Suomalaisia on muuttanut aikojen saatossa monelle eri mantereelle, mutta eniten suomalaissiirtolaisia on siirtynyt Yhdysvaltoihin, Kanadaan sekä Ruotsiin. On arvioitu, että ilman maastamuuttoa Suomen väkiluku olisi tällä hetkellä noin 6–7 miljoonaa.

Ensimmäinen suuri muuttoaalto alkoi 1800-luvun loppupuoliskolla, kun suomalaisia siirtyi Pohjois-Amerikkaan työn perässä ja ehkä hieman seikkailunhalustakin. Amerikkaan muuttaneiden sukulaisten viestit, joissa kerrottiin Amerikan mahdollisuuksista, houkuttivat monia muuttamaan rapakon taa. Erityisesti Pohjanmaalta lähdettiin sankoin joukoin siirtolaiseksi Amerikkaan. Ennen toista maailmansotaa Suomesta oli siirtynyt arviolta noin 370 000 suomalaista Yhdysvaltoihin ja Kanadaan.

Toisen maailmansodan jälkeen maastamuutto kohdistui lähinnä naapurimaahamme Ruotsiin. Siirtolaisuus Ruotsiin jatkui aina 1970-luvun alkupuolelle saakka. Työntävinä tekijöinä suomalaisilla siirtolaisilla olivat Suomen työttömyys ja heikommat palkat. Ruotsi puolestaan veti puoleensa siirtolaisia, koska kehittyvä teollisuus tarjosi työpaikkoja ja huomattavasti paremman toimeentulon. Ruotsiin muutti vuosien 1945 ja 2000 välisenä aikana yli puoli miljoonaa suomalaista.

Nykyään maastamuutto Suomesta on huomattavasti vähäisempää kuin suurimpina muuttovuosina ja yhä useamman muuttajan kohdemaa löytyy Keski-Euroopasta. Muuttajat tulevat useimmiten suurista asutuskeskuksista ja edustavat korkeasti koulutettua väestönosaa, joka hakee ulkomailta parempia työmahdollisuuksia, kansainvälistä kokemusta ja haasteita erilaisissa organisaatioissa ja yrityksissä.

Monet suomalaiset toteuttavat eläkkeelle päästyään pitkäaikaisen haaveensa eläkepäivistä jossain lämpimässä maassa. Niinpä osa suomalaisista siirtyy ainakin osaksi aikaa vuodesta esimerkiksi Espanjaan tai Thaimaahan asumaan. Näissä maissa asuminen ja muut elinkustannukset ovat alhaisempia kuin Suomessa.


Monet eläkeläiset ovat muuttaneet etelän lämpöön.