Kun ilmasto viileni sulamisvaiheen aikana, mannerjään perääntyminen hidastui ja jopa pysähtyi paikoilleen satojen vuosien ajaksi. Tällöin jään reunan eteen kasaantui sulavesien kuljettamia aineksia, joista muodostui korkeita jään reunan suuntaisia valleja. Näin saivat alkunsa maailman suurimmat reunamuodostumat, Salpausselät.

Niitä on kolme kappaletta ja ne muodostuvat sulavesien lajittelemasta moreenista, sorasta ja hiekasta, mutta joukossa on myös jäätikön kuljettamaa lajittelematonta ainesta. Niiden pituus on 600 km ja ne ovat paikoitellen 60–80 metriä muuta ympäristöä korkeammat.

Ensimmäinen ja vanhin Salpausselkä syntyi n. 12 000 vuotta sitten. Se kulkee Hangosta Lohjan ja Lappeenrannan kautta Laatokan pohjoispuolelle. Sen katsotaan salpaavan pohjoispuolelleen lähes koko Järvi-Suomen vesistöt ja tästä se on myös nimensä saanut. Toinen Salpausselkä on hieman matalampi ja sijaitsee 20 km pohjoisempana. Se erottaa toisistaan mm. Vesijärven ja Päijänteen sekä muodostaa idempänä Pihlajaveden ja Puruveden kaakkoisrannat. Se muodostui noin 11 500 vuotta sitten.

Kolmannen ja lyhimmän Salpausselän syntyaika lienee noin 11 0000 vuotta sitten. Se ulottuu vain Kemiönsaaresta Hämeenlinnaan. Saaristomeren kansallispuistoon kuuluva Jurmo on sen jatke (ks. valokuvia alempaa).

Salpausselkien pohjoisrinteet ovat melko jyrkkiä ja rakenteeltaan jään sekoittamaa moreenia ja soraa. Lakiosat ovat puolestaan usein hyvin tasaisia. Etelärinteet ovat loivia ja niiden maaperä on vesien huuhtomaa soraa ja hiekkaa. Uloimpana etelässä on veden kuljettamaa hienoa hietaa ja savea. Useita metrejä paksu ravinteikas savikerros on luonut hyvät edellytykset maatalouden harjoittamiseen tällä Salpausselkien eteläpuoleisella viljelysseudulla.