13.3 Vesistöt

Vesistö on järvien ja niitä yhdistävien jokien muodostama kokonaisuus, josta vedet laskevat yhtä laskujokea pitkin mereen. Vesistöillä on omat valuma-alueensa, jolta vedet valuvat vesistöön.

Vedenjakajat ovat kahden tai useamman valuma-alueen rajalla, josta vedet virtaavat eri suuntiin. Ne ovat tasaisia ja soistuneita alueita, jotka sijaitsevat ympäristöään korkeammalla.

Päävedenjakajat ovat Maanselkä ja Suomenselkä. Maanselkä jakaa Suomen alueelle sataneet vedet virtaamaan Itämereen tai pohjoiseen Jäämereen. Suomenselkä jakaa vesien laskusuunnan joko Pohjanlahteen ja Suomenlahteen.

Vesistöalueet on nimetty laskujokiensa mukaan:
  • Paatsjoen (Jäämereen),
  • Kemijoen, Kokemäenjoen,
  • Oulujoen (Pohjanlahteen),
  • Vuoksen (Laatokan kautta Suomenlahteen) ja
  • Kymijoen (Suomenlahteen) vesistöalueiksi.


Laskujoet ovat vesimäärältään suurempia kuin muut joet. Suomen pisin joki on Kemijoki (550 km). Suomen suurin järvi on Vuoksen vesistöön kuuluva Saimaa.

Saimaan kanava (pituus 43 km) yhdistää Saimaan Lappeenrannasta Viipurin kautta Suomenlahteen.