”Se yksi mies sano siellä silloin, että täytyy olla vähän pölhö, jos ei osaa aikuisena lukea. Kato kun sä opettajana sanoit jotain näistä lukemisvaikeuksista ja niiden yleisyydestä. Kukaan ei sillon tiennyt, paitsi mun kaveri, että mulla on tämmönen vaikeus. Ja siitä mä sain sellasen kimmokkeen, että en mä mikään vammanen ole.”

Mikäli opiskelijan oppimiseen liittyvä minäpystyvyys on vähäistä, opiskelija on riippuvainen ohjaajan tuesta, koska hänen itseohjautuvuutensa on niin ikään vähäistä. Ohjaaja voi tuottaa dialogina opiskelijan kanssa ”pystyvyysnarratiivia”, jonka avulla opiskelija voi vahvistaa pystyvyyskäsitystään.

Ohjaajan on hyvä kuulostella niitä opiskelijan kokemuksia, uskomuksia ja käsityksiä, jotka selittävät hänen käsitystään itsestään oppijana. Millaisia ei-kasvattavia kokemuksia sieltä nousee esiin? Jos negatiivisia kokemuksia on paljon, ne estävät usein myönteisten odotusten syntymistä oppimiseen ja tavoitteiden saavuttamiseen. Samoin kannattaa selvitellä, löytyykö aikuisen oppijan tarinoista esimerkkejä hyvistä käytänteistä tai malleista, joiden avulla oppija on ottanut haltuun taitoja ja osaamista arjessaan informaalin oppimisen kautta. Oppija ei useinkaan osaa tunnistaa eikä arvostaa näitä taitojaan osana oppimistaitojaan.

Olennaista on tietenkin se, miten ohjaaja auttaa opiskelijaa näkemään, että menneet kokemukset voivat olla merkityksellisiä hänen pystyvyyskäsityksensä ja motivaationsa muotoutumiselle. Tätä kautta on mahdollista myös kyseenalaistaa niitä oppimisen esteitä, joita opiskelija itse itselleen asettaa.

Opettajalta edellytetään tarkkaa kuuntelua, miten opiskelijat sanallistavat käsityksiä itsestään. Eräs opiskelijani kuvasi itseään kirjoittajana: ”En kirjoita juuri koskaan mitään, joten koen olevani kehno kirjoittaja. Olisi mukavaa, jos oppisin edes sijoittamaan pilkut ja pisteet paikoilleen.” Tämä yksittäinen kuvaus avaa jo paljon mahdollisuuksia ryhtyä yhdessä pohtimaan, onko harjaantumattomuus sama kuin kyvyttömyys ja mikä kirjoittamisessa on oleellista. Usein päädytäänkin pohtimaan, mitä kirjoittaminen oikeasti on. Se ei ole kieliopin hallinnan osoittamista, vaan kiinnostavien mielipiteiden, hankitun elämänkokemuksen ja tärkeiden ajatusten välittämistä.

Aikuisen oppijan pystyvyyskäsitysten muuttaminen ei ole helppo tehtävä – joskus negatiiviset uskomukset istuvat lujassa. Pystyvyyskäsitysten vahvistumisella on kuitenkin käänteentekevä merkitys oppijan onnistumiselle, motivoitumiselle ja metakognitiivisten taitojen kehittymiselle. Ohjaajan käynnistämä dialogi on hyvä alku. Hyvä sosioemotionaalinen oppimisympäristö, monen suuntainen luottamus ja arvostus ryhmässä tukevat onnistumista.

”Nyt kun olen tiedostanut vaikeuteni, niin kynnys ryhtyä uudelleen opiskelemaan ei ole enää niin korkea. Mahdollisuuksia tuntuu olevan rajattomasti. On vain käynyt niin, että vuosien epäonnistuminen on haihduttanut tulevaisuuden suunnitelmani olemattomiin.”