Järvi-Suomi muodostuu Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Keski-Suomen, Päijät-Hämeen, Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen maakunnista. Pinta-alasta vähintään viidesosa on vettä, paikoin vettä on yhtä paljon kuin maata. Alueelta laskee mereen kolme isoa jokea: Kokemäenjoki, Kymijoki ja Vuoksi. Suomen suurin järvi, Saimaa sijaitsee myös Järvi-Suomessa. Muita suuria järviä maisema-alueella ovat Päijänne, Kallavesi, Keitele ja Puulavesi.

Järvi-Suomen maapinta-alasta noin 80 % on metsää. Hyvää peltomaata on Kuopion pohjoispuolisilla hiesurannoilla, mutta jo varhain moreenimaidenkin havumetsiä kaskettiin pelloiksi. Kaskeamishistorian myötä alueella esiintyy suhteellisen runsaasti mäntyä, koivua ja leppää. Kun järvisyys luo suotuisaa paikallisilmastoa ja vaarojen lakiosien pienilmastokin suosii viljelyä, tuottavat Savon pienialaiset pellot hyvin. Soita ei ole paljon maaston suhteellisen epätasaisuuden vuoksi. Järvi-Suomen korkein kohta on Nilsiässä sijaitseva Kinahmi, joka ulottuu 314 metriä merenpinnasta.

Päijät-Häme on selvästi seutua, jossa läntinen ja eteläinen Suomi muuttuu itäiseksi Suomeksi. Viljavia savikkotasankoja on vielä maakunnan eteläosissa, jossa maataloudella ja siihen pohjautuvalla asutuksella on vahvat juuret. Savikkotasankojen pohjoispuolella leviävät Salpausselkien kankaat. Järviä Päijät-Hämeessä on runsaasti.



Alue on Suomen metsäisintä. Monet Järvi-Suomen kunnat ovat syntyneet metsäteollisuuden ympärille ja se on monissa kunnissa edelleen merkittävä elinkeino. Vesistöt ovat mahdollistaneet metsäteollisuutta tukkien kuljettamisessakin. Puuta viedään jalostettavaksi myös Kymenlaaksoon ja Satakuntaan.

Maisema-alueen suurimpia kaupunkeja ovat Tampere, Jyväskylä ja Kuopio. Maalta kaupunkiin muutto on yleistä. Kuten Vaara-Suomessakin, pienten kuntien väkimäärä voi kesäkuukausina kaksinkertaistua mökkiläisten myötä. Mökkiläiset tuovat paikallisille elinkeinoja, kun kunnissa kehitetään erilaisia palveluita vapaa-ajanasukkaiden viihtymiseksi. Alueella puhutaan savolaismurteita.