Piccadilly Circus ja Soho
Piccadilly Circus
Piccadilly Circus on risteys Lontoon West Endissa City of Westminsterissä. Risteyksessä Regent Street risteää Piccadillyn kanssa. Piccadilly Circuksesta lähtevät myös Shaftesbury Avenue ja Haymarket. Piccadilly Circuksen sijainti West Endin keskustassa vilkkaiden liikenneväylien varrella ja keskustan kauppojen, Sohon ja teattereiden läheisyydessä ovat tehneet siitä tapaamispaikan ja turistikohteen itsessään.
Piccadilly Circuksen tunnistaa sen pohjoislaidan rakennuksen suurista valomainostauluista, sekä lordi Shaftesburyn suihkulähteestä ja Anteros-veistoksesta. Sen laidalla sijaitsevat London Pavilion ja Criterion Theatre. Torin alla on sen mukaan nimetty maanalainen asema. Valomainostaulut oli toteutettu neonvaloillä lähes 50 vuoden ajan, mutta vuonna 1998 niiden paikalle asennettiin ensimmäinen suuri digitaalinen ulkomainos.
Piccadilly Circukselta pääsee kätevästi liikkumaan eri puolille Lontoota.
Piccadilly Circus sai omaperäisen nimensä räätäli Roger Bakerilta, joka tunnettiin räätälinä ja miesten pitsikaulusten ompelijana 1600-luvulla, jolloin pitsikaulukset olivat muodissa. Sana ”circus” viittaa ympyrän muodossa kulkevaan liikenteeseen kreikkalaisen Anteros-jumalan patsaan juurella. Nykyään nimi edustaa välkkyviä mainosvaloja, viihde-elämän keskusta ja jatkuvasti liikkeessä olevan kaupungin energisyyttä. Piccadilly Circus on ehdoton ja yksi suosituimmista nähtävyyksistä, joka vetää puoleensa sekä paikallisia että turisteja öin ja päivin.
Piccadilly Circuksen keskellä on Anteros-jumalaa esittävä siivekäs jousiampujapatsas, joka kohoaa korkealle Shaftesbury Memorial Fountain -suihkulähteen ylle. Tämän ensimmäisen alumiinista valetun patsaan suunnitteli Alfred Gilbert, ja se pystytettiin paikalleen vuonna 1893. Nykyään patsas on suosittu tapaamispaikka.
Piccadillylle rakennettiin Lontoon ensimmäiset valaistut mainostaulut vuonna 1895. Alueella oli aikoinaan enemmänkin valotauluja aivan kuin Times Squarilla New Yorkissa, mutta nykyisin vain yksi rakennus on kokonaan mainosten peittämä. Rakennuksen tunnistaa helposti neonvaloista ja videotaulujen välkkeestä. Esimerkiksi CocaColalla on ollut Piccadillyllä valomainos 1954 vuodesta lähtien.
Valotaulut sammutetaan merkittävinä hetkinä, esimerkiksi Winstor Churchillin ja prinsessa Dianan kuollessa. Ne pimenivät myös vuonna 2007 kun vietettiin valoasäästävää Lights Out London-kampanjaa.
Piccadilly Circuksen tunnistaa sen pohjoislaidan rakennuksen suurista valomainostauluista, sekä lordi Shaftesburyn suihkulähteestä ja Anteros-veistoksesta. Sen laidalla sijaitsevat London Pavilion ja Criterion Theatre. Torin alla on sen mukaan nimetty maanalainen asema. Valomainostaulut oli toteutettu neonvaloillä lähes 50 vuoden ajan, mutta vuonna 1998 niiden paikalle asennettiin ensimmäinen suuri digitaalinen ulkomainos.
Piccadilly Circukselta pääsee kätevästi liikkumaan eri puolille Lontoota.
Piccadilly Circus sai omaperäisen nimensä räätäli Roger Bakerilta, joka tunnettiin räätälinä ja miesten pitsikaulusten ompelijana 1600-luvulla, jolloin pitsikaulukset olivat muodissa. Sana ”circus” viittaa ympyrän muodossa kulkevaan liikenteeseen kreikkalaisen Anteros-jumalan patsaan juurella. Nykyään nimi edustaa välkkyviä mainosvaloja, viihde-elämän keskusta ja jatkuvasti liikkeessä olevan kaupungin energisyyttä. Piccadilly Circus on ehdoton ja yksi suosituimmista nähtävyyksistä, joka vetää puoleensa sekä paikallisia että turisteja öin ja päivin.
Piccadilly Circuksen keskellä on Anteros-jumalaa esittävä siivekäs jousiampujapatsas, joka kohoaa korkealle Shaftesbury Memorial Fountain -suihkulähteen ylle. Tämän ensimmäisen alumiinista valetun patsaan suunnitteli Alfred Gilbert, ja se pystytettiin paikalleen vuonna 1893. Nykyään patsas on suosittu tapaamispaikka.
