Opettajien keskinäinen yhteistyö sujui joustavasti ja turhia stressaamatta. Alkuvaiheen karkea suunnittelu oli onnistunutta. Tällaisessa projektissa ei ole oikein mieltä suunnitella liian tarkasti asioita, mutta jonkun näköistä työn vaiheistusta on syytä etukäteen pohtia. Valmistelut sujuivat tasapuolisesti ja muun työn ohessa. Ainoastaan ohjelman/sovelluksen etsiminen tuotti työtä, kun aluksi valittu ohjelma ei käynytkään ikärajan vuoksi.

Eri ikäisten lasten työskentely yhdessä sujui paremmin kuin hyvin kaikissa vaiheissa. Tähän vaikutti positiivisesti tiivis kummiyhteistyö - lapset olivat tottuneet toisiinsa ja kokivat kumminsa ja kummilapsensa tärkeiksi.

On hyvä, että lapset suunnittelevat tarinaa etukäteen. Se on digitarinoiden tekemisen tärkein vaihe ja siihen kannattaa panostaa ja ohjeistaa se hyvin. Huomasimme, että jo ihan ensimmäisellä kerralla olisi ollut hyvä kertoa korostetummin ja esimerkein, kuinka liittää tarina presidentin elämään. Suomalaisuus ei ollut se juttu ainakaan, niin kuin alussa yritimme selventää, vaan konkreettisempaa ja helpompaa oli oppilaille se, että he liittivät tarinan presidentin tosielämään.

Äänittämiseen tulee jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Hiljaisia tiloja olisi hyvä etsiä etukäteen ja suunnitella tunnit niin, että niissä pystyy ääntä nauhoittamaan. Myös erilaiset ulkoiset mikrofonit auttaisivat asiaa.

Loimme arviointitaulukon, mutta aika myöhään. Ehkä olisi ollut työskentelyä enemmän ohjaavaa, jos se olisi ollut alusta asti valmis. Itsearvioinnin perusteella lapset kokivat työn ja vapaamman, itseohjautuvamman työskentelyn eri ikäisten kanssa mukavaksi. Onnistumisen tunne tuli esiin miltei joka paperista.

Oppimista tapahtui

• työnjaossa ja yhteistyössä
• vastuunkannossa
• kriittisessä tiedonhaussa
• iPadin käytössä ja Shadow Edu Puppet -sovelluksen käytössä
• kuvaamisessa ja äänittämisessä
• pitkäjännitteisyyden kasvamisessa (otoksia oli otettava välillä uudestaan ja uudestaan)
• ilmaisussa ja vuorovaikutuksessa
• digitarinan kokoamisessa valmiiksi tuotokseksi