Metsänomistajan täytyy uudistaa ja hoitaa metsiä hakkuiden jälkeen. Uudistaminen on lakisääteinen velvollisuus. Metsänhoitoyhdistysten neuvoilla metsänomistajat ovat vuosikymmeniä hoitaneet metsiään. Suomalaisessa metsätaloudessa otetaan huomioon metsien kestävän käytön periaate. Vuosittaiset hakkuut eivät saa ylittää puumäärää, jonka metsät tuottavat.

Uudistamistavaksi valitaan luontainen uudistaminen tai metsänviljely.

Luontaisesti metsä uudistetaan silloin, kun metsikössä on sopivia siemenpuita ja maaperä soveltuu siementaimien kasvatukseen. Luontaisen uudistamisen ansiosta säilyy paikallisiin olosuhteisiin sopeutunut puusto. Mäntymetsän uudistamisessa suorarunkoisia ja hyvälaatuisia siemenpuita jätetään hakkuualueella 20–50 puuta hehtaarille. Siemenpuut hakataan pois taimikon kasvun vakiinnuttua.


Hakkuuaukealle joko istutetaan taimet tai kylvetään siemenet.

Metsänviljelyssä hakkuualueelle istutetaan taimet tai kylvetään siemenet. Istutuksiin paakkutaimet ovat helpoimmin käsiteltäviä eri vaiheissaan. Paljasjuurisia taimia voidaan käyttää muokkaamattomille reheville kasvupaikoille, jossa ne yleensä lähtevät kasvuun paakkutaimia paremmin. Parasta istutusaikaa on kevät roudan sulamisen jälkeen. Metsänviljelyssä kylvö sopii parhaiten männyn kasvatukseen karuille kasvupaikoille. Kuusen viljelyssä rehevillä mailla kylvötaimien on havaittu jäävän helposti pintakasvillisuuden tukahduttamiksi.

Taimikoista huolehditaan sekä luontaisen uudistamisen että metsänviljelyn jälkeen. Taimikon heinittymistä ja vesoittumista estetään eri keinoin. Sekä luontaisen uudistamisen että metsänviljelyn vaiheissa tehdään harvennuksia. Harvennuksella tarkoitetaan hakkuuta, jossa taimikkovaiheen ohittaneesta metsästä poistetaan osa puista.

Metsän monimuotoisuutta harvennuksissa huomioidaan jättämällä säästöpuita, keloja, lehtipuita ja tuulen kaatamia puita. Harvennusten lukumäärään ja voimakkuuteen vaikuttavat harvennusmallit, metsänomistajan omatoimisuus, taloudellinen tilanne ja tilan metsien kokonaistilanne.

Lannoituksen avulla nopeutetaan puuston kasvua eri vaiheissaan.

Päätehakkuu (eli uudistushakkuu) koittaa 70–100 vuoden kuluttua uudistamisesta. Päätehakkuun menetelmiä ovat mm. avohakkuu, siemenpuu- ja suojuspuuhakkuu. Avohakkuita tehdään nykyään harvoin ja yleensä metsänviljelyä varten.

Luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi talousmetsissä uudistettaville aloille jätetään säästöpuita ja täysin käsittelemättömiä metsän osia. Puun korjuuvaiheessa kaikille päätehakkuumenetelmille yhteinen piirre on talousmetsän tasalaatuisuuden ylläpitäminen.

Hakkuutähdettä kerätään hakkuualueilta, jolloin lahoavaa ainesta, kuten oksia ja kantoja, jää metsään niukasti.

Hakkuutähteestä tehtävä hake on Suomessa yksi keskeisiä bioenergianlähteitä. Päätehakkuun jälkeen talousmetsän kierto jatkuu luontaisella uudistamisella tai metsänviljelyllä.

Termit Quizllettina