Suomeen on aikojen kuluessa levittäytynyt asukkaita useasta eri suunnasta. Mannerjään vetäydyttyä ja ilmaston muututtua suopeammaksi asutus alkoi levitä Suomeen etelästä noin 10 000 vuotta sitten. Nämä Suomen ensimmäiset asukkaat saivat elantonsa metsästämällä riistaa, pyytämällä kalaa sekä keräilemällä metsän antimia.

Maamme väkimäärä oli tuolloin pieni, koska pyynti- ja keräilytalous on melko tehotonta ja ruokaa ei riittänyt kaikille. Suomen väestö oli noihin aikoihin muutamien tuhansien kokoinen hajanainen ryhmä, joka asutti lähinnä rannikoitamme.

Väkiluku alkoi kasvaa vasta, kun opittiin viljelemään maata ja hoitamaan karjaa. Näin ruokaa riitti suuremmalle ryhmälle ja voitiin asettua paikoilleen. Samalla siis luotiin pohjaa asutuskeskittymien ja myöhemmin kaupunkien synnylle. Etelä-Suomen alueella maanviljelyä harjoittaneet asukkaat siirtyivät maahamme todennäköisesti etelästä noin 4 000–5 000 vuotta sitten.

Pohjanmaan ja Lounais-Suomen ruotsinkielisen väestön vahva asutushistoria puolestaan perustuu 1200-luvulla tapahtuneeseen muuttoliikkeeseen Ruotsista Suomen rannikkoalueille. Edelleenkin näillä alueilla on paljon ruotsinkielistä väestöä.