Piccadillylle rakennettiin Lontoon ensimmäiset valaistut mainostaulut vuonna 1895. Alueella oli aikoinaan enemmänkin valotauluja aivan kuin Times Squarilla New Yorkissa, mutta nykyisin vain yksi rakennus on kokonaan mainosten peittämä. Rakennuksen tunnistaa helposti neonvaloista ja videotaulujen välkkeestä. Esimerkiksi CocaColalla on ollut Piccadillyllä valomainos 1954 vuodesta lähtien.
Valotaulut sammutetaan merkittävinä hetkinä, esimerkiksi Winstor Churchillin ja prinsessa Dianan kuollessa. Ne pimenivät myös vuonna 2007 kun vietettiin valoasäästävää Lights Out London-kampanjaa.
Soho
Perustietoa:
Soho on alue Lontoossa, joka alunperin rakennettiin yläluokan asuinalueeksi 1600-luvun lopulla. Sen väestörakenne kuitenkin muuttui työväestö- ja siirtolaisvoittoiseksi 1700-luvun aikana. 1800- ja 1900-luvuilla aluetta vaivasi köyhyys ja monet sosiaaliset ongelmat, kuten prostituutio ja rikollisuus. Nykyään kaupunginosa tunnetaan vilkkaasta yöelämästä ja monipuolisesta ravintolatarjonnasta.Sohoa ympäröivät Lontoon suurimmat shoppailukadut, esim. muotiin suuntautuneet Oxford Street, joka rajaa Sohoa pohjoisessa ja Regent Street, joka rajaa Sohoa lännessä sekä kirjakauppakatu Charing Cross Road, joka rajaa Sohoa idässä. Pienemmät putiikit ovat joutuneet muuttamaan muualle, edullisempien vuokrien alueelle. Soho onkin ydinkeskustassa edelleen paikka, jossa on lukuisia ainutlaatuista muotia ja kaikenlaista muuta uniikkia myyviä liikkeitä joka lähtöön.
Sohon alueella sijaitsee monia West Endin pitkäikäisimmistä teattereista, kuten Queen’s Theatre, Prince Edward Theatre ja Prince of Wales Theatre. Ohjelmatarjontaan kuuluu niin musikaaleja, näytelmiä kuin stand up -komiikkaakin. Teattereiden lisäksi alueella sijaitsee monia pubeja, baareja ja yökerhoja.
Historia:
Keskiajalla Sohon alueella oli St Gilesin luostarisairaalalle kuuluvia peltoja. Pellot siirtyivät kuitenkin kruunun omistukseen Englannin luostarilaitoksen lakkauttamisen jälkeen vuonna 1536. Sohosta alettiin rakentaa Lontoon yläluokan asuinaluetta 1670-luvulla ja sinne muutti monia arvostettuja henkilöitä esim. Carlislen kreivitär ja Monmouthin herttua.
Yläluokka pysyi tyytyväisenä vain noin 50 vuoden ajan. Soho sijaitsi kaukana kuninkaallisesta hovista ja lähellä sijaitsevat kaupunginosat olivat paremmin suunniteltuja ja rakennettuja. Osa Sohon rakennuksista oli rakennettu huonosti ja huolimattomasti ja alueelle muutti ihmisiä alemmista yhteiskuntaluokista.
1800-luvulla Sohoa vaivasi köyhyys ja sekä sosiaaliset ongelmat. Vakava koleraepidemia puhkesi vuonna 1854, mutta se onnistuttiin taltuttamaan kieltämällä asukkaita ottamasta juomavettä likaisesta kaivosta.
1950-luvulla Sohon alueella alkoi ilmetä jengitappeluita, suojelurahan kiristämistä ja prostituutiota. 1960-luvulla Sohosta, erityisesti Carnaby Streetin ympäristöstä, tuli yksi svengaavan Lontoon keskuspaikoista, ja 1970-luvulla alue tunnettiin halvoista seksibaareistaan ja ilotaloista, joiden toimintaa lupaviranomaiset alkoivat kuitenkin suitsia 1980-luvulla.
Soho on vuosien saatossa vetänyt paljon maahanmuuttajia puoleensa. 1670-luvulla kreikkalaisia, joita osmanit olivat alkaneet karkottaa Turkista ja 1680-luvulla Ranskasta uskonnollista sortoa pakenevia hugenotteja. 1800-luvulla Napoleonin kukistumista seurannut nationalistinen liikehdintä aiheutti pakolaisvirtoja, joiden myötä Sohoon muutti mm. saksalaisia, italialaisia ja unkarilaisia. 1900-luvulla suurimman siirtolaisryhmän muodostivat kiinalaiset, jotka perustivat Sohoon Chinatownin.
