Pitkällä aikavälillä ajateltuna energiantuotanto ei voi perustua lähteisiin, jotka käytön myötä loppuvat. Kestävän kehityksen kannalta on välttämätöntä, että perustana ovat lähteet, jotka eivät lopu, ja jotka eivät tuota ympäristöhaittoja. Maailman mittakaavassa näiden uusiutuvien energianlähteiden osuus on edelleen pieni, vain noin 5 %. Suomessa osuus on selvästi suurempi, noin 30 %. Merkitys on kasvussa niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa.

Bioenergia on Suomen merkittävin uusiutuva energianlähde. Sitä saadaan polttopuusta, sahausjätteestä puristetuista pelleteistä, hakkeesta sekä nestemäisistä biopolttoaineista. Suurin yksittäinen bioenergian tuottaja on kuitenkin sellun valmistus, jossa syntyvästä jäteliemestä saadaan energiaa. Nestemäisiä biopolttoaineita, kuten etanolia ja biodieseliä, voidaan valmistaa esimerkiksi sokerijuurikkaasta, viljasta, rypsistä, teurasjätteestä ja jopa sahanpurusta. Niiden käyttö liikennepolttoaineena lisääntyy jatkuvasti. Mätänemisprosesseissa syntyvä biokaasu on myös bioenergiaa. Sitä saadaan pääasiassa kaatopaikoilta ja jätevedenpuhdistamoilta. Biokaasua käytetään erityisesti kaukolämmön tuotantoon, mutta se sopii myös liikennepolttoaineeksi.

Suomessa bioenergian mahdollisuudet energianlähteenä ovat suuret. Suomen metsät kasvavat uutta puuta enemmän kuin mitä sitä kulutetaan. Vähätuottoisilla mailla voidaan kasvattaa esimerkiksi pajuja ja ruokohelpeä energianlähteeksi. Biokaasun tuottamiselle ja keräämiselle olisi vielä paljon mahdollisuuksia, sillä sitä voidaan yksinkertaisissa säiliöissä tuottaa mistä tahansa eloperäisestä jätteestä. Bioenergian hyödyntäminen lisää energiaomavaraisuutta ja tuo työpaikkoja.

Vesivoima on toiseksi merkittävin uusiutuvan energian lähde. Suomessa lähes viidennes sähköstä on vesivoimalla tuotettua. Vesivoimalassa sähkö tuotetaan siten, että padotulta vesialueelta lasketaan vettä turpiinin läpi, joka vuorostaan pyörittää generaattoria. Minkäänlaisia päästöjä ei synny, mutta tuotanto edellyttää patojen ja patoaltaiden rakentamista. Tämä haittaa vesiekosysteemejä merkittävästi. Lisäksi vesivoiman heikkoutena on saatavuuden vaihtelu. Talvella, kun energiankulutus on suurinta, vesialtaat ovat matalimmillaan. Kun voimaloilla on käytettävissä riittävän suuret patoaltaat, on vesivoima kuitenkin tehokas sähköntuotantomuoto. Lisärakentamisen mahdollisuudet ovat Suomessa suhteellisen vähäiset, sillä useimmat suuret jokemme on jo valjastettu.

Tuulivoima on erityisesti rannikoilla hyödynnettävä saasteeton energianlähde. Toistaiseksi sen osuus sähköntuotannossa on pieni, mutta voimaloiden määrä lisääntyy jatkuvasti. Tuulivoiman etuna on päästöttömyyden lisäksi tekniikan yksinkertaisuus ja voimaloiden alhaiset rakennuskustannukset muihin voimaloihin verrattuna. Sähköhuolto ei kuitenkaan voi perustua pelkästään tuulivoimaan, sillä sen saatavuus vaihtelee voimakkaasti tuuliolosuhteiden mukaan. Se vaatii siksi rinnalleen säätövoimaa.


Tuulivoimaloita Jokioisilla. Voimaloiden napakorkeus on 150 metriä, joten myllyt näkyvät kauas.

Suomessa on viime vuosina lisätty merkittävästi erilaisten lämpöpumppujen käyttöä talojen lämmityksessä. Lämpöpumput ottavat lämpöä ilmasta, maasta, kalliosta tai vedestä, ja siirtävät sitä veteen tai huoneilmaan.
Lämpöpumput tarvitsevat toimiakseen sähköä, mutta ne tuovat huomattavia säästöjä talojen energiankulutukseen. Tästä syystä mm. ilmalämpöpumppujen määrä lisääntyy.

Maalämpö sopii hyvin kokonaisten kiinteistöjen lämmitykseen. Maahan upotetaan routarajan alapuolelle pitkä keruuputkisto, jossa kulkeva neste lämpenee muutamalla asteella. Tämä lämpö siirretään lämpöpumpun avulla lämmitys- ja käyttöveteen. Näin saadaan lämmitykseen tarvittavan sähkön tarvetta pudotettua noin yhteen kolmasosaan. Geotermista energiaa (kalliolämpöä) saadaan tuotettua samalla tavalla kuin maalämpöä, mutta putkisto porataan syvälle kallioon.

Aurinkoenergian hyödyntämisen kannalta Suomi ei ole paras mahdollinen alue maailmassa. Energiantarve on suurimmillaan talvella, jolloin Aurinkoa tuskin näkyy. Muulloinkin saatavuus vaihtelee säiden mukaan. Silti aurinkoenergiallakin on hyödyntämismahdollisuuksia. Katoille sijoitettavilla aurinkopaneeleilla voidaan tuottaa sähköä esimerkiksi mökeillä, joille sähköverkon vetäminen tulisi kalliiksi.

Tavallisissa omakotitaloissa ovat yleistyneet järjestelmät, joissa aurinkokennojen avulla tuotetaan lämmintä talousvettä. Vaikka lämmöntuotanto ei olekaan jatkuvaa, näin saatu energia vähentää muun energian tarvetta.


Auringon säteilyenergian avulla voi tuottaa sähköä vaikka omakotitalossa.