Kaikki ihmistoiminta kuluttaa resursseja. Esimerkiksi juuri tekemääsi opiskelutyöhön sisältyy monenlaista resurssien kulutusta, kuten

• paperi: puuta, vettä, energiaa, valkolipeää ja muita kemikaaleja
• älylaitteet: malmien louhintaa, metallien jalostusta, öljyä muoveihin, energiaa
• kouluympäristö: betonia ja muita rakennusmateriaaleja, energiaa
• oppilaat ja opettajat: ruokaa, liikkumisen energiaa, vaatteiden valmistusmateriaalit

Kaikkien näiden tuotantoketjuihin sisältyy vielä valtava joukko osatekijöitä, joihin on kulunut materiaalia ja energiaa. Lisäksi ketjuihin sisältyy työtä, joka myös on rajallinen resurssi. Tätä kulutusta emme voi välttää, mutta määrään voimme vaikuttaa. Jos kulutuksemme vaatii enemmän resursseja, kuin ne ehtivät uusiutua, kehitys on kestämätöntä. Vastaavanlainen tilanne on myös, jos se tuotamme enemmän jätettä, kuin sitä ehtii hajota. Pitkällä aikavälillä on kestämätöntä myös, jos toiminta aiheuttaa inhimillistä kärsimystä. Esimerkiksi tuloerojen kasvu, köyhyyden lisääntyminen ja epäoikeudenmukaisuus aiheuttavat kasvavia jännitteitä, jotka voivat purkautua tuhoisilla tavoilla.

Kestävä kehitys tarkoittaa sellaista ihmistoimintaa, joka voisi luonnon ja ihmiskunnan kärsimättä jatkua määräämättömän pitkälle tulevaisuuteen. Se on toimintaa, jossa koko ihmiskunnan tarpeet tyydytetään viemättä tulevien sukupolvien mahdollisuuksia tyydyttää omat tarpeensa. Samalla luonnon monimuotoisuus säilyy.