4.päivä  

Torstain koulutuspäivä alkoi siitä, että valitsimme mielentilaamme kuvaavan Blobin. Tämä oli yksi esimerkki siitä, miten hiljaisempiakin ihmisiä saa mukaan keskusteluun. Samalla mentori, valmentaja tai kouluttaja saa tietoa siitä, mikä on osallistujien energiataso. Monet kouluttajamme Baran esittelemistä keinoista olivat ennestään tuttuja, mutta oli hyvä palauttaa mieleen näitä toimivia työkaluja. Johanna pääsi myös Baran pyynnöstä esittelemään neuropsykiatrista valmennusta, joka oli monelle ryhmäläiselle aivan uusi ja varsin kiinnostava lähestymistapa. Esitys oli selkeä ja Johanna nosti hienosti esiin teemoja, joita ryhmäläiset voivat käyttää omassa työssään. Myös toinen kurssilaisista, Tasneem, esitteli omaa erityisalaansa, opettajien ammatillisen kehittymisen tukemista mentoroinnin ja valmennuksen avulla. Myös hänellä oli selkeä ja kiinnostava esitys, josta saimme mentoroinnin tueksi GROW-mallin. Siinä mentorointi koostuu tavoitteista, realiteettien näkemisestä, vaihtoehtojen huomaamisesta ja toimintasuunnitelman luomisesta. 

Teorian lisäksi teimme toistemme kanssa myös käytännön mentorointiharjoituksia, jotka olivat hyvin valaisevia. Harjoituksen purkamisessa nousi mietteitä mentorointiprosessin tärkeistä osasista ja siitä, miten kohtaamiseen pitäisi valmistautua ja mitä sen aikana pitäisi tapahtua. Kokeilimme myös GROW-mallia käytännössä hyvän esimerkin ja selkeiden ohjeiden avulla. Nämä harjoitukset tuottivat oivalluksia ja vahvistivat uskoa metodien toimivuuteen. 

Torstai oli Prahan joulukuulle harvinainen kaunis ja aurinkoinen päivä, josta piti Baran mukaan ottaa ilo irti. Hän lähettikin meidät kaupungille Actionbound-mobiilipelin kanssa. Jouduimme vastailemaan Tsekkeihin, Prahaan ja sen nähtävyyksiin liittyviin kysymyksiin ja lähestymään paikallisia pelin tehtävien ratkaisemiseksi. Löysimme vastaukset hienosti, mutta sijoituksemme oli pieni pettymys: 66/68. Selitys löytyi peliin käytetystä ajasta, jota kesken pelin pidetty lounastauko pidensi melkoisesti. Nautimme lounaamme Baran suosittelemassa itämaisessa kasvisravintolassa ja pyörittelimme päivällä käytyjä asioita sen verran innokkaasti, että peliaikamme noin 45 minuutin peliin olikin yli kaksi tuntia. Oli kuitenkin hyvä nauttia lounas kerrankin melkein normaaliin aikaan eikä myöhään iltapäivällä, kuten edellisinä päivinä.  

Vatsat täynnä ja tyytyväisinä jakaannuimme kaupungille nähtävyyksiä katselemaan, hotellille kokeita korjaamaan sekä reippaalle kävelyretkelle. Eeva jäi kaupungille ja kiipesi kuuluisaan kellotorniin ihailemaan maisemia.  Kävelijät ylittivät joen ja kiipesivät vastarannan kukkulalle, josta saivat ihailla auringonlaskun väreissä kylpevää kaupunkia ja jokea siltoineen. Lenkin jatkuessa valot syttyivät ja näköala vain kaunistui. Totesimme, että tämä kaupunki näyttää upealta kaikissa valaistuksissa. Kävellessä pohdimme myös, miten näitä oppimiamme asioita voisi tuoda kaikkien lukiossa toimivien iloksi ja hyödyksi.  

Illalla Sanna tapasi vanhoja tsekkiystäviään perinteisessä pubissa ja me muut nautiskelimme pizzaa läheisessä ravintolassa pohtien lisää koulutuksemme antia. - Pia