12. Samoja polkuja eri uskonnoissa

Tiivistelmä

  • Uskonnoilla on paljon yhteisiä piirteitä kuten tie vertauskuvana.
  • Kristinuskon kultainen sääntö löytyy eri muotoisina monista uskonnoista ja kertoo uskonnon rauhaa ja rakkautta tavoittelevasta luonteesta.
  • Uskontoja on usein väärinkäytetty sotien ja väkivallan oikeuttajina.

Uskonnot sekoittuvat

Tunnet varmasti sanonnan “kaikki tiet vievät Roomaan”. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että Roomaan matkustavalla on valittavanaan huikea määrä vaihtoehtoisia kulkureittejä, joita pitkin perille on mahdollista päästä. Samaan tyyliin eri uskonnoissa pyritään hyvinkin samankaltaisiin päämääriin, mutta eri keinoilla. Yksinäistä matkalaista uhkaavat kuitenkin kaikenlaiset vaarat ja eksyminen oikealta reitiltä. Uskonnoista löytyy paljon enemmän yhteistä kuin äkkiseltään luulisi.

Kaikki maailmanuskonnot ovat syntyneet Aasiassa: juutalaisuus, kristinusko ja islam Lähi-idässä, muut Kaukoidässä. Eri maailmanuskonnoilla onkin paljon samankaltaisia ajatuksia. Lähes kaikissa niistä löytyy esimerkiksi Jeesuksen opettama kultainen sääntö, tosin hieman eri muodoissa.

Uskonnot eroavat toisistaan syntyperän, levinneisyyden, jumalakäsityksen ja opillisten erojen mukaan. Jokainen ihminen myös kokee uskonnon hieman omalla tavallaan, vaikka olisi saman uskonnon edustaja. Japanissa ja Kiinassa on perinteisesti ollut paljon uskontojen sekoittumista eli synkretismiä, mutta samaa ilmiötä on havaittavissa muuallakin ja lähes kaikissa uskonnoissa.

Suomessa tämä näkyi jo aikanaan, kun kristinusko saapui maahamme. Monet ihmiset pitivät karhua pyhänä eläimenä, palvoivat metsän henkiä, mutta uskoivat kristinuskon sanomaan. Edelleen osa kristityistä käy astrologeilla ja uskoo sielunvaellukseen. Uusien tutkimusten mukaan suurin osa suomalaisista uskoo edelleen Jumalaan, mutta ei niin kuin kirkko opettaa.

Japanissa moniuskontoisuus on enemmän sääntö kuin poikkeus. Samoin Kiinassa ihminen saattaa harjoittaa useita uskontoja samanaikaisesti. Intiassa hindulaisuudella ei ole tarkkoja opinkappaleita, ja siksi hindu harjoittaa monesti muitakin uskontoja. Hindulaisuus ja buddhalaisuus ovat muutenkin saaneet vaikutteita toisiltaan.

Eri uskonnoilla on paljon samanlaisia piirteitä keskenään. Jotkut ovat joskus jopa pohtineet, voiko sama Jumala olla kyseessä eri muodoissa eri uskonnoissa, jolloin kaikki uskonnot olisivat ikään kuin yhtä suurta perhettä. Erityisesti hindulaisuuden parissa on esiintynyt tällaista ajattelutapaa. Yleensä kirjauskonnot kuitenkin pitäytyvät tiukasti omassa opissaan, eikä niille tällainen näkökanta ole vielä mahdollinen.

Tie kuvastaa elämää

”Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen.” (Matt. 7:13–14)

Kristinuskossa tie ikuiseen elämään kulkee Jeesuksen kautta, hänen sanojensa mukaisesti. Kiinan uskonnoissa tiellä eli taolla on keskeinen merkitys. Se on määrittelemätön, mutta tulee oivaltaa. Tao ilmenee erilaisena taolaisuudessa, kungfutselaisuudessa ja buddhalaisuudessa.

Buddhalaisuudessa kahdeksanosainen polku on osana neljää jaloa totuutta. Japanin uskonnoissa sinto taas tarkoittaa kulkemista jumalten tietä ja torii on näkyvä portti, jonka läpi tietä kuljetaan, pyhän ja maallisen erottamiseksi.

Usein tie on uskonnossa vertauskuva, jolloin ihmisen tulisi pysyä oikealla tiellä tai oivaltaa se. Buddhalaisuuden korostama kultainen keskitie saa kannatusta myös monien muiden uskontokuntien edustajilta. Pyhiinvaelluksella kuljetaan pyhällä tiellä tai kohti pyhää. Eri uskonnoilla on kuitenkin hieman erilaisia syitä lähteä pyhiinvaellukselle, kuten on myös samankin uskonnon sisällä. Aina syy ei edes ole uskonnollinen. Myös Suomessa pyhiinvaellukset ovat yleistyneet, erityisesti pääsiäisenä ja Jaakonpäivänä.

Tie johtaa yleensä päämäärään, kuten taivaaseen, paratiisiin tai helvettiin. Kulkeminen tiellä vaatii usein kilvoittelua ja itsensä voittamista pahan houkutuksilta, kuten islamissa ja kristinuskossa. Buddhalaisuudessa taas kärsimys ja pahan ongelma tulee ensin oivaltaa, jotta siitä voisi päästä eroon.

Aabrahamin perilliset

Sekä kristinusko että islam ovat lähteneet juutalaisuudesta. Tämä ilmenee jo juutalaisten kantaisän Aabrahamin perillisistä. Kaikki kolme uskontoa uskovat Aabrahamin olleen olemassa, mutta hieman eri tavoin.

Juutalaisille Aabraham on merkittävä kantaisä, joka sai Jumalalta tehtävän johdattaa kansansa kohti luvattua maata. Kansa, joka Aabrahamista versosi, on juutalaisten mukaan Jumalan valittu kansa, jota he edustavat. Muslimit taas kokevat tärkeäksi henkilöksi Aabrahamin pojanpojan, Ismaelin, josta tuli muslimien kantaisä. Kristityille Aabraham ja Jumalan valittu kansa ovat myös tärkeitä, mutta tärkeimmäksi henkilöksi nousi Daavidin sukuhaarasta tullut pelastaja, Jeesus Nasaretilainen.

Jeesuksen olemassaoloon uskovat myös juutalaiset sekä muslimit, joista jälkimmäisille hän oli yksi profeetoista. Kristityille Jeesus on uskon keskeinen henkilö, jonka kautta avautuvat portit ikuiseen elämään. Hän on Raamatun edustama messias, kansan pelastaja. Juutalaisetkin uskovat ennustettuun messiaaseen, mutta heidän mukaansa se ei ole Jeesus.

Kristinuskolla, islamilla ja juutalaisilla on monia muitakin yhteisiä henkilöitä, jotka löytyvät kristittyjen Vanhasta testamentista, juutalaisten raamatusta ja muslimien koraanista. Yksijumalaisuuden lisäksi näille uskonnoille yhteistä on myös usko profeettoihin ja enkeleihin.

Nämä kolme uskontoa ovat perinteisesti olleet patriarkaalisia uskontoja, eli niissä mies on pääsääntöisesti ollut perheen pää. Palvontamenoissa mies on perinteisesti toiminut pappina tai muuna välittäjänä jumalan ja ihmisten välillä. Nykyaikana sekä kristinuskossa että islamissa on muodostunut useita opillisia erimielisyyksiä siitä, mikä naisen asema jumalanpalveluksessa voi olla. Kristinuskossa tämä ilmenee naispappeuden hyväksyntänä joissakin suuntauksissa, kuten luterilaisuudessa, kun taas esimerkiksi katolilaiset ja ortodoksit ovat sitä vastaan.

Lähimmäisenrakkaus yhdistää

Uskonnon nimissä on sodittu paljon, mutta perimmäiseltä ajatukseltaan ne tavoittelevat rauhaa. Osa ääriliikkeistä on käyttänyt väärin islaminuskon jihad-ajatusta vääräuskoisten tappamiseen, mikä leimaa monille ulkopuolisille koko islaminuskoa. Kristinuskossa ristiretkien aikaan risti ymmärrettiin usein myös miekaksi. Vuonna 2022 alkaneessa Ukrainan sodassa Venäjän hirmuhallitsija Putin on valjastanut myös maansa ortodoksisen kirkon tuekseen ja saanut sen korostamaan pyhää sotaa vääräuskoisia natseja vastaan. Euroopan muut ortodoksiset kirkot ja kristilliset yhteisöt ovat jyrkästi tuominneet myös Venäjän ortodoksisen kirkon toiminnan. Pyhä sota ei ole niiden mukaan missään tapauksessa Raamatun mukainen ajatus, vaan täysin vastoin kristinuskon opetuksia.

Pohjois-Irlannin konflikti on nimetty monesti uskonkiistaksi protestanttien ja katolilaisten välille, vaikka väkivallan perimmäinen syy on poliittinen: protestantit haluavat alueen kuuluvan Isoon-Britanniaan, katolilaiset taas Irlantiin. Näiden kahden kristityn suuntauksen yhteenotot Irlannin saarella onkin ollut ikävä historiallinen ongelma, sillä mukaan on sekoittunut kansallisia ja poliittisia aineksia. Tällainen konflikti on täysin kristinuskon oppien vastaista, sillä Raamattu korostaa, että väkivaltaan ei pidä vastata väkivallalla, vaan vihamiestä tulee jopa rakastaa.

Jeesus Nasaretilainen korostikin kaikessa toimissaan rakkautta Jumalaan ja rakkautta kaikkia lähimmäisiä, myös syntisiä ja halveksittuja kohtaan. Hänen yksi tärkeimmistä ohjeistaan oli Kultainen sääntö: "Kaikki minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää samoin heille".

Ohje ei kuitenkaan ole ainutlaatuinen uskontojen maailmassa. Sama sisältö löytyy lähes kaikista maailmanuskonnoista. Esimerkiksi jo kauan sitten Kungfutse opasti samoin: "Älä tee toisille sitä, mitä et tahtoisi itsellesi tehtävän". Hindulaisten pyhässä kirjassa, Mahabharatassa, taas todetaan, että ”Älköön kukaan tehkö toiselle, mitä hän ei tahdo itselleen tapahtuvan”.

Rauhan aate onkin esillä lähes kaikissa uskonnoissa. Yksi suurimmista rauhanpuolustajista on ollut hindulainen Mahatma Gandhi, joka vastusti englantilaisten siirtomaavaltaa Intiassa. Hän käytti menestyksekkäästi väkivallan sijaan ainoastaan rauhanomaisia vaikuttamiskeinoja Intian vapaustaistelussa.

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä