Suomen ensimmäinen rautatieyhteys avattiin Helsingin ja Hämeenlinnan välille vuonna 1862. Raideleveydeksi valittiin Venäjän rautateiden raideleveys, koska Suomi oli tuolloin osa Venäjän valtakuntaa. Suomen junat voivat jatkaa siis matkaansa Venäjälle, mutta ei Ruotsiin, jossa on eri raideleveys.

Nykyään Suomen rautatieverkon pituus on noin 6 000 kilometriä, josta noin puolet on sähköistettyä rataa. Yhä useammat suomalaiset tekevät työmatkansa junalla, koska junamatkan aikana voi rentoutua, nukkua tai tehdä töitä. Usein junissa näkeekin ihmisiä, jotka näpräävät älypuhelimiaan, tablettejaan tai tietokoneitaan. Lisäksi junien nopeudet ovat nousseet niin paljon, että kaupunkien väliset matka-ajat ovat lyhentyneet merkittävästi.

Suurimpien kaupunkien välillä liikkuvien Pendolino-junien nopeudet voivat nousta lähitulevaisuudessa jopa 220 kilometriin tunnissa. Tämä voi johtaa siihen, että yhä useammat pääkaupunkiseudulla töissä käyvät ihmiset voivat asua kauempana työpaikastaan ja ruuhkat maanteillä vähenevät.

Nopeat Allegro-junat kuljettavat Helsingin ja Venäjän Pietarin välillä satoja tuhansia turisteja vuosittain. Matkustusaika tällä välillä on pudonnut kolmeen ja puoleen tuntiin aikaisemman viiden ja puolen tunnin sijaan. Nuorisolle ja vähän vanhemmillekin junamatkaajille on kehitetty lähes koko Euroopan kattava InterRail-kortti, jolla voi matkustaa monessa eri Euroopan valtiossa kuukauden ajan.

Helsingissä on raitiovaunuverkosto ja yksi metrolinja, joka on vuodesta 2017 kulkenut myös Espoossa. Päätös raitiovaunuverkoston rakentamisesta Tampereelle tehtiin vuonna 2016 ja ratikan kyytiin tamperelaiset pääsevät vuonna 2021.

Helsingin metro Tampereen raitiotie