE)
Erilaisia jumalakäsityksiä
Myös jumalakäsitys jakaa uskonnot eri luokkiin. Teismillä tarkoitetaan uskoa persoonalliseen jumalaan. Teismin alalajeja ovat monoteismi eli yksijumalaisuus, kuten kristinusko, islam ja juutalaisuus. Polyteismi on monijumalaisuutta, mistä esimerkkinä on hindulaisuus lukuisine jumalineen. Panteismi tarkoittaa sitä, että jumaluus on kaikessa ja kaikkialla kuten puissa, kasveissa, kivissä tai rakennuksissa. Sintolaisuus on tällainen uskonto. Monismissa uskotaan siihen, että maailmankaikkeutta hallitsee persoonaton voima. Ateismi taas kieltää kaikki jumalat, ja sitä pidetään ei-uskonnollisena oppina.
Perinteiset ateistit vastustavat uskontoa ja uskonnon vaikutusta yhteiskunnassa. Suomessa Eroa kirkosta -järjestö on pyrkinyt saamaan ihmisiä pois kirkon jäsenyydestä. Myös uskonnolliset tilaisuudet tai juhlien osana oleva uskonnollinen hetki, kuten Suvivirren laulaminen, on ärsyttänyt monia. Perustuslakivaliokunta teki kuitenkin päätöksen, jonka mukaan Suvivirttä ei lasketa uskonnon harjoittamiseksi, vaan perinteeksi, joka kuuluu suomalaisen koulun kevätjuhlaan.
