Kätevästi fiktiivisen elokuvakäsikirjoituksen ja ainekirjoituksen eron oppii, kun yrittää käytännössä muuttaa ainekirjoituksen elokuvakäsikirjoitukseksi. Käsikirjoituksen muodon voi opetella luokassa esim. alla olevaa opettajan ohjeistusta seuraamalla.

1) Tulostetaan luokan oppilaille käsikirjoitus pienestä elokuvasta (Katoamistemppu), joka toteutettiin Mussalon koulun elokuvakerhossa. https://peda.net/id/ec1a5e96907​ (Katoamistemppu ei varmasti oli hienoin mahdollinen elokuva, mutta tutun paikan takia siihen on oppilaiden helppo samaistua ja samalla oivaltaa, mikä on koulun laitteilla ja puitteissa mahdollista.)

2) Opettaja selittää tulostetusta käsikirjoituksesta käsikirjoituksen muodon pääperiaatteet (alussa kohtauksen paikka ja aika, tapahtumat kuvaillaan, vuorosanat sisennettynä, roolinimet ISOLLA ja suluissa ilmaisua ohjaava tarkennus).

3) Oppilaat voivat lukea ensimmäisen kohtauksen. Tämän jälkeen katsotaan yhdessä, kuinka kohtaus on toteutettu videolla.

​https://peda.net/id/bdeb6eb2908​

4) Elokuva voidaan katsoa pätkissä kohtaus kohtaukselta niin, että ensin luetaan käsikirjoituksesta, mitä tapahtuu ja tämän jälkeen katsotaan, kuinka kohtaus on toteutettu videolla.

5) Kun elokuva on katsottu, kerrataan opittu vastaamalla seuraaviin kysymyksiin:

• Kuinka käsikirjoitukseen merkitään kuvaupaikka ja aika? (int/ext sisä/ulko, päivä/yö jne)
• Kuinka käsikirjoittaja kuvailee tapahtumia? (kirjoitus alkaa sivun laidasta, näyttelijöiden nimet isoilla kirjaimilla)
• Kuinka vuorosanat merkitään? (näyttelijän nimi isolla, vuorosana sisennettynä, perässä tunneilmaisu suluissa, jos on tarpeen
  

(Huom. Käsikirjoitus mukailee ns. amerikkalaista formaattia. Käsikirjoituksen voi toki tehdä muullakin formaatilla, mutta tämä on toiminnut hyvin alakoululaisten kanssa.)

6) Kun edellisiin kysymyksiin on vastattu, pohditaan vielä yhdessä, kuinka monta kuvauspaikkaa oli katsotussa filmissä. (4 luokka, käytävä, varasto ja vahtimestarin huone/Narnia) Tässä yhteydessä on hyvä pohtia, kuinka kuvauspaikkojen määrä vaikuttaa elokuvan teon työläyteen. (Mitä enemmän paikkoja, sitä enemmän on työtä.)

7) Opettajan on hyvä selittää hieman editoinnin perusteita eli että editoinnissa voi kuvatut videopätkät järjestää haluamallaan tavalla. Oppilaille voi esittää pulmakysymyksenä, missä järjestyksessä katsotussa elokuvassa näkyvät otokset on mahdollisesti kuvattu. (Kaikki yhdessä paikassa kuvattavat otokset kuvattiin samalla kertaa, vaikka lopullisessa juonessa paikka vaihtuikin välillä. Kun kuvauspaikkoja ei vaihdella keskenkaiken, prosessi on paljon nopeampi ja helpompi. Vasta editoinnissa kuvatut pätkät laitetaan oikeaan järjestykseen.)

8) Lopuksi voi kiinnittää huomiota myös elokuvan äänimaisemaan. Luokan kanssa on hyvä pohtia, kuinka musiikkia käytettiin hyväksi tunnelman luomiseen?

