Kun motivaatio on kohdallaan, oppiminen sujuu, liittyi siihen pulmia tai ei. Valitettavasti oppimisen ongelmat ovat usein käyneet juuri oppimismotivaation päälle ja nakertaneet sitä niin, ettei siitä aikuistuessa ole enää hippuakaan jäljellä. Katariina Salmela-Aro jakaa "Motivaatio ja oppiminen" -kirjan alkusanoissa hauskalla metaforalla oppijat kolmeen ryhmään sen suhteen, mitä heidän motivaationsa sytyttäminen ja ylläpitäminen vaativat.

Ei-sensitiiviset voikukat ovat opiskelijoina helppoja tapauksia: he oppivat, menestyvät ja heidän motivaationsa kukoistaa kaikissa oppimisympäristöissä. Vähän sensitiivisemmät tulppaanit vaativat enemmän tukea opettajalta ja oppimisympäristöltä, jotta oppimisessa säilyisi sisäinen puhti. Orkideaoppilaita pitää jatkuvasti helliä ja huolehtia, että oppimisympäristö tukee heidän motivaatiotaan: haasteellisessa ympäristössä he kuihtuvat. He kuitenkin palkitsevat kukoistuksellaan, kun onnistuneilla opetusinterventioilla saadaan oppimismotivaatio syttymään. (Salmela-Aro 2018.)

Kielikuva on viehättävä. Haluan kutsua oppimisvaikeuksia ja heikkoa minäkyvykkyysajattelua repussaan kantavia opiskelijoitani orkideoiksi. Heidän kukoistuksensa tuo suurta tyydytystä.

Seuraavan tekstin ajatukset pohjautuvat Motivaatio ja oppiminen -kirjan artikkeleihin, joiden keskeisiä ajatuksia olen hinannut kohti aikuisopiskelijoiden oppimista.

Jos yksilöllä on takanaan paljon minäpystyvyyskäsitystä haavoittavia kokemuksia, hänelle on yleensä syntynyt myös tarve suojata itseään uusilta pettymyksiltä ja huonommuuden kokemuksilta. Häpeä on tunteista sietämättömin.

Oppimismotivaation sijaan syntyy suojautumista, defenssejä ja/tai alisuoriutumista. Suojautuminen voi olla monenlaista – hiljaista tai äänekästä – eikä haavoittuvuuden dynamiikkaa ole aina helppo tunnistaa.