Aikuisten varhaisemmat koulu- ja oppimiskokemukset eivät aina ole olleet kovin kasvattavia. Yksi kokemus nousee aikuisopiskelijoiden kanssa poikkeuksetta esille: julkiset nöyryytykset opetustilanteessa. Sekä kiitoksena että rankaisuna on käytetty oppilaiden vastausten ja ainekirjoitusten lukemista koko luokan kuullen. Monen aikuisen nöyryytykset ovat syntyneet näistä "julkisen ilonpidon tilaisuuksista, jossa minun aineeni luettiin varoittavana esimerkkinä muille”, kuten eräs opiskelija joskus tilannetta kuvasi.

Toisaalta häpeän ja nöyryytyksen kokemukset voivat olla myös itsesyntyisiä. Kun havaitsee, että jonkin asian oppiminen on kitkaisempaa kuin muilla, tekee ihminen itsekin tulkintaa omasta kyvykkyydestään oppia.

Perinteinen virhekeskeinen opetus ja vain onnistumisista palkitseva koulukulttuuri on tehnyt tehtävänsä. Liimasin kerran pilke silmäkulmassa possutarran erään keski-ikäisen opiskelijamiehen oppimistehtävään palkkioksi hyvin tehdystä työstä, mutta se saikin hänen silmänsä kostumaan: