7.2 Taolaisuus

Tiivistelmä

Taolaisuus

  • Taolaisuuden perustaja on Laotse (n. 500 eKr.)
  • Taolaisuus on kirjauskonto ja universaali uskonto.
  • Taolaisuudessa on tärkeää luonnonmukaisuus ja yksinkertainen elämä, kaiken keskellä oleva tao, kuolemattomuuden tavoittelu sekä jin ja jang -periaate.

Taolaisuus

”Nyrkissä ei ole mitään, avoimessa kämmenessä koko maailma.” taolainen sananlasku

Valtaan ja toisen kunnioitukseen perustuva kungfutselaisuus on ollut enemmän yläluokan uskontona Kiinassa. Taolaisuus taas on tarjonnut tavalliselle kiinalaiselle ja jopa yläluokallekin mahdollisuuden keskittyä ihmisen ja luonnon väliseen yhteyteen sekä harmonian tavoitteluun ilman valtasuhteita. Sananlaskun "avonainen käsi" viittaa juuri tähän.



Taolaisuuden perusti tarunomainen Laotse. 100-luvulla syntyneen taolaisuuden perinne on luonut pohjan kaikille elämänalueille Kiinassa, sillä se on ollut kansan keskuudessa toisinaan jopa suositumpi kuin virkamiesten ja maan virallisena uskontona pidetty kungfutselaisuus.

Nimi Laotse merkitsee vanhaa mestaria. Laotsen elämästä kertoo runsas suullinen perinne, jossa on mukana paljon uskomuksiin perustuvaa ainesta, legendaa. Laotsen kerrotaan syntyneen 604–517 eKr. Chu Jenin kylässä. Hän ei kuitenkaan itse ollut taolainen, mutta hänen opetuksensa siirtyivät myöhemmin syntyneelle taolaiselle ryhmälle. Hänen väitetään tavanneen Kungfutsen ja opastaneen tätä oikean opin tavoittelussa.

Taolaisuus on kehittynyt kahdessa vaiheessa. Ensin oli erakkoajattelijoiden luonnonfilosofiaa, joka levisi laajalle aina taolaisyhteisöjen ulkopuolelle. Myöhemmin mukaan tuli kuolemattomuuden tavoittelu, johon pyrittiin maagisten lääkkeiden ja salaoppien avulla.

Ensimmäinen taolainen uskonnollinen liike tunnetaan 100-luvulta. Sen perustaja Chang Tao Ling (34–156) etsi pitkän iän salaisuutta ja muutti vuoristoon erakoksi. Tarun mukaan Laotse ilmestyi hänelle näyssä ja opetti taon eli tien salaisuuden. Tästä lähtien Tao Ling kykeni parantamaan sairaita ja sai ihmisiä tulemaan luokseen.

Taolaisuuden tärkein kirja on Tao Te Ching, Tien ja hyveen kirja, joka on Raamatun jälkeen eniten länsimaalaisille kielille käännetty kirja. Taolaisuudessa on runsaasti myös muita kirjoituksia, mistä he ammentavat oppia elämälleen.

Taolainen filosofia

Laotsen ajattelu pohjautuu näkemykseen kahdesta maailman alkuvoimasta – jinista ja jangista. Näiden alkuvoimien alkuperää ei tarkkaan tiedetä, mutta ne ovat olleet esillä Kiinan kulttuurissa jo muinoin. Myös kungfutselaisuus on ottanut käyttöönsä tämän opin.

Jin ja jang ovat vastakkaisia voimia, jotka pyritään saamaan tasapainoon. Jin (varjo) edustaa feminiinistä ja pimeää, jang (valo) maskuliinista ja valoisaa puolta. Ajattelun periaate on kehämäinen, jossa aktiivisuus ja passiivisuus, pehmeys ja kovuus sekä kärsivällisyys ja kilpailu vuorottelevat keskenään.

Taolaisuuden filosofia eli viisaus ja oppi perustuvat siihen, että kaiken keskellä on tao. Tao voidaan tulkita tien lisäksi elämäksi, jumalaksi sekä asioiden luonnolliseksi järjestykseksi. Todellista taoa ei voida edes tavoittaa sanoin, vaan se on kaikkien määrittelyjen yläpuolella.

Taon tarkoituksena on löytää jinin ja jangin avulla sopusointu koko maailmankaikkeutta ohjaavan periaatteen kanssa. Harmonialla ja yksinkertaista elämäntapaa noudattaen ihminen löytää taon polun. Epäitsekkyys, muiden kunnioittaminen sekä nöyryys ovat aina kuuluneet taolaisuuden ihanteisiin.

Sen sijaan rituaaleja ja seremonioita taolaiset eivät pidä tärkeänä. Joidenkin mielestä ne voivat olla jopa vaarallisia, koska tällöin tao hukkuu niiden alle. Taoa ei tulekaan tavoitella laskelmoiduin pyrkimyksin, vaan normaalilla elämällä – ja usein jopa unohtamalla kaikki turha ylimäärinen tekeminen. Taolaiset käyttävät tästä nimitystä Wu-Wei eli ei-tekeminen, joka tarkoittaa elämään heittäytymistä ilman suuria päämääriä ja tavoitteita.

Taolainen elämäntapa

Taolaisuudessa tärkeää on vaatimattomuus ja koruton elämä. Ihmisen tulee miettiä, pohtia ja kuunnella omaa sisintään, jotta hän osaa suuntautua ulospäin myös muihin. Ihmisen ei pidä arvostaa maallista omaisuutta. Taolaiset papit auttavat ihmisiä elämässä erilaisten loitsujen ja rituaalien avulla, jolloin he pyrkivät tarjoamaan heille terveyttä ja pitkää ikää. Samalla he karkottavat pahat voimat pois.

Taolaiset papit käyttävät toisinaan Feng shui -ennustustekniikoita. Feng shuissa pyritään löytämään rakennetun ympäristön tasapaino sancain (kolme aarretta) eli taivaan, maan ja ihmisen avulla. Näin voidaan löytää kodille suotuisa paikka tai saadaan sisustettua koti tasapainoiseksi ja elämänvoimaa lisääväksi.

Terveyttä ja pitkää ikää tavoitellaan myös ravinnon avulla. Ravintoon liittyy uskonnollinen ulottuvuus. Erilaiset ruuat ja ruoka-aineet edustavat jinia ja jangia, joiden avulla säädellään kehon tasapainoa. Liha- ja maitotuotteet ovat jin-ruokia, kun taas kasvikset ja juurekset jang-ruokaa. Hyvän terveyden saavuttamiseksi perheissä myös uhrataan ruokaa: esimerkiksi aamulla maajumalille voidaan viedä teetä, keksejä ja suitsuketikkuja.

Maailmankaikkeuden sopusointua etsitään astrologiasta ja horoskoopeista. Perheenjäsenet voivat katsoa aamuisin horoskoopista, millainen päivä on tulossa. Matkalle lähtö voidaan myös ajoittaa horoskoopin korostaman suotuisan ajan mukaan. Myös monet länsimaalaiset uskovat kiinalaisiin horoskooppeihin.

Pitkäikäisyyden lisäksi ihminen tavoittelee kuolemattomuutta, johon pyritään ruumiillisten harjoitusten avulla. Akupunktion ja joogan tiedetään edistävän energioiden kiertokulkua kehossa ja siten ehkäisevän sairauksien syntyä. Akupunktiohoidoissa kehon akupunktiopisteisiin pistellään neuloja, jolloin ne muun muassa vähentävät kipuja. Jooga on mietiskelyn muoto, jossa mieli tyhjennetään kaikesta turhasta vaativien venytysten avulla. Perinteinen kiinalainen lääketiede onkin omaksunut monia taolaisuuden käytäntöjä osakseen. Menetelmät ovat levinneet ja saaneet suurta suosiota myös eri puolilla maapalloa.

Kungfutselaisen ja taolaisuuden mukaisen yhteiskunnan ero voidaan kiteyttää seuraavasti: kungfutselaisuus korostaa viisaiden hallitsijoiden valtayhteiskuntaa, kun taas taolaisuus perustaa oppinsa kansan rauhalliseen eloon mahdollisimman normaalissa tilassa, jopa ilman suuria sääntöjä.