Baltian maat ovat kumpuilevaa alankoa. Parhaiten asiaa kuvaa maiden korkeimpien paikkojen korkeudet, jotka ovat vain kolmensadan metrin tienoilla (Viro, Munamägi 318 m, Latvia, Gaizinkalns 311 m ja Liettua, Aukstojas 293 m).

Virossa on huomattavan paljon soita, jopa yli viidennes pinta-alasta. Myös Liettuassa on paljon soita, mutta Latviassa vähemmän, noin 10 % pinta-alasta. Jokia on huomattavan paljon, eniten Liettuassa. Tunnetuin joki on kuitenkin Latvian Väinäjoki. Järvistä selvästi suurin on Viron Peipsijärvi (3 555 neliökilometriä), joka on Euroopan viidenneksi suurin.

Koko alueella on runsaasti metsiä (Viro yli 20 %, Latvia 25 % ja Liettua yli 30 %). Vaikka alue luokitellaan lehtimetsävyöhykkeelle, valtapuina ovat havupuut kuusi ja mänty. Havumetsien puustossa on joukossa paljon enemmän lehtipuita kuin Suomessa. Jalot lehtipuut, kuten vaahtera ja tammi, ovat yleisempiä kuin meillä.

Eläimistössä on paljon samoja lajeja kuin Fennoskandiassa. Pedoista tutuimpia ovat sudet, karhut ja ilvekset. Niiden saaliita ovat esimerkiksi rusakot ja metsäjänikset. Matkaillessasi Baltiassa havaitset kuitenkin helpoimmin savupiipun nokassa risukasan, josta saattaa kurkistaa pitkäkaulainen otus, kattohaikara.

Ilmasto on kunkin maan rannikolla lauha mereisen vaikutuksen vuoksi. Kokonaisuutena maat kuuluvat väli-ilmastoalueelle, jossa etenkin itäosissa Siperian kylmät talvituulet voivat tuntua ajoittain. Sademäärä alueella vaihtelee yleensä 600–800 mm:n välissä, lännessä sateisempaa kuin idässä.


Paikoin Baltian maiden maisemat muistuttavat suomalaisia maisemia.