Pikku-Otsot 23-24

Kevättaidetta

Pihalla on leikitty kovasti jäällä, hiekoitussepelillä ja vedellä, joita kaikkia on yllin kyllin. Tehtiin sen innoittamana myös maalaustaidetta. Ensin tietysti tutkailtiin vielä mille ne tuntuvat ja näyttävät, ja sitten päästiin hommiin. Jokainen teki tyylillään ja nautti tekemisestä.

Metsäseikkailuja ja johtolankoja

Eräänä päivänä lumelle oli ilmestynyt erivärisiä johtolankoja joista lähdimme ottamaan selvää. Reitit kiertelivät ja kaartelivat mutta sinnikkäästi Pikku-Otsot tutkivat mihin ne oikein johtavat. Jokaisen reitin päästä löytyikin joku ryhmä haun pennuista, mikä herätti riemua etsijöissä.
Kevättalven metsäretkillä on löytynyt myös ihmeteltävää, kuten linnun kotipuu ja tontun puu.

Omat kulttuuriviikot

Meidän omakeksimien kulttuuriviikkojen pöytäteatteriesityksessä seikkaili Kaja, joka erehtyi kolmen dinosauruksen talolle. ”Kuka on syönyt puurokupistani”, ärisi aika iso dinosaurus. ”Ja kuka on istunut tuolillani ja rikkonut sen!” piipitti kaikkein pienin dinosaurus. Pelästynyt Kaja kipaisi karkuun mutta sauruksia nauratti. Maailman paras Pikku-Otsoyleisö eli mukana ja neuvoi ja sai karjahdella dinosauruksina.
Ystävänpäivän kunniaksi 14.2. teimme sydämiä, lauloimme ja taputimme ystävälauluja ja olimme kivoja kavereita toisillemme.

Pakkaspäivän juttuja 9.2.

Perunajauhosta ja vedestä syntyy mainio mössö, joka kosketuksesta muuttuu kiinteämmäksi ja vapautuessaan taas valuvaksi. Hauskan ja kummallisen tuntuista. Lapset jaksoivat tutkia mössön ominaisuuksia vaikka kuinka pitkään. Teimme myös pöydistä piilotunnelin, ravasimme hevosina pitkin maailmaa iloisen naurun saattelemina ja pidimme vielä talvisen lauluhetken. Triangelin kilauttelu taisi olla lauluhetken paras juttu, ja vuorottelukin onnistui tosi tosi hienosti.

Lepurimestarit työssään 29.1.

Kaurakeksit syntyivät Pikku-Otsoilta tosta vaan. Tutkittiin ja tutustuttiin ensin siihen mitä kaikkia aineita tarvitaan. Sitten tietysti mittailtiin, sekoitettiin ja aseteltiin pellille. Paistettiin, tuoksuteltiin ja vähän jo maisteltiinkin.

Myöhemmin tehtiin mielikuvituspipareita jonka taikinaan lapset laittoivat ainakin pipsapossuainetta, jyripossuainetta, sammakkoainetta, dinosaurusainetta ja vettä. Sitten aikuinen vaivasi, sekoitti, kaulitsi ja käänteli hihittävää taikinalasta…
Hauskaa oli molemmat leipomukset.

To 18.1.

Päiväkodilla vieraili Kymen veden Vesivelho jolla oli tehtäviä eskareille ja viiskareille. Me sen sijaan sukellettiin omatekemän jään alle ”vesimaailmaan”, tai ehkä lumiluolaan. Pöydät ja fleecepeitot on monikäyttöisiä.

Metsän eläinten talvi 29.11.

Lähdimme lumiseen metsään pikku sammakon johdolla tutkimaan, miten metsän eri eläimet viettävät talveaan. Köllöttelimme kuin mäyrä talvipesässä, kaivoimme kastemadon tunnelia ja halasimme toisiamme lämpimäksi kuin mehiläiset pesässään. Sammakkokin pääsi lopuksi onneksi talvehtimaan omaan kotilampeensa. Se kun ei itse tiennyt miten sen pitäisi talvea viettää. Pikku-Otsot ainakin nauttivat omasta talvestaan.

Pimenevässä talvessa ja välillä synttäritunnelmassa

Syksyn kääntyessä pimeäksi talveksi on yksi suosikkilauluista ollut ”Tiheässä pimeässä”
Tiheässä pimeässä metsikössä hämärässä/kuulen ahman aivastuksen/karhunpojan haukotuksen/susilauman ulvontaa/ihanaa kun pelottaa….
Petolinnun kynnet nään/sekä kissan täplikkään/joka yössä karjahtaa/ihanaa kun pelottaa…
Ollaan yhdessä eläydytty eri metsän eläimiksi, jotka oikeasti taitaakin pelätä meitä.
Eikä meitä oikeasti pelota!

Synttäriyllätyksenä päästiin puhaltamaan itse saippuakuplia. Vaikka vielä kivempaa oli päästä jahtaamaan niitä. Saikohan kukaan kuplaa kiinni?

Jekku-jänön viikko 6.-10.11.

Jekku-Jänön viikolla tehtiin jänön liikuntatemppuja sekä sisällä että ulkona. Merkkikartioitten alta löytyi monenlaisia temppuja, samalla kun opittiin niin värejä kuin oman vuoron odottamistakin. Karhukävely sujui hienosti kaikilta! Siitä oli helppo jatkaa karhu nukkuu -leikkiin ja sen jälkeen rentoutumiseen.

Lumihommissa 30.10.-3.11.

Alkuviikosta saatiin kunnon lumipeite pihalle ja siitähän syntyi Pikku-Otsojen lumiukko. Apukäsiä tarvittiin että saatiin tyyppi valmiiksi. Yhteen kohtaan kun saatiin käsi niin jostain jo tippui toinen… Samalla mietittiin, mihin kohtaan kuuluu vaikkapa korva, mihin tukka ja mihin maha. Hienosti saatiin kaikki lopulta paikalleen.

Ei haitannut vaikka lumi suli pois, kun sisällä tehtiinkin myöhemmin viikolla kunnon lumimyrsky. Sanomalehtipaperin repiminen vaatii vähän sorminäppäryyttä, voimankäytön hallintaa ja sinnikkyyttä. Ja kun silppua oli tarpeeksi, saatiin lumi pöllyämään ja lapset liikkeeseen. Lumimyrskyssä oli niin hauskaa että että se jatkui ja jatkui… Lopuksi tehtiin yhdessä vielä lumityöt!

Kierrätystä ja jumppaa 11.10.

Keskiviikkona oli pallokentällä kaikille tarjolla ”kierrätysjumppaa.” Isosta roskakasasta saimme lajitella roskat ja vauhtia oli töppösissä kun esim. tyhjiä maitotölkkejä, paperia, muovia ja metallia kiikutettiin eri puolille kenttää. Pikku-Otsot oli ihan huipputaitavia ja kaikki roskat päätyivät oikeisiin kasoihin.

Taiteilua ja lokakuun lätäkköleikkejä

Salissa päästään jumppahetkien lisäksi välillä katsomaan Luontoliven eläinvideoita. Kaikki malttoivat olla rauhallisesti kun oltiin ”elokuvissa”. Koko ryhmän saapumista odotellessa katsottiin miltä näyttää Syksy. Kun kaikki ehtivät paikalle, porukalla katsottiin video kaloista. Vesi on kalojen koti, ja sillä päästiin viikon aikana myös maalaamaan sekä syksyn lehdet -aihetta että kala-aiheista maalausta. Vesileikeistä paras taitaa silti olla kunnon lätäkköleikit.

Syyskuun viimeisen viikon touhuja

Alkuviikon ehdoton kohokohta oli minikaivuri joka teki töitä päiväkodin pihassa. Sen innoittamana keksittiin oma kaivurijumppa jossa kokeiltiin olla itse korkeita kasoja ja syviä kuoppia, ja pantiin kauha heilumaan.
Metsäretkellä kerättiin aarteita, joita metsä onkin täynnä, oikea aarreaitta suorastaan! Ulkoliikuntakeskiviikkona kokeiltiin monenlaisia liikuntavälineitä. Turvallista miekkailua esimerkiksi.
Leikkiä onneksi ehdittiin myös. Suositut eläimet muodostavat monenlaisia taidokkaita kokonaisuuksia pitkin ja poikin.

Koirat vierailulla 19.9.

Saimme yllättäen mieluisia karvaisia vieraita, kun Jaana toi koiransa Murun ja Miisan päiväkotiin kyläilemään! Rapsutuksia, haleja, ihastelua ja ihmettelyä riitti. Kun Muru ja Miisa lähtivät omaan kotiinsa sulattelemaan kokemaansa, pidimme vielä koira-aiheisen lauluhetken.
Pikkukoira laulaa -laulu leikittiin yhdessä, ja eläydyttiin koiriksi Koiraräpin tahdissa. (molemmat laulut Soili Perkiö ja Hannele Huovi)

Vuorikiipeilyä 7.9.

Metsäkäynneillä on muutakin kiinnostavaa kuin mustikat, kepit ja kävyt. Isoille kiville kiipeily on monipuolista ponnistelua ja antaa onnistumisen riemua! Samalla opitaan myös kaveritaitoja kun odotetaan omaa vuoroa, autetaan kaveria ja ollaan sovussa vuoren huipulla.

Muovailuviikko 25.8. asti

Muovailuhommien lisäksi muovailtiin muutakin, kun tehtailtiin viikon aikana hiekasta monenlaisia kakkuja, kasoja ja upeita kuoppia. Perjantaina leikittiin ”taikalätäköllä”. Perunajauhosta ja kylmästä vedestä tehdään liemi, joka paineltaessa tuntuu kiinteältä, ja vapaana ollessaan muuttuu taas nesteeksi. Ihmeellistä, vähän sotkuista, jonkun mielestä epäilyttävää ja melkein kaikkien mielestä superhauskaa!