7. Katolinen keskiaika

Almanakkaruno

Tuomaast kuus Kynttilää,
Kynttiläst kolme Mattii,
Matist neljä Maariaa,
Maariast viis Vappuu,
Vapust pual kolmatta Eerikkii,
Eerikist viikko Urpaanukseen,
Urpaanuksest yks Juhannuksee,
Juhannuksest neljä Jaakkoo,
Jaakost viis Perttii,
Pertist viis Mikkoo,
Mikost viis Pyhämiässee,
Pyhämiässest seittemän jouluu.

Suomalaisen pyhimysuskon ensimmäisinä vuosisatoina tietyn pyhimyksen nimen valitseminen lapselle muodosti lapsen ja häntä jatkossa vaaroilta ja vaikeuksilta varjelevan pyhimyksen välille erityisen siteen. Nimestä päättäminen oli tärkeää, sillä nimipyhimyksen onnistunut valinta saattoi tuoda arvaamatonta hyötyä; nimi saattoi olla enne jo satojen vuosien takaisessa Suomessa.

Nimipäiväkalenterissa pyhimysten kaimat juhlivat lähes aina nimikkopyhimyksensä dies nataliksena, kuolinpäivänä [henkilön kuolinpäivää pidettiin pyhimyksen syntymäpäivänä], jolloin pyhää naista tai miestä on erityisesti kunnioitettu. Näin modernin suomalaisen ja ajanlaskun alussa kuolleen marttyyripyhimyksen välillä on näkymätön yhteys. Kiihkeimmän pyhimysuskon aikaan keskiajalla moni lapsi sai nimensä syntymäpäiväänsä lähellä olevan pyhimyksen mukaan. Kenties tunnetuin esimerkki on Martin Luther, joka syntyi pyhän Martinuksen päivän aattona 1483. – –

Kasteessa annettavat nimet seurailivat menneinä vuosisatoina kulloistakin muotia aivan yhtä innokkaasti kuin nykyisin. Keskiajan lopussa Suomessa muodikkaimmat miehennimet näyttävät olleen Olavi, Juhani, Pekka, Heikki ja Lauri – ja muoti vastasi täysin paikallisesti kunnioitetuimpien pyhimysten luetteloa. Samalla nimet olivat täysin kansainvälisiä ja ymmärrettäviä kaikkialla, päätyivät niiden kantajat sitten asioissaan Turun hiippakunnasta Tukholmaan, pyhiinvaelluksellaan Roomaan tai kauppatoimissaan Lyypekkiin.

Useimmat perinteiset ja kotimaisen kuuloiset etunimet ovat lainaa keskiajalla Suomeen saapuneilta pyhiltä naisilta ja miehiltä. Pirkko, Janne, Olli, Liisa, Tuomas, Yrjö, Antti, Ville, Jaakko ja moni muu liittyvät suoraan vuosisataiseen pyhimystraditioon, puhumattakaan Annasta, Katariinasta, Johanneksesta tai Erkistä. Samoin etunimistä johdettujen suku- ja paikannimien – kuten Jaakkola, Ollila tai Marttila – yhteys pyhiin on suora. – –

Nykysuomalaisten nimet paljastavat, että tavallisen kuolevaisen ja pyhimyksen välille nimen kautta solmittu side on kestänyt reformaation, kalenterin muutokset ja yhteiskunnan modernisoitumisen. Naisten kaikkien aikojen suosituimmat etunimet – Maria, Helena, Anneli, Johanna ja Kaarina – kertovat kaikki kuulujen pyhimysten suojan tiedostamattomasta tai tahallisesta tavoittelusta: mukaan mahtuvat Kristuksen äiti, kristitty roomalainen keisarinna, neitsyt Marian äiti, pyhän Johanneksen sisarnimi ja pyhä Katariina Aleksandrialainen.

Miesten nimissä turvaudutaan yhtä lailla pyhimyksiin. Kautta aikojen yleisimmät Juhani ja Johannes viittaavat Johannes Kastajaan, Kristuksen lempiopetuslapseen ja lukemattomiin Johannes-nimisiin pyhimyksiin. Seuraavaksi pidetyimmät Olavi, Antero ja Tapani kaiuttavat Norjan 1000-luvun pyhimyskuninkaan, apostoli Andreaan ja ensimmäisen marttyyrin Stefanoksen kunniaa modernissa Suomessa.

Tuomas Heikkilä & Liisa Suvikumpu: Pyhimyksiä ja paanukattoja. Kulttuuriretkiä Suomen kirkkoihin

Tehtävä 7.1

Kirjaudu sisään lähettääksesi tämän lomakkeen

1. Palauta mieleen
Miten kristinusko saapui Suomeen?

2. Palauta mieleen
Kuvaile Turun piispan asemaa keskiajan Suomessa.

3. Palauta mieleen
Erittele, millä tavoilla kirkko vaikutti suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin keskiajalla.

4. Syvennä ja pohdi
Kansanperinteestä tunnetaan vielä 1900-luvulta ”almanakkarunoja”, joissa vuoden kulku, arki ja juhlat jäsennetään pyhimysten avulla. Lue Askolassa sata vuotta sitten muistiin merkitty runo ja suomalaisiin nimiin liittyvä lainaus. Vastaa kysymyksiin.

a) Keitä pyhimyksiä tunnistat runosta?

b) Mitä pyhimysten juhlapäiviä osaat nimetä nykyisestä kalenterista?

c) Ketkä ovat nimien perusteella olleet suosituimmat suomalaiset pyhimykset?

d) Selvitä oman nimesi tausta.

e) Pohdi, millainen merkitys pyhimyksillä on ollut ja on uskonnonharjoittamisessa.

6. Sovella ja oivalla

Keskiajalla vanhat uskomukset ja tavat elivät kristillisten tapojen rinnalla ja niihin sekoittuneina. Pohdi.

a) Miksi kristinuskoa edeltänyt kansanusko ei pitkällä tähtäimellä pystynyt kilpailemaan tasaveroisesti kristinuskon kanssa?

b) Miksi jotkut tavat, kuten tonttuperinne ja juhannustanssit, ovat kuitenkin säilyneet?

7. Sovella ja oivalla
Suomen alueen kristillistämisen varhaisvaiheista käytetään toisinaan nimityksiä ”kulttuurilähetys” ja ”miekkalähetys”. Arvioi näitä käsitteitä.

8. Sovella ja oivalla

Pyhimyksiä puhutellaan rukouksin, niiden kuvia katsellaan, kosketellaan ja suudellaan. Pyhimysten patsaita puetaan ja kannetaan juhlakulkueissa, ja pyhäinjäännösten luo hakeudutaan paranemisen toivossa. Pyhimyskultti on yksi esimerkki siitä, miten ihmiset elävät uskoaan todeksi aineellisuuden ja ruumiillisuuden kautta. Esineet ja pyhät paikat eivät ole vain symboleja, vaan niillä on myös konkreettinen merkitys. Pohdi.

a) Miten keskiajan katolisuus näkyi ja kuului ja miltä se tuntui ihmisille?

b) Mihin uskonnon aineellisia muotoja tarvitaan?

c) Mitä voisi tarkoittaa se, että ihmiset myös muistavat kehollisesti ja kasvavat sen kautta oman uskonnollisen perinteensä kannattajiksi?

Kirjaudu sisään lähettääksesi tämän lomakkeen