9) Kun käsikirjoituksen muodon perusteet on harjoiteltu, oppilaiden tulee pyrkiä muuttamaan ideointivaiheessa kirjoittamansa tarinat elokuvakäsikirjoituksiksi. Opettajan on hyvä tarkistaa varsinkin aluksi, että käsikirjoituksen muoto on opittu ja muodon kanssa tulee olla aika tarkkana. Edellä mainittujen lisäksi voi vielä opettaa lisäksi voi opettaa (O.S.) merkinnän, joka tulee sanoista off screen. Näin merkitään käsikirjoitukseen asia, joka kuuluu, mutta ei näy kuvassa. (Esim. huuto toisesta huoneesta.)

ESIM.
INT. LUOKKAHUONE, ILTA

PEKAN jalka on jäänyt kaatuneen kaapin alle. PEKKA riuhtoo jalkaansa pois kaapin alta tuskainen ilme kasvoillaan.

PEKKA
(epätoivoisesti)
-Apua, olen jumissa! 

10) Käsikirjoittajan on syytä hallita draaman kaari ym. hyvän tarinan perusperiaatteet. Tästä on opettajan hyvä muistuttaa, kun ruvetaan laatimaan fiktiivisiä käsikirjoituksia. Erityisesti kannattaa painottaa, että käsikirjoituksen alussa olisi hyvä olla joku katsojan mielenkiinnon herättävä ongelma/tapahtuma, joka käynnistää tapahtumien vyöryn. Hyvä käsikirjoittaja osaa kirjoittaa tarinaan myös yllättäviä käänteitä. (Kuulemani ohje käsikirjoitukseen on, että uskottele katsojalle, että annat omenan, mutta annatkin banaanin.) Tarinassa on oltava selkeä alku, keskikohta, joka päättyy juonen huipentumaan ja loppu.

Myös tarinan hahmot kannattaa ideoida huolella. Yleensä tarinoissa on sankari, pahis ja sivuhenkilöt (esim. sankarin romanttisen kiinnostuksen kohde, koominen sivuhahmo jne.). Tarinan hahmoja ideoitaessa on hyvä etsiä vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin: 1) Mikä tekee juuri tästä hahmosta mielenkiintoisen? 2) Mikä on hahmon motiivi eli miksi hän tekee sitä mitä tekee? ja 3) Mitä hahmo ymmärtää (jos ymmärtää) juonen kehittyessä?


11) Koko luokka voi harjoitella käsikirjoituksen muotoa kirjoittamalla pieniä käsikirjoituksia vaikka ainevihkoon tai tietokoneella. Käsikirjoituksen harjoittelun yhteydessä opettaja voi luvata, että toimivimmat käsikirjoitukset kuvataan.

12) Oppilaille on syytä painottaa, että kuvattavaksi valittavat käsikirjoitukset ovat käsikirjoituksia, jotka ovat mahdollista toteuttaa kuvauspaikkojen, näyttelijöiden ja vaaditun rekvisiitan puitteissa. (Esim. Marsissa tapahtuva avaruusolioiden taistelu voi olla hieman haastava toteuttaa kouluoloissa, mutta tarina koulukiusaamisesta tuntuu heti jo paljon mahdollisemmalta.)

13) Opettaja voi lopulta valita toteuttamiskelpoisimmat käsikirjoitukset ehdotusten joukosta. Realiteetti on, että luokassa ei riitä työvoimaa kuin muutamaan lyhytelokuvaan. Kaikille oppilaille löytyy tekemistä, vaikka oma käsikirjoitus ei tulisikaan valituksi.

14) Oppilaille on syytä painottaa, että hyvä käsikirjoitus kirjoitetaan moneen kertaan. Vaikka jotkut käsikirjoitukset valitaankin kuvattaviksi, prosessikirjoitusta voi edelleen jatkaa esim. niin, että valitut käsikirjoitukset kirjoitetaan vielä kertaalleen ryhmätyönä uudelleen pyrkimyksenä parannella alkuperäistä käsikirjoitusta (draaman kaari, vuorosanojen nasevuus, kuvauspaikkojen määrä ja järkevyys jne.). Työryhmälle on syytä valita puheenjohtaja, joka tekee päätöksen tilanteessa, jossa ei päästä yhteisymmärrykseen esim. äänestämällä. Puheenjohtaja voi olla alkuperäinen käsikirjoittaja tai sovitusti joku muu ryhmän jäsen.