Lähtökohtia
Ympäristökasvattaminen edellyttää opettajalta tietynlaista henkilökohtaista näkemystä käsiteltyihin asioihin liittyen. Jos aihepiiri tuntuu itsestä vaikealta tai ahdistavalta, voi sen käsittely oppilaiden kanssa olla sitäkin vaikeampaa. Siksi on hyödyllistä että kukin miettii myös omaa suhdettaan asiaan. Ymmärtää pitäisi myös miksi elämäntapoja olisi muutettava, mitkä toimet ovat merkittäviä ympäristön kannalta, mitä keinoja kasvattajilla on viestiä asiasta eteenpäin ja minkälainen ympäristökasvatus on vaikuttavaa, eli oikeasti muuttaa oppilaiden toimintaa ja elämäntapoja.

Teemoja joita koulutuksissa voisi käsitellä, riippuen tietenkin siitä kuinka paljon aikaa on käytettävissä ja mitkä ovat koulutuksen varsinaiset tavoitteet:

• Maailman tilanne, luonnonvarojen kulutus, ilmastonmuutos, globaali oikeudenmukaisuus, onnellisuuden riippumattomuus materiasta, tarve elämäntavan muutokselle
• Oma suhde ympäristöasioihin, mielipiteiden pohdinta, omat tärkeät elämänkokemukset, mitkä asiat itseä mietityttävät
• Kestävä elämäntapa ja ympäristöteot, miten voimme vaikuttaa, energian ja materiaalin säästö, viestintä, politiikka, kasvatus, yksilön ja yhteisön vastuu. Kouluissa mm. energiankulutuksen tarkkailu, koulumatkaliikkuminen ja ruokahävikki ovat asioita joiden tarkastelusta voi saada merkittäviä ympäristövaikutuksia vähennetyksi. Yksilön tasolla merkittäviä tekijöitä tärkeysjärjestyksessä ovat asuminen lämmityskustannuksineen, liikkumistavat, ruokavalinnat, kestävät harkitut hankinnat, vapaa-ajan vietto ja matkustaminen.
• Miten kouluissa edistetään ympäristöasioita? Näiden kolmen oltava linjassa keskenään: opetussuunnitelmat, koulun toimintakulttuuri, opetus. Koulun ympäristöohjelmaan on hyvä kirjata tarkemmat koulukohtaiset tavoitteet ja lukuvuosittaiset toimenpiteet.
• Vaikuttava ympäristökasvatus. Yhdistelmä tietoja, taitoja ja tunteita. Luontosuhteen kehittäminen erityisesti nuoremmilla, vastuullisuuteen panostaminen isommilla. Positiivisella asenteella, yhteisöllisesti ja oppilaita ja opettajia osallistaen. Menetelminä ulkona oppiminen, tiedot ympäristöasioista ja luontosuhde, draama ja eläytyminen, seikkailukasvatus ja elämykset, tekemällä oppiminen ja oikeat ympäristöteot, ympäristövaikutusten kartoitus ja minimointi, yhdessä tekeminen ja osallisuus päätöksen tekoon, tulevaisuusskenaarioiden pohdinta, arvojen ja mielipiteiden pohdinta.

Toimintaa ja tunteiden herättelyä
Kasvattajat kaipaavat koulutuksilta konkreettisia työvälineitä asioiden käsittelyyn ja edistämiseen. Lisäksi uuden opetussuunnitelman hengessä olisi hyödyllistä tarjota heille kokemuksia toiminnallisesta oppimisesta ja erilaisista menetelmistä, joita he itsekin voivat hyödyntää. Koska samalla on usein tavoitteena myös kasvattajien motivointi, olisi koulutuksessa hyvä olla mukana elementtejä vaikuttavasta ympäristökasvatuksesta, eli jotain mikä koskettaa osallistujien tunteita tai omia kokemuksia ja tekee siten aiheesta heille tärkeän ja kiinnostavan. Osallistujien toiveita, osaamista ja kokemuksia kannattaa kartoittaa heti aluksi ja hyödyntää mahdollisuuksian mukaan muutenkin.