Saariselän alueen tuntureita.

Vuosimiljoonien ajan Suomen kallioperä on ollut hyvin rauhallinen. Tähän osaltaan vaikuttaa sekin, että allamme on paikoitellen jopa 230 kilometrin paksuinen kiinteä kivikerros. Vesi, lumi ja jää sekä etenkin lukuisien jääkausien mannerjäät ovat kuluttaneet kallioperäämme ja kuljettaneet irtainta kiviainesta etelämmäksi. On arvioitu, että pelkästään viimeisin jääkausi kulutti kallioperästämme seitsemän metriä paksun kerroksen.

Laattojen liikkeet, vuorten poimuttumiset ja maanjäristykset voivat saada aikaan kovankin kallioperän murtumista ja halkeamista.

Kalliolohkot nousevat ylemmäksi ja toiset painuvat alaspäin. Näin saavat alkunsa lohkovuoristot sekä pienemmässä mittakaavassa siirrosportaat. Lohkovuoristoja meiltä ei löydy, mutta kymmenien metrien korkuisia sekä kymmenien kilometrien mittaisia "jättiläisen rappuja" kylläkin. Inarijärvi lähiympäristöineen on tällaisen kalliolohkojen siirtymisen ja ruhjoutumisen aikaansaamaa maisemaa.

Järven kohdalla suuriakin lohkoja on vajonnut satojen metrien syvyyksiin ja sen ympäristössä lohkot ovat nousseet ylöspäin seitsemänä tunturiryhmänä, joista tunnetuin on Saariselkä.

Kevojoen kanjoni sijaitsee Utsjoen luonnonsuojelualueella. Kallioperän repeämisestä alkunsa saanut kanjoni on maamme komein ja tunnetuin murroslaakso. Kanjonilla on korkeutta enimmillään 40 metriä ja siihen voi tutustua vaellusreittiä pitkin. Meillä on myös satoja jyrkkäseinäisiä ja usein syviäkin laaksoja, jotka ovat muodostuneet kallioperän romahdettua alemmaksi. Pintavesien kerääntyminen tällaisiin laaksoihin on saanut aikaan rotkojärvet.

Kuusamossa virtaavan Oulankajoen Kiutaköngäs on näyttävä koski, joka on syntynyt maankuoren liikkeiden myötä. Kosken toisen reunan muodostaa korkea jyrkänne.