Sosiokognitiivista oppimisen näkökulmaa edustava amerikkalais-kanadalainen psykologi Albert Bandura rakensi 1980–1990 -luvuilla teoriaa minäpystyvyydestä (self-efficacy, kyvykkyysajattelu) ja sen vaikutuksesta yksilön oppimismotivaatioon ja käyttäytymiseen oppimistilanteissa. Teoria taipuu erinomaisesti arjen opetustyöhön, ja siitä on myöhemmin kasvanut kokonainen oppimismotivaation tutkimuksen koulukunta.

Banduran mukaan oppimishalukkuuden keskiössä on yksilölle muodostunut minäpystyvyyden kokemus eli ihmisen käsitys omasta kyvykkyydestään suoriutua. Pystyvyyden kokemuksesta kehittyy uskomus, joka on melko tarkka ennuste käytännön toimista suoriutumiselle oppimistilanteessa. Se vaikuttaa siiten, miten ihminen toimii, mitä tuntee ja miten motivoi itseään ja mihin uskaltaa ryhtyä. Se määrittää myös, miten oppija suhtautuu vastoinkäymisiin, kuinka paljon hän ahdistuu yrittäessään, kuinka paljon panostaa suoritukseensa. Jos tunne omasta pystyvyydestä on vähäinen, ihminen ajattelee asioiden olevan vaikeampia kuin ne todellisuudessa ovatkaan.  

”Mä kirjoitan sitten sellaisen samanlaisen aineen kuin koulussakin. Pari riviä tekstiä, ja se saa riittää. Enempää ei tule syntymään, kun ei ole ennenkään syntynyt.”

Näin totesi eräs miesopiskelija, kun aloitti antamaani kirjoitustehtävää. Lyhyt sitaatti kuvastaa erinomaisesti yksilön omia tulosodotuksia, kyvykkyysajattelun ja koettujen mahdollisuuksien suhdetta motivaatioon ja oppimistehtävästä suoriutumiseen.

Minäpystyvyyskäsitys muotoutuu elämän aikana onnistumisten ja epäonnistumisten kautta, mutta myös vertailemalla omaa suoritusta muiden suorituksiin. Myös tärkeiden ihmisten arviolla on iso merkitys: opettajilla, vanhemmilla, ystävillä (Bandura 1997).

Joskus omat fysiologiset reaktiot ja tunnetilatkin ovat rakentamassa minäkyvykkyysajattelua. Esimerkiksi opiskelija, joka rekisteröi itsessään vahvaa jännitystä esiintymistilanteita ja tuntee sydämen sykkeensä kohoamisen, saattaa oppia ajattelemaan, että hän on huono esiintyjä ja puhuja, jonka on parempi pysyä sosiaalisissa tilanteissa taustakatsojana. Kokemus ahdistuksesta matemaattisten tehtävien edessä voi saada välttelemään matemaattisten aineiden opiskelua.

Lapsuudessa ja nuoruudessa kehittyneellä pystyvyyskäsityksellä on valtava vaikutus oppimismotivaatioon aina aikuisuuteen asti.