Esiopetuksessa lasten omilla luontokokemuksilla on vahva yhteys oppimiseen. Lasten kanssa havainnoidaan ja tutkitaan lähiympäristöä, kasveja, eläimä, elotonta luontoa ja luonnon ilmiöitä.

Hyvää oloa tuottavat luontokokemukset, ihastelun ja löytämisen ilo lähiluonnossa edesauttavat positiivisen luontosuhteen syntymistä (luontoa ei osata suojella, jos sitä ei tunne tai puuttuu kokemuksia). Tällä on vahva yhteys kielen, käsitteellisen ymmärryksen ja arvojen muodostumiseen. Ympäristökasvatuksessa ja kestävän kehityksen kasvatuksessa tärkeitä arvoja ovat toisen ihmisen ja ympäristön huomioonottaminen sekä yhteinen vastuu. Näiden mukaan toimimalla luodaan pohja kestävälle elämäntavalle.

Ympäristökasvatus on osa lapsen jokapäiväistä elämää ja sen tavoitteena on lapsen aktiivinen ja osallistuva toimiminen. Havaintoja dokumentoidaan esiopetuksessa eri tavoin muunmuassa piirtäen, värittäen, valokuvaten, tallentaen ääntä, kirjaten esimerkiksi lukumääriä, kertomalla aistimastaan ja keräämällä materiaaleja (aarteet, löydöt ja kokoelmat). Ympäristö tarjoaa tilaa ihmettelylle, innostaa pohtimaan ja ruokkii lapsen luontaista uteliaisuutta. Tutkimisen ja ihmettelyn perustana ovat lapsen kysymykset, joihin lähdetään etsimään vastauksia. Ympäristökasvatuksessa käytetään avoimia kysymyksiä, jotka perustuvat lasten ihmettelyyn, valmiisiin väittämiin, kokeiluihin tai havaintoihin (esim. Mikä kelluu?). Tietoa haetaan yhdessä lasten kanssa. Kotkan varhaiskasvatussuunnitelmaan on kirjattu yhdeksi tutkimisen menetelmäksi Design-suuntaunut pedagogiikka. (Katso myös Pedanet sivut Kotka>Varhaiskasvatus>Kehittämishankkeet>DOP design suuntautunut pedagogiikka)

Kysymykset syntyvät yhteisen kokemuksen kautta:

• ilmiöiden seuraamisesta (vuorokauden kulku, vuoden kulku, sääilmiöt, eläinten ja kasvien elämä jne.)
• päätelmien tekemisestä (syy-seuraus, yhteneväisyydet ja eroavaisuudet)
• merkityksien löytämisestä (luontoon liittyvät käsitteet).

Havainnointi ja seuranta mahdollistavat luokittelun ja vertailun. Näiden pohjalta löydetään mm. eliöiden tunnusmerkkejä, jotka toimivat perustana lajituntemukselle. Lajituntemus ja luokittelu perustuvat lasten mielenkiinnon kautta heränneeseen pohdintaan ja ihmettelyyn. Lasten luonnontuntemusta hyödynnetään opetuksessa.

Esiopetuksessa luokittelu toteutuu vähintään seuraavasti:

• eloton-elollinen ja
• kasvit-eläimet.

Esiopetuksessa liikutaan, leikitään, rakennetaan ja tehdään havaintoja luonnossa ja rakennetussa ympäristössä. Ympäristöstä nautitaan ihastelun ja ihmettelyn kautta eri vuodenaikoina. Luonto ja lähiympäristö antavat lapselle mahdollisuuden kulkea ja oppia aistit avoimina. Ei riitä että näkee ja kuulee, vaan tarvitaan myös haju-, tunto- maku- ja tasapainoaistia. Liikkuminen epätasaisessa maastossa tarjoaa sopivaa haastetta. Lähiympäristössä liikuttaessa lapsi harjoittelee turvallisuuteen ja hyviin käytöstapoihin liittyviä asioita sekä ympäristön havainnointia. Myös taidekasvatusta toteutetaan osana ympäristökasvatusta (luonnon esteettisyys, yksilö- ja ryhmätyöskentely, ympäristötaide).

Esiopetuksessa lapset toimivat kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti ja ottavat vastuuta esimerkiksi kierrätyksestä sekä lähiympäristöstä huolehtimisesta. Yhdessä lasten kanssa kasvetaan kohti kestävää elämäntapaa harjoittelemalla mm. roskaamatonta retkeilyä, kohtuullisuutta ja säästäväisyyttä, ruokailun vastuullisuuden merkitystä, energian säätämistä ja jätteiden vähentämistä (mm. kierrätys, tavaroiden uudelleen käyttö). Huomiota kiinnitetään siihen, että teoilla voidaan vaikuttaa. Turvataan tulvaisuususko ja se, että lapsen ei tarvitse kantaa tekojen vaikutuksista itseään suurempaa vastuuta.

Esiopetusvuoden aikana tehdään yhteistyötä Luontokoulu Hailin kanssa (mm. vierailut luontokoulun luokkaan tai yhteiset tutkimusretket lähiympäristöön). Mahdollisuuksien mukaan tutustutaan Kotkan puistoihin, Vellamoon ja Maretariumiin. Opetuksessa otetaan huomioon myös kansalliset ja paikalliset teemapäivät sekä kampanjat.