Kaikille soille on yhteistä turpeen kertyminen ja se, että alueella kasvaa tietynlaisia kasveja, suokasveja. Soita on kuitenkin hyvin monia eri tyyppejä.

Pinnanmuotojen perusteella suot jaetaan kolmeen tyyppiin, joita kutsutaan yhteisesti suoyhdistymätyypeiksi.

Keidas- eli kohosuot ovat yleisimpiä Suomen eteläosissa. Keidassoilla suon keskiosa on reunoja korkeammalla, jolloin vedet valuvat keskeltä ulospäin. Ravinteita tulee suolle ainoastaan sadeveden mukana, joten erityisesti suon keskiosat tapaavat olla hyvin niukkaravinteisia.

Aapasoiden keskiosat ovat reunoja alempana. Tällöin veden virtausta tulee reunoilta keskiosiin, mikä tuo mukanaan ravinteita. Aapasuot ovat tyypillisiä Pohjois-Suomen soita. Monet aapasuot ovat pinta-alaltaan hyvin laajoja.

Aivan pohjoisimmassa Lapissa tavataan palsasoita. Palsat ovat turvekumpuja, joiden sisässä on ikiroutaa. Routalinssin kasvaessa palsa kasvaa vähitellen suuremmaksi. Aikansa kohottuaan turvekumpu saattaa romahtaa reunoiltaan, jolloin jäinen ydin pääsee sulamaan, ja palsa kutistuu.

SUOTYYPIT pinnanmuotojen mukaan

Suotyyppi	Piirteitä	Lajisto	Muuta
koho- eli keidassuo	keskiosa reunoja korkeammalla	melko köyhä	Mm. Etelä-Suomen suot, esimerkiksi Tammelan Torronsuo
aapasuo	keskiosa reunoja alempana	rikas	Mm. Pohjois-Suomessa, mm. Sodankylän Ilmakkiaapa
palsasuo	tuvekumpuja, joissa ikirouta	rikas	Tunturi-Lapissa, mm. Iiton palsasuo Enontekiöllä.

Koho- eli keidassuo on keskeältä reunoja korkeampi. Torronsuo, Tammela.