Sekä kristinusko että islam ovat lähteneet juutalaisuudesta. Tämä ilmenee jo juutalaisten kantaisän Aabrahamin perillisistä. Kaikki kolme uskontoa uskovat Aabrahamin olleen olemassa, mutta hieman eri tavoin.

Juutalaisille Aabraham on merkittävä kantaisä, joka sai Jumalalta tehtävän johdattaa kansansa kohti luvattua maata. Kansa, joka Aabrahamista versosi, on juutalaisten mukaan Jumalan valittu kansa, jota he edustavat. Muslimit taas kokevat tärkeäksi henkilöksi Aabrahamin pojanpojan, Ismaelin, josta tuli muslimien kantaisä. Kristityille Aabraham ja Jumalan valittu kansa ovat myös tärkeitä, mutta tärkeimmäksi henkilöksi nousi Daavidin sukuhaarasta tullut pelastaja, Jeesus Nasaretilainen.

Jeesuksen olemassaoloon uskovat myös juutalaiset sekä muslimit, joista jälkimmäisille hän oli yksi profeetoista. Kristityille Jeesus on uskon keskeinen henkilö, jonka kautta avautuvat portit ikuiseen elämään. Hän on Raamatun edustama messias, kansan pelastaja. Juutalaisetkin uskovat ennustettuun messiaaseen, mutta heidän mukaansa se ei ole Jeesus.

Kristinuskolla, islamilla ja juutalaisilla on monia muitakin yhteisiä henkilöitä, jotka löytyvät kristittyjen Vanhasta testamentista, juutalaisten raamatusta ja muslimien koraanista. Yksijumalaisuuden lisäksi näille uskonnoille yhteistä on myös usko profeettoihin ja enkeleihin.

Nämä kolme uskontoa ovat perinteisesti olleet patriarkaalisia uskontoja, eli niissä mies on pääsääntöisesti ollut perheen pää. Palvontamenoissa mies on perinteisesti toiminut pappina tai muuna välittäjänä jumalan ja ihmisten välillä. Nykyaikana sekä kristinuskossa että islamissa on muodostunut useita opillisia erimielisyyksiä siitä, mikä naisen asema jumalanpalveluksessa voi olla. Kristinuskossa tämä ilmenee naispappeuden hyväksyntänä joissakin suuntauksissa, kuten luterilaisuudessa, kun taas esimerkiksi katolilaiset ja ortodoksit ovat sitä vastaan.