a. 18-vuotiaalla Kaalepilla oli tapana liikkua nuorempien kaverien,
15-vuotiaan Kallen ja 14-vuotiaan Nestorin, seurassa. Eräänä
kesäisenä lauantaiyönä Kaaleppi, Kalle ja Nestori istuivat
tupakoiden jalkapallokentän laidalla. Heillä oli tylsää, tupakat
olivat loppumaisillaan ja kaljaakin teki mieli. Kaaleppi keksi, että
lähellä olevan keilahallin kioskissa oli sekä tupakkaa että olutta,
ja hän oli nähnyt, mihin ne oli varastoitu. Kaaleppi käski Kallen ja
Nestorin mennä hakemaan tupakkaa ja kaljaa. Läheisestä
metsästä hän haki kavereille paksun puukepin, jolla he saisivat
rikottua keilahallin sivuikkunan. Itse hän jäi ulos vahtimaan.
Tupakan ja kaljan hakumatka sujui hyvin, mutta pojat alkoivat
tapella saaliista. Nuorempien poikien mielestä saalis kuului
pääosin heille, koska he olivat sen hakeneet. Kaaleppi suuttui ja
mukiloi Kallen pahanpäiväisesti. Keilahallilla oli kameravalvonta,
jonka avulla poliisi tunnisti kaikki nuoret miehet.


b.Aamukahvilla lehden sivua kääntäessään Minttuliisa vilkaisi keittiön ikkunasta ulos. Tummatakkinen mies talutti pihalla hänen upouutta sinistä maastopyöräänsä ja kadulle päästyään pinkaisi sillä karkuun. Minttuliisan kahvikuppi keikahti nurin, kun hän ryntäsi pihalle, käynnisti autonsa, ajoi miehen perään ja pakotti hänet pysähtymään kadun laitaan. Minttuliisa nousi autostaan, huusi miehelle ja väänsi pyörän itselleen. Miehen hän tuuppasi autoonsa ja vei poliisiasemalle.
Kotiin palattuaan Minttuliisa päätti lähteä metsään pyöräilemään. Päivällä raju myrsky pääsi yllättämään, puita alkoi kaatua, ja Minttuliisa hätääntyi. Hän huomasi hirsimökin, mutta sen ovi oli salvalla kiinni eikä yhtään ikkunaa ollut auki. Minttuliisa heitti kivenmurikan ikkunan läpi ja pääsi kipuamaan aukosta sisään.
Myrskyn tauottua Minttuliisa jatkoi pyöräilyä ja palasi iltamyöhällä kotiinsa päivän rasituksista väsyneenä. Avatessaan ulko-ovea hän sivusilmällä huomasi jonkun pinkaisevan juoksuun puun varjosta ja hyökkäävän hänen kimppuunsa. Minttuliisa huitaisi molemmin käsin hyökkääjää, joka rojahti oven viereen nurmikolle. ”Huhhuh”, Minttuliisa huokaisi, ”kylläpä tänään sattuu ja tapahtuu.”