Poika lenkkeilee aurinkorannalla kirkon ohi. Hän uskoo kirkon edustavan vain jotain mennyttä aikaa. Hän ei itse kuulu mihinkään kirkkokuntaan, ei usko Jumalaan eikä yliluonnolliseen, vaan kaikki on selitettävissä järjellä – myös maailman synty. Elämän tarkoitusta hän ei jaksa ajatella, arjen keskellä on muutenkin niin paljon mietittävää. Mitä sinä vastaisit, jos sinulta kysytään elämän tarkoitusta?

Maailmankatsomus on ihmisen kokonaiskatsomus maailmasta ja sen ihmisistä. Se tarkoittaa paljolti samaa kuin elämänkatsomus. Uskonnottomuus viittaa maailman- tai elämänkatsomukseen, joka ei yleensä ole uskonnollinen. Joskus se on ymmärretty samoin kuin ateismi, mutta ateismissa kielletään vahvasti Jumala ja yliluonnollisuus, kun uskonnottomuudessa se voi olla epävarmaa. Uskonnoton ei kuulu mihinkään viralliseen uskontokuntaan, mutta omalla tavallaan hän voi silti uskoa jumaliin tai henkiin, toisin kuin ateisti, joka kieltää ne.

Sekä uskonnollisuuteen että uskonnottomuuteen on joskus pakotettu maiden lainsäädännöissä. Kommunistisen Kiinan asukkaiden piti olla ateisteja toisen maailmansodan jälkeen. Iranissa taas islamin lainsäädännön noudattaminen on ollut kansalaisvelvollisuus. Suomessa ja länsimaissa on jo pitkään korostettu uskonnonvapautta, jonka YK:n ihmisoikeusjulistus määrittelee jokaisen ihmisen perusoikeudeksi. Silloin ihminen saa uskoa mihin vain tai olla uskomatta.

Niin uskonnoissa kuin uskonnottomuudessa maailmankatsomuksen avulla pohditaan muun muassa elämän tarkoitusta. Maailmankatsomus sisältää arvoja, eli asioita joita ihminen arvostaa sekä moraalisia normeja, joita ihminen pitää oikeina elämässään. Uskonnoton ihminen voi myös pitää joitakin asioita pyhinä, eli arkiasioita paljon tärkeämpinä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunta tai taistelu maailmanrauhan puolesta.

Maailmankatsomuksen osana on myös maailmankuva, joka on edellistä hieman suppeampi käsite. Se kuvaa, miten ihminen näkee ja kokee todellisuuden omalla aikakaudellaan. Maailmankuva siis kertoo ihmisen käsityksestä siitä, millainen maailma on. Kauan sitten ajateltiin maapallon olevan litteä ja maan kaiken keskipiste. Nykyään tämä ymmärretään toisin, ja siksi nykyihmisen maailmankuva on erilainen. Maailmankuva on siis aikaan sidottu ja hyvin konkreettinen. Maailmankatsomuksen avulla taas pohditaan, mikä merkitys tällä kaikella on: mikä on oikein, mikä väärin, mikä on hyvää ja mikä pahaa sekä onko olemassa esimerkiksi kuolemanjälkeistä elämää.

Vakaumus tarkoittaa sellaista, mitä ihminen pitää omassa maailmakatsomuksessaan tärkeänä ja mihin hän uskoo. Vakaumus on hyvin henkilökohtainen asia, joka voi olla uskonnollinen tai uskonnoton. Jokaisella on jonkinlainen oma vakaumus asioista, joita pitää elämässään tärkeinä ja tavoiteltavina.

Edellä mainittujen termien määrittely vaihtelee jonkin verran, ja joskus voidaan puhua esimerkiksi yhteisön maailmankuvasta yksilön sijaan. Uskonnottomiksi taas on joskus luokiteltu vain ne, jotka eivät virallisesti kuulu mihinkään uskontoon tai uskontokuntaan. Tässä mielessä uskonnottomuus lisääntyy Suomessakin koko ajan, kun kirkon jäsenmäärä laskee. Esimerkiksi vuoden 2017 tilastojen mukaan Suomessa 26 % ihmisistä ei kuulunut mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan, mikä on lukuna suurempi kuin koskaan. Kyseessä on kuitenkin varsin monimuotoinen joukko, joiden yksityisestä uskonnollisuudesta on vaikea antaa tarkkaa kuvaa.

Joka tapauksessa uskonnottomilla ihmisillä on omia juhlia ja siirtymäriittejä. Esimerkiksi kristinuskon kasteen eli ristiäisten vastaavana juhlana heillä on nimiäiset. Myös häät ja hautajaiset voidaan viettää siviilitoimituksina, ja rippikoulun vaihtoehdoksi on tarjottu Prometheus-leirejä.

Lue lisää Prometheus-leireistä Protu.fi-sivustolta.