Sana meteorologia eli ilmatiede mainitaan ensimmäisen kerran Aristoteleen kirjassa Meteorologica n. 340 eaa. Kirjassa pohdiskeltiin sääilmiöiden alkuperää ja selityksiä niihin etsittiin luonnon ennusmerkeistä. Tieteellinen meteorologia kehittyi vasta 1600-luvulla lämpömittarin, ilmapuntarin sekä tuuli- ja kosteusmittarien keksimisen myötä.

Vaikka nykyään on käytössä sääsatelliitit ja -tietokoneet, säähavainnot ovat yhä edelleen tärkeitä ennustuksia laadittaessa. Ennuste pariksi tunniksi voidaan tehdä pelkästään näiden havaintojen perusteella ja niitä saadaan mm. havaintoasemilta, sääluotausasemilta ja säätutkista.

Mikäli halutaan pidemmälle ulottuvia ennusteita, niin tarvitaan sääennustemalleja. Tällöin tehokkaat supertietokoneet määrittelevät ensin ilmakehän alkutilanteen ja arvioivat sitä kolmiulotteisesti ajassa eteenpäin.

Meteorologi päättelee sen jälkeen, onko ennuste luotettava. Uusien havaintojen syöttämisellä ohjelmaan voidaan välillä tarkistaa, miten ennuste on muuttunut. Mitä lyhyemmästä ennusteesta on kyse ajallisesti, sitä luotettavampi se on. Tästä syystä ennuste yleensä laaditaan korkeintaan 5 vuorokaudelle, koska niiden luotettavuus heikkenee nopeasti pidemmällä aikajaksolla.

Meteorologi tekee hyvin harvoin ennusteita alusta loppuun asti, tällaisia ovat kuitenkin Radio Suomen ja Radio Vegan maa- ja meriennusteet.

Jos olet joskus ihmetellyt, miten on mahdollista, että Suomen jokaiselle paikkakunnalle löytyy oma paikallissää, niin selitys löytyy säätietokannoista. Sinne syötetään havainnot laajoilta alueilta ja sääennusteohjelma valmistaa ennusteen. Meteorologin merkitys on erittäin suuri tilanteissa, joissa sääennustemallit eivät toimi riittävän hyvin. Tällaisia ovat esimerkiksi vaarallisen sään, voimakkaiden sääilmiöiden tai nopeasti muuttuvien säätilojen ennustaminen.

Sääennusteita:

• Ilmatieteen laitos
• Foreca