Soilla on selvä kansantaloudellinen merkitys puun ja turpeen lähteenä. Tämän lisäksi suoluonnolla on merkittäviä aineellisia ja aineettomia arvoja, joiden vuoksi soita on syytä säilyttää myös luonnontilaisina.

Suot ovat hyvin pitkäikäisiä hiilinieluja. Suokasvit ottavat yhteyttäessään ilmasta hiilidioksidia, ja tekevät siitä omia hiiliyhdisteitään.

Koska suolla hajoaminen on hidasta, suuri osa näistä jää hajoamattomina turpeeseen. Näin ilmakehästä poistunutta hiiltä on varastoituneena turvekerrostumiin. Näiden hiilivarastojen vapauttaminen ilmakehään kiihdyttää omalta osaltaan ilmastonmuutosta.

Suot ovat myös vesivarastoja. Sammalmatto ja turvekerros hidastavat veden virtausta, jolloin ne vaimentavat tulvia. Alueilla, joilta suot on kuivattu, tulvat ovat korkeampia, ja toisaalta vähäsateisena aikana jokien pinta on alempana.

Ojituksista on vaikutuksia myös suon alapuolisten vesistöjen veden laatuun. Ojitetuilta alueilta tulevat vedet voivat happamoittaa vesistöjä ja tuoda mukanaan raskasmetalleja. Lannoitetut suometsät päästävät lisäksi rehevöittävää ravinnekuormaa.

Hilla ja karpalo ovat sekä terveydellisesti että taloudellisesti arvokkaita soiden marjoja.

Hyvinä vuosina esimerkiksi hillasadon arvo Lapissa lasketaan miljoonissa euroissa, jolloin marjoilla on selvä positiivinen vaikutus alueen talouteen.

Niin marjat kuin muukin suoluonto tuovat mukanaan myös matkailijoita. Suot ovat Suomen luonnon eksotiikkaa, jollaista muualta maailmasta saa hakea.