Suomessa on 190 000 järveä tai lampea, joiden pinta-ala on vähintään 500 neliömetriä.

Runsasjärvisyys johtuu viileästä ja kosteasta ilmastosta sekä maa- ja kallioperän ominaisuuksista.

Ehjä kallioperä tai tiivis maaperä estävät vettä vajoamasta alaspäin, jolloin se jää seisomaan laaksoihin ja painanteisiin.

Järvialtaat ovat syntyneet mm. kallioperän murroslaaksoihin, kuten Päijänne tai kalliolohkojen vajoamaan, kuten Inarinjärvi.

Iältään vanhimpia järvialtaita ovat meteoriittien tekemät kraatterit, kuten Lappajärvi ja Sääksjärvi. Myös jääkauden jää muovasi maahan uurteisia järvialtaita.

Nuorimpia järviä ovat maankohoamisrannikon järvet sekä tulvien suojelua ja sähköntuotantoa varten rakennetut tekoaltaat, kuten Pohjois-Suomen Lokka ja Porttipahta.

Suurin osa Suomen järvistä on loivarantaisia, matalia ja vähävetisiä. Vesi on yleensä saven tai metsistä ja soilta tulevan humuksen tummaksi värjäämää.

Järvien keskisyvyys on vain seitsemän metriä. Syvimmät järvet ovat Päijänne (95 m) ja Inarinjärvi (92 